Mikä pistää miehen puhumaan tietyissä tilanteissa meistä (siis minusta ja miehestäni) vain yksikkömuodossa, siis pelkästään hänenä itsenään?
Esimerkki: olemme lähdössä avopuolisoni kanssa huhtikuussa etelään lomalle, mutta siitä huolimatta hän kertoo kaikille että: "Joo, mä aattelin lähtee huhtikuussa etelään vähän lomailemaan..." HÖH, yksinkö tosiaan meinaa mennä, entäs minä??? Kaikki kenelle itse olen asiasta kertonut, niin automaattisesti olen sanonut että ME lähdeMME...
Tämä ei ole ainoa esimerkki tuosta yksikön käytöstä puheessa, vaikka ihan selkeesti noissa toiminnoissa on nimeenomaan kyse meistä molemmista!
ME muotoa käytetään meidän molempien vanhemmille ja hyville ystäville. MINÄ muotoa sitten hänen ystävilleen ja vähemmän tutuille.
Mistä tällainen johtuu, onko se ihan normaalia miesten puhetta ME = MINÄ?
Sinänsä pikku juttu, ei aiheuta kuolemaa, mutta uteliaisuuttani kysyn, kun mieheltäni en tuohon vastausta saa :)
Itselle vaan tulee tuollasesta sellanen olo, että minun olemassa oloa ei haluta myöntää, tai tuoda ollenkaan esille tietyille ihmisille, vaikka ollaankin oltu yhdessä jo 3 vuotta!
Esimerkki: olemme lähdössä avopuolisoni kanssa huhtikuussa etelään lomalle, mutta siitä huolimatta hän kertoo kaikille että: "Joo, mä aattelin lähtee huhtikuussa etelään vähän lomailemaan..." HÖH, yksinkö tosiaan meinaa mennä, entäs minä??? Kaikki kenelle itse olen asiasta kertonut, niin automaattisesti olen sanonut että ME lähdeMME...
Tämä ei ole ainoa esimerkki tuosta yksikön käytöstä puheessa, vaikka ihan selkeesti noissa toiminnoissa on nimeenomaan kyse meistä molemmista!
ME muotoa käytetään meidän molempien vanhemmille ja hyville ystäville. MINÄ muotoa sitten hänen ystävilleen ja vähemmän tutuille.
Mistä tällainen johtuu, onko se ihan normaalia miesten puhetta ME = MINÄ?
Sinänsä pikku juttu, ei aiheuta kuolemaa, mutta uteliaisuuttani kysyn, kun mieheltäni en tuohon vastausta saa :)
Itselle vaan tulee tuollasesta sellanen olo, että minun olemassa oloa ei haluta myöntää, tai tuoda ollenkaan esille tietyille ihmisille, vaikka ollaankin oltu yhdessä jo 3 vuotta!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Miehesi on realisti, jolla on jalat maassa. Turha sitä on mennä sinun menemisistäsi vielä mitään sanomaan. Huhtikuuhunkin on niin pitkä aika, että on parempi puhua vaan omasta puolestaan... varsinkin kun suhteenne on hänen mielestään sillä pohjalla kuin sen on...
No millä pohjalla sen voisi kuvitella tuon MINUN kirjoittamani tekstin perusteella HÄNEN mielestään olevan...?
...
tuo ainakin enteili eroa. tosin ei se silloin vielä valjennut vaan vasta myöhemmin. suhteen alussa "hyvinä aikoina" puhuttiin aina me-muodossa.loppu kun läheni niin kävi juuri noin, että puhuttiin aina minä-muodossa.en tarkoita,että teillä samoin.vuoden verran taisi tätä minä-vaihetta kestää(minun tavarat, minä menen, minä teen, minä sitä ja minä tätä, vaikka yhteisesti tehtiin ja oltiin)
No toivotaan ettei meillä sentään tuollaset enteet paikkaansa pidä!
Varsinkaan kun ko. käytöstä on ollut milloin enemmän, milloin vähemmän, oikeestaan koko suhteen ajan!
outoa ja ärsyttävää. Mielenkiinnolla odotan itsekin vastauksia tähän ketjuun kun en oikein itsekään tiedä mikä saa ihmisen puhumaan minä-muodossa tietyissä tilanteissa vaikka oikeampaa / reilumpaa olisi puhua me-muodossa.
Aikoinaan mm. työnantajani käytti minä-muotoa tyyliin "minulla on sitä ja tätä", "minulla on paljon / vähän töitä" ja niin edelleen. Aivan kuin työntekijällä ei olisi osaa, ei arpaa mihinkään.
