Vaivaa aikalailla ongelma, jonka jo otsikkokin kertoo... eli taustoja. Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa nyt yli 5 vuotta. Emme kuitenkaan asu yhdessä, lapsista ja avioliitosta puhumattakaan. Itse alan olla jo aika ahdistunut tilanteesta, ikääkin alkaa jo olla. Olemme muodollisesti katselleet asuntoja, josko yhteisen talon ostaisimme, kuitenkaan sen pidemmälle pääsemättä. Aina on jokin syy, miksei mitäkin taloa voi ostaa. Lopulta kun löytyi hyvä asunto, mies vaati saada ottaa lainan omiin nimiinsä, jotta "mahdollisesti tuleva ero olisi helpompi sen suhteen". Kuitenkaan kaupankäyntiin ei päästy senkään talon kohdalla, sillä se ehdittiin myydä toisaalle. Minä olen sen verran kyllästynyt tähän junnaamiseen, että olen saanut muutaman itkukohtauksenkin ja erolla uhannut. Mieheni tuhahtaa ja syyttää minua yli-innokkaaksi, pakkomielteiseksi ja hötkyilijäksi. Jos se, että olen yli 5 vuotta odottanut kattiloiden yhdistämistä, tekee minusta "hötkyilijän", olen ollut hakoteillä. Onkohan kellään muilla samoja kokemuksia ja kuinka on päästy yhteisymmärrykseen? Jos yhteiseen talouteen päästäisikin, kuinkahan kauan pitäisi odottaa avioliittoa saati lapsia?
Sitoutumiskammoinen mies??
Birtte
6829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
arvoinen mies.Miten uskaltaisit naimisiin...kun edes yhdessä ette ole saman katon alla arkea kokeneet.Miten ylipäätään tuollainen suhde toimii??? Minä halusin vuoden tuntemisen jälkeen miesystäväni muuttavan luokseni,näänpähän miten se OIKEASTI menee.Hyvä juttu,hyvin menee vielä...eipä täs kiire sit vielä muuhun sitoitumiseen olekkaan,hieman ollaan kuitenkin sormuksestakin puhuttu.Kehottaisin sinua kertomaan ajatuksesi miehellesi,kysymään miten hän on tämän asian järkeillyt ja näkeekö hän teitä yhdessä ensinkään.
mies ei luota sinuun jostain syystä.MIES ei halua viedä suhdetta pitemmälle enne ku luottaa,eri asia on sitte poijaan mulkut ;)
suostu siihen, että asunto (aunnon laina) on vain toisen nimissä! Se, jonka nimissä se on, saa päättää yksin, mitä talolle tehdään (koska myydään jne.) ja et saisi penniäkään asunnosta, jos eroaisitte.
Jos mies haluaa kämpän/lainan omiin nimiinsä, niin katso, ettet maksa asuntoa, vaan esim. laitat säästyneet rahat muuhun omaisuuteen (että sinulla on laittaa pätäkkää pöytään, jos joudut lähtemään talosta joskus. Ja siis, pitä ne rahat itselläsi eläkä laita niitä rahoja miehen omistamiin juttuihin kiinni.
Mut eipä tuo kivalta ja varmaankaan ainakaan kannustavalta suhteen jatkamiseen tunnu, kun toinen on tollanen.
Ootkohan nähny ukon todellisesta luonteesta vasta jäävuorenhuipun? Ole vähän varovainen sen tyypin kanssa.
Tiedätkö miehen menneistä suhteista? Onko mies saanut näpeilleen ja menettänyt kasan tuohta ja tavaroita aikaisempien erojen aikana? Ehkä miestä pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ehkä miehen kannattaisi tehdä avioehto ja miettiä jotain muuta kuin ison ja kalliin talon ostamista. Huomaat itsekin, että se haluaa pitää ohjat itsellään sitten kun eroaisitte.
Muista myös ettei avioliitto muuta sitä yhteieloa miksikään. Se tavallaan kahlitsee enemmän ja tosiaankin kun ero tulee, niin siinä on omat riitansa ja paperisotansa ja kumpi ottaa lapsen huoltajuuden...jne. Vaihda miestä jos siltä tuntuu, mutta sitä samaa se tulee olemaan, vaikka olisi eri mies ja vaikka se olisikin innokkaampi tekemään kaikenlaista ilman ajattelematta.
Juu kiitos vastauksista kaikille. Ei tämä oikein hyvältä enää tunnu. Ja tilanne on se, ettei miehellä ole koskaan mitään vakavaa suhdetta ollