Mies on siis 6kk kaukana ulkomailla töissä. Vasta pari päivää mennyt ja nyt jo aivan kamala ikävä. Mietin koko ajan, et mitäköhän se nyt tekee ja muistaako se enää mua ollenkaan (ollaan toki paljon yhteydessä).
Täytyy myöntää et vähän pelottaa, et jaksaako se olla uskollinen kun kyllä saa huomiota toisilta naisilta. Se on kyllä tosi kiltti ja fiksu, mut silti... Kannattaisko saman tien sopia, ettei tän ajan suhteista kysellä vai yrittää pinnistellä loppuun asti ja toivoa et toinenkin tekee niin? Haluisin tietenkin olla vain oman kultani kanssa, mutta kevään mittaan yksinäiset illat saattaa olla mullekin vaikeita. Tiedän että kultanikin murehtii asiaa, ja on tietysti peloissaan että mulla on kesään mennessä jo uusi mies. En missään tapauksessa haluaisi näin tapahtuvan =(
Ollaan seurusteltu reilu vuosi tosi tiiviisti ja asuttu puol vuotta yhdessä. Tähän asti kaikki on mennyt tosi hyvin, joskin aika vauhdilla. Ollaan 25v molemmin puolin.
Onko muilla kokemuksia pitkästä erosta? Miten siitä selviää? Helpottaako ikävä tai mustasukkaisuus?
Täytyy myöntää et vähän pelottaa, et jaksaako se olla uskollinen kun kyllä saa huomiota toisilta naisilta. Se on kyllä tosi kiltti ja fiksu, mut silti... Kannattaisko saman tien sopia, ettei tän ajan suhteista kysellä vai yrittää pinnistellä loppuun asti ja toivoa et toinenkin tekee niin? Haluisin tietenkin olla vain oman kultani kanssa, mutta kevään mittaan yksinäiset illat saattaa olla mullekin vaikeita. Tiedän että kultanikin murehtii asiaa, ja on tietysti peloissaan että mulla on kesään mennessä jo uusi mies. En missään tapauksessa haluaisi näin tapahtuvan =(
Ollaan seurusteltu reilu vuosi tosi tiiviisti ja asuttu puol vuotta yhdessä. Tähän asti kaikki on mennyt tosi hyvin, joskin aika vauhdilla. Ollaan 25v molemmin puolin.
Onko muilla kokemuksia pitkästä erosta? Miten siitä selviää? Helpottaako ikävä tai mustasukkaisuus?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensin ajattelin, että arvosta hyvä nainen enemmän itseäsi, jokaisella on oikeus olettaa kumppanin olevan uskollinen (ellei ole varta vasten sovittu ns. avoimesta suhteesta). Luettuani pidemmälle totesin että taidat itse olla jokseenkin epävakaista sorttia... Jos itse epäilee omaa uskollisuuttaan, ei ole ihme jos epäilee myös kumppaniaan, vaikka tämä sattuisikin olemaan mitä uskollisinta tyyppiä. Herranen aika, kyllä nyt aikuisen ihmisen pitäisi pystyä elämään ilman seksiä puoli vuotta!!! Saatika jos toisella puolella maapalloa on ihminen jota rakastaa, johon tuntee seksuaalista vetoa ja jonka kanssa voi soitella tai kirjoitella haluistaan ja harrastaa vaikka virtuaalista seksiä. Itse joudun välillä olemaan kuukauden erossa miehestäni ja silloin vasta seksielämä ja suhde kukoistavatkin kun taas pitkästä aikaa nähdään!
Jos on niin läheisriippuvainen, ettei usko selviävänsä puolen vuoden erosta hyppäämättä toiseen syliin, niin suosittelen pelkästään yhden yön suhteita. Ehkä tämä ero tuli teille vähän liian aikaisessa vaiheessa, mutta ihmettelen kyllä miksi aikoinaan muutitte yhteen, jos ei ole tuon enempää luottoa suhteen syvyyteen ja kestoon? Useimmille ihmisille sitoutuminen eli seurustelu (saatikka avoliitto) tarkoittaa sitä, että sitten ei enää olla muiden kanssa...
jolla on merkitystä on se, että itse tiedät rakastavasi miestä. Et voi murehtimalla ja miettimällä: "mitähän se nyt tekee" -ajatuksia muuttaa mitään. Se tapahtuu mikä on tapahtuakseen. Jos kumpikin rakastaa ja luottaa omaan rakkauteensa, ei uskottomuutta tapahdu.