Muutamasti olen kokenut saman parisuhteessa ja kavereidenkin kanssa. Ollaan vaikka menossa jonnekin, yhdessä, ja toinen ilmoittaa puhelimella tulostamme, niin hän sanoo "minä tulen sinne".
Tai jos on käyty jossain, niin puhutaan yksikössä, minä olen käynyt siellä ja täällä ja Siperiassa, vaikka justiinsa porukalla sieltä selvittiin.
No, toivottavasti fiksummat osaavat valaista asiaa :)
Tossa sun tekstissä oli oikeen tyyppi esimerkkejä mun miehen käytöksestä!
Jos me johonkin mennään, vaikka sen kavereille kylään, niin hän ilmoittaa puhelimessa sinne että joo HÄN tulee klo 18. Sitten minä saan hädissäni kysellä, että no enkös minä sitten tulekkaan tai eikö minua ole kutsuttu, vaikka alunperin olis mulle ilmoittanu että meidät on kutsuttu ja me mennään...
Ja toi Siperiakin; viime kesän Kreikan matkasta kaikki kaverit ja tutut saa kuulla häneltä että kun HÄN oli siellä ja HÄN vuokrasi auton ja HÄN sitä ja HÄN tätä... Olin koko ajan mukana ja yhdessä tehtiin kaikki! Nolottaa sit kun joku kysyy että missäs minä sitten olin...? Eihän siinä auta kun sanoa että no mukanahan minä, mutta ei minua lasketa...
aina nuista akkain touhotuksista selvää ota! Paree vaan puhua omista tekemisistä jos meinaa olla katu-uskottava kavereille!
akat on niin oikukkaita, ettei niistä voi tietää, miten mieli on esim. tunnin kuluttua muuttunut. Parempi on muutenkin puhua vaan omasta puolestaan, kun ne akat suuttuu sellaisesta, jos heidän puolestaan mennään asioita sopimaan ja lupailemaan.
...eikö sekin ole lupauksen pettämistä ja toisen puolesta sopimista, että ensin sovitaan että mennään yhdessä Matin luo kylään, ja sitten kuitenkin Matille soitetaan että MINÄ tulen?
Siinähän on jo petetty lupaus että mennään YHDESSÄ, jos mies kerran onkin menossa vain ITSESTÄÄN...
Ja jos ei akkojen mieltä tiedä, niin saa kai tuota kysyä että mikä tilanne, mennäänkö/tehdäänkö yhdessä vai erikseen. Ei aina pidä olettaa, varsinkaan jos siihen ei ole annettu ennalta mitään aihetta!
Se, että jo menneistä yhdessä tehdyistä asioista puhutaan yksikössä, niin siihen ei toi sun akkojen vika päde. En minäkään niin mahtava akka ole, että jo tehdyistä asioista voisin muuttaa mieltäni; olinko kreikassa vai enkö ollut, vaikka aika mahtava muuten olenkin :)
"...eikö sekin ole lupauksen pettämistä ja toisen puolesta sopimista, että ensin sovitaan että mennään yhdessä Matin luo kylään, ja sitten kuitenkin Matille soitetaan että MINÄ tulen?
Siinähän on jo petetty lupaus että mennään YHDESSÄ, jos mies kerran onkin menossa vain ITSESTÄÄN..."
Joo, mutta kyllä Matti ne akkojen oikut ymmärtää. Ei niistä koskaan voi tietää, Matti sanoo itekin.
"Ja jos ei akkojen mieltä tiedä, niin saa kai tuota kysyä että mikä tilanne, mennäänkö/tehdäänkö yhdessä vai erikseen."
Voihan sitä kysellä, mutta sitten kun lähdön hetki koittaa, voi mieli ollakin jo aivan toinen.
"Se, että jo menneistä yhdessä tehdyistä asioista puhutaan yksikössä, niin siihen ei toi sun akkojen vika päde. En minäkään niin mahtava akka ole, että jo tehdyistä asioista voisin muuttaa mieltäni; olinko kreikassa vai enkö ollut, vaikka aika mahtava muuten olenkin :) "
Niin, mutta sitten suutut kuitenkin siitä: "pitikö mennä sanomaan, kun nyt toi pirjo luulee, et mä käskin sun sanoa, et mä oon kans ollu siellä, vaikka mä en haluis, että se tietäis ainakaan vielä" jne. jne.