Ja kun sinä tiedät voivasi olla uskollinen ja tiedät jaksavasi odottaa (aika menee loppusissaan yllättävän nopeaan) niin miksei mieskin voisi?
Soitelkaa ja olkaa yhteydessä toisiinne, kerro joka päivä että rakastat ja odotat häntä, niin ei ainakaan toinen tee mustasukkaisuudessaan mitään typerää ja peruuttamatonta. Jos toinen epäilee että kumppanilla on suhde, saattaa nousta halu näyttää, että "kyllä minäkin osaan". Ja tästähän ei hyvä seuraa..
Ei kannata missään nimessä ilmoittaa että: "ettei tän ajan suhteista kysellä" Kolmannet pyörät ei ole toimivan suhteen merkkejä. Kyllä nyt muutaman kuukauden pitäisi jaksaa odottaa.
Itse olen lähdössä ulkomaille 4ksi kuukaudeksi ja mies jää Suomeen. Ollaan asuttu liki kuus vuotta yhdessä. Tiedän että tulee olemaan ikävä puolin ja toisin ja pettäminen olisi helppoa. Itse pidän tätä tulevaa eroa suhteemme "testinä" jos kaikki menee hyvin, olen valmis sitoutumaan mieheen loppuelämäkseni, jos hän ei jaksa odottaa muutamaa hassua kuukautta, en aio jatkaa hänen kanssaan. Itse pysyn uskollisena ja aion soitella joka päivä, puhelinlaskuilla ei merkitystä. Uskon että kaikki menee hyvin, muuten en lähtisi reissuun.
Usko sinäkin teihin ja teidän suhteeseenne, jos sinä jaksat odottaa ja mies jaksaa odottaa sinua, on suhteellanne hyvä pohja rakentua tulevaisuudessa vaikka avioliitoksi.. Huonolle pohjalle ei kannata rakentaa mitään. Houkutuksia varmasti tulee, mutta mitään ei tapahdu ellei itse tee sellaista valintaa että antaa tapahtua..
Elämä on loppujen lopuksi valintoja, joista jokainen tekee omansa. Omista teoistaan on sitä kautta voitava ottaa vastuunsa, eli ei kannata tehdä sellaisia valintoja, joita myöhemmin voi joutua katumaan.. :)
"Itse pysyn uskollisena ja aion soitella joka päivä, puhelinlaskuilla ei merkitystä. Uskon että kaikki menee hyvin, muuten en lähtisi reissuun."
Niin, suhdettaan ei kannata hajottaa kalliiden puhelujen takia, mutta järjenkäyttö on silti suositeltavaa:
Hei, tehdäänkö tällainen diili:
Ennen lähtöäsi, sä saat etsiä mulle sellaisen hellän ja rakastavan tyttöystävän.
Kun hoidat homman heti, niin ennen lähtösi, kerron sinulle tarkat ohjeet, miten minimoit sen puhelinlaskusi (vähentämättä soittelua).
Eli samat minuutit huikeasti halvemmalla.
Ja sekös alan isoja tekijöitä harmittaa, kun joku viitsii ottaa selvää halvemmista vaihtoehdoista.
Pieni esimerkki:
Oikeilla valinnoilla soitto Suomessa olevasta kännykästä Thaimaassa olevaan kännykkään maksaa kaikkine kuluineen vain hieman vastaavaa kotimaanpuhelua enemmän, mutta ero on todellakin mitättömän pieni. Hintavertailussa on otettu huomioon KAIKKI puheluun liittyvät kustannukset, tulivatpa ne soittajalle tai vastaanottajalle.
Niin, ja mun nro löytyyy 2 klikkauksen takaa, joten soita ni jubataan lisää.
Ilmainen takaisinsoitto halutessasi mihin tahansa näistä liittymistä:
dna, Elisa, Kolumbus, Saunalahti
Tämä koskee myös em. operaattorien prepaid -liittymiä, joten jos oma liittymäsi on Sonera, etkä halua vaihtaa laskutusliittymääsi, niin vastaus ongelmaan löytyy R-kioskilta. Jos sinulla on Soneran 2 vuoden kytkyluuri, toivottavasti olit fiksu, etkä heittänyt vanhaa luuriasi pois / antanut vaihdossa tms.
Itse en tosin haluaisi maksaa aloitusmaksuja ja lisäksi jokaiselta alkavalta minuuutilta täyden minuutin hintaa, kuten Soneran asiakas maksaa.
mut hei: Sonera kallis, dna halpa.
Yksinäinen kevät ja mieletön ikävä...
Meillä tilanne on toisinpäin. Minä lähden viideksi kuukaudeksi ulkomaille, mies jää Suomeen.
Lähtökohdat ovat ehkä vieläkin heikommat, koska me olemme nuorempia, emme asu yhdessä, eikä yhteen muuttamisesta tällä hetkellä voi edes puhua, vaikka mies on joskus jotakin sensuuntaista ilmaan heittänytkin.
Itse olen kuitenkin sillä linjalla, että se on joko tai. Jos sovimme yrittävämme jaksaa ja odottaa, tämän kevään ja ennen kaikkea kesän, minä luotan siihen, että mies todella tekee niin. (Ja ellei tee, vähintäänkin kertoo sen sitten reilusti.)
En minäkään tahtoisi rakkaastani luopua, mutta en myöskään ottaa lupausta, jota hän ei voi pitää.
olen minäkin muuten, paitsi mieheni lähti ulkomaille viikko sitten vaihto-oppilaaksi eli opiskelujen takia. Tiedän, että nämä pari ensimmäistä viikkoa tulevat olemaan varmasti vaikeita, sillä olen miettinyt itsekin pääni puhki ikävissäni, että mitäköhän kulta nyt tekee jne. Kuitenkin tilanteeseen varmasti tottuu jossain vaiheessa, ja yhteydenpito helpottuu esim. messengerin ja skypen välityksellä. Onko mahdoton ajatus, että menisit käymään miehesi luona jossain vaiheessa? Se voisi auttaa jaksamaan paremmin! Silloin pääsisit tutustumaan ympäristöön, missä miehesi elää ja tekee töitä, joten siitäkin voisi olla hyötyä..
Tärkeintä on mielestäni muistaa kuitenkin se, että onhan meillä omakin elämä elettävänä täällä Suomessa. Ei ole tervettä olla niin läheisriippuvainen, että antaa oman elämän valua hukkaan murehtimalla ja suremalla etukäteen mahdollisia ikäviä juttuja. Toki 6kk:n aikana tulee eteen vaikeita ja yksinäisiä hetkiä, mutta se mikä ei tapa niin se vahvistaa! Ystävien ja harrastusten parissa saat varmasti kevään aikana muutakin ajateltavaa kuin miehesi tekemiset.
Tekstisi perusteella luottamus mieheesi on epävarmalla pohjalla. Ota erossaoloaika "testinä", jolloin sinun on pakko pystyä luottamaan mieheesi, mikäli yhteiselonne on jatkuakseen Suomessa. Jatkuvat turhat epäilykset ja mustasukkaisuuskohtaukset eivät ainakaan paranna suhteenne laatua. Kerro miehellesi ikävästä ja näytä tunteesi niin hän tietää, että välität ja kaipaat! :)
Painiskelen itsekin samojen tunteiden ja tilanteiden myrskyssä, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Tsemppiä kevääseen! Jos haluat antaa sähköpostiosoitteen niin voitaisiin jakaa ajatuksia kevään aikana, jos vertaistuesta olisi apua puolin ja toisin :) Olen sinua muutaman vuoden nuorempi..