Sulla on tainu olla vaan todella ailahtelevaisia naisia, jos meinaan yhtään kokemuksesta puhut! :) Jos taas vaan oletat et noin on, niin sitten oot kuunnellu liikaa katkerien isojen poikien juttuja naisista :D
Siis, en väitä, ettäkö naisten mieli ei sillon tällön muuttus aika lyhyelläkin varotusajalla (joskus jopa ilman sitä), mutta ei ne nyt joka asiassa sitä mieltään muuta! Tai en minä ainakaan, mutta enpä tässä taas voi puhua kuin omasta puolestani, kun en tunne niiiiin montaa naista että yleistääkään voisin...
odotan et sää soittelet sille Matille ite ootko tuloss vai menoss!
Ei se avioeroa tarkoita, meillä jo 15 vuotta takana eikä näillä näkyvillä eroa edessä ja usein mies puhuu minä-muodossa. Nytkin tultiin lumitöistä ja appi sattui soittamaan, niin sanoi, että minä tulin just lumitöistä. Siellä kyllä oli koko perhe. Samoin kertoo, että kun hän vuokrasi auton ulkomailla. Se olin kyllä minä, jonka hän työnsi neuvotteluja käymään, että naisena saisin halvemmalla. Ja meidän molemmat autot ovat kyllä minun eli miehen autoja.
Koska mieheni on erittäin ihana ja perhekeskeinen ihminen, minua ei häiritse ollenkaan, jos kertoo naapurille, että minun poikani tai tyttöni teki sitä ja sitä.
Kuuntele tarkoin, niin huomaat, että monet miehet käyttävät minä-sanaa yhteisistäkin asioista.
saa toiset ihmiset niin minä-keskeisiksi, ainakin puheissaan?
Yhden vastaajan kohdalla minä-keskeisyys oli enteillyt eroa. Muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei olekaan vielä tullut, joko heitä ei ole palstalla tai sitten eivät tohdi kertoa syitä minä-keskeisyyteensä :)
Mutta jos puhutaan yleisemminkin, niin mikähän saa toiset ihmiset puhumaan "minä teen / tein jotain" vaikka oikeasti hän ei ole tehnyt yksin mitään?
Tai ainahan jokainen tekee vain sen oman osuutensa, ryhmätyössäkin, mutta miksi joku yksilöi / erottaa sen siitä tosiasiasta, että se on tehty porukalla? Onko joillakin jokin pakko suorittaa tai jotain tuollaista... Joillakin on varmasti oman itsensä / oman asemansa korostamisesta kyse. Mutta parisuhteessa / kavereiden kesken, mikä ihme saa toiset ihmiset puhumaan minäminäminäminäminäminä? *huoh* Ärsyttävää.
Olipa just kun meidän elämästä olis kirjoitettu,ja minä kun luulin että mun mies on tyhmä,mutta ei noi toisetkaan tunnu olevan järjen jättiläisiä.
Me-muoto saa miehen tuntemaan siltä, että hänellä on pallo jalassa ja jos hän joutuu käyttämään tuota sanaa liian usein, hän huomaa että kaikki tekemiset joissa hän on mukana, on aina vaan "me." Hän on lakannut olemasta yksilö ja oma itsensä ja on enää vain alistetussa tai riippuvaisessa tilassa elävä pieneliö ilman minkäänlaista autonomista päätäntävaltaa -kykyä tai -haluakaan. Surkea otus kaikin puolin siis. Ei oikea mies halua olla sellainen, joten hän jättää vaimonsa korppikotkille ja ratsastaa vapauteen yksinäisenä mutta itsenäisenä ja onnellisena.
Minusta tämä keskustelu on melkoista hiusten halkomista ja joutavanpäiväisestä mielensä pahoittamista. Minulta ainakin on aina mennyt suhteen alettua oma aikansa, jolloin olen siirtynyt minä-muodosta me-muotoon. Onneksi on ollut fiksuja daameja, kun ei ole tarvinnut asiasta itkuraivareita vetää.
Noin muuten asia riippuu siitä, tunteeko joku vaimoni. Jos joku työkaveri tai puolituttu kyselee lomakuulumisia, sanon olleeni etelässä. Jos joku vaimoni tunteva tai edes tavannut kysyy, sanon, että olimme vaimon kanssa etelässä.
Ennenaikainen me-muodon käyttö kuulostaa uhkaavasti naisen päsmäröimältä symbioosilta, joka ei sovi kaltaiselleni induvidualistille.
ME-sanan käyttämiseen miehel menee useasti vuosi jopa parikin ennenkuin sanaa me käyttää.Ja tuonkin olen huomannut että jos mies puhuu noin puol tutun kan ssa tai muuten vaan ei nyt jaksaisi vastata kysymyksee "aijaa sul on uus naisystävä" sillä kertaa,hän puhuu vai n minä muodossa.Käypi mulle ,ihan ok,en kanna murhetta,älä aloittaja sinäkään. :)
koittako joka asiasta ettiä piilomerkityksiä.
Tunnustan sortuvani tuohon samaan syntiin silloin tällöin, mutta naiseni muistaa välittömästi oikaista mun auton muotoon meidän auto.
Joskus sanon kun olemme menossa autolla jonnekkin, että "mä oikasen tosta kautta". Tällöin usein vierestä kuuluu sarkastinen "mekin tullaan"-kommentti.
En silti ole aikeissa erota.
kun puhuu "omille" kavereilleen eli kavereille, joita ei kiinnosta sinun tekemisesi, eli jos kaveri kysyy mieheltäsi, minne hän menee lomalle, hän vastaa että menee sinne/tänne. pariskunnan "yhteisten" kaverien taas oletetaan samalla kysymyksellä tarkoittavan molmepien lomasuunnitelmia.. jos nyt jotain teoriaa tähän yrittäisi kehittää..
jos omilta kavereiltani kysyn jotain, mielessäni on kyllä useimmiten ihan vaan tämän kaverin tekemiset eikä hänen miesystävänsä, jos en häntä juurikaan tunne (jos on uusi mies).
Sinkkuna olen törmännyt tähän asiaan toisesta suunnasta. Tapaan jossain miehen, kiinnostavan sellaisen, tutustutaan, ja hei, puheenaiheita riittää... Lomia, harrastuksia, vaikka mitä. Kaikki vaan minä minä muodossa.... Voi jopa olla vähän kemiaa pelissä.
Sitten, jälkeenpäin kuulee joltain että hei - hänellähän on tyttöystävä/vaimo/avovaimo....ja kaikki asiat josta on puhuttu minä-muodossa olisi pitänyt puhua me-muodossa.
Ei me naiset näin toimita. Hienovaraisesti annetaan hyvin nopeasti ymmärtää jos on "varattu" tai ei, vaikka viihtyisikin illan keskustellen jonkun kivan miehen kanssa.
Eli, eihän kukaan lähde muiden naisten miehiä "varastamaan" - mutta joskus on tosi vaikeata saada selville onko kiinnostava mies sinkku tai ei. Enkä minä ainakaan halua heti kysyä suoraan.
Pitääkö tästä lähtien lähteä siitä ettei ole? Tämä alkaa aika lailla kyllästyttää.
Se että ennustaako se "minä" muoto eroa tai ei - ei aavistustakaan....
Tuohan siinä ärsyttää kun kuuntelee jonkun juttua jostakin, mitä HÄN on tehnyt tai miten HÄNEN asiansa ovat juuri nyt, niin mä ainakin miellän hänen tehneen nämä asiat yksin. Kuitenkin hieman myöhemmin paljastuu ettei hän todellakaan ole tehnyt sitä yksin, vaan puolison / sukulaisten / tuttavien kanssa. Jokainen tyylillään, mutta tuo minä-tyyli on kyllä v niin kuin väärä-tyyli :)
Jos mies on lähdössä Jaskan kanssa etelään , hän ei sano me menemme maaliskuussa etelään. Mies sanoo minä menen. Läheisille mies " avautuu" me mennään Jaskapaskan kans etelään. Samoin uskon vaimo / avovaimo asiassa.
Itse naisena olen huomannut syyllistyneeni samaan. Ilmeisesti kohdallani ainakin toisilta huomaamatta opittu puhetapa. Aluksi ihmettelin miehiä jotka puhuvat minä-muodossa elämästään, vaikka vaimokin on.
Nyt puhetapa on tarttunut ja mä saan kuulla puhuvani samanlailla!
Syvempään analyysiin sitten syy??
siis olen pitkässä parisuhteessa elävä aviovaimo.
ha, on huomattu, muttei osata selittää. Veljeni tekee tuota jatkuvasti, kerran olimme menossa johonkin hakemaan vuokrakärryä minun autollani, minä lupasin lähteä omalla autollani kuskiksi, veljeni sopii puhelimessa "minä tulen paikalle sellisella ja sellaisella autolla..." VTF? siis minähän sillä tulen ja hän istuu kyydissä...
Luulisin, että kyseessä voisi olla jonkunlainen vastuunotto sopimuksesta/ asiasta?
siisWTF mites ME nyt tuollainen virhe tehtiinkään.
Sama homma mulla äijä puhuu mä saan kämpän kesäkuussa 2h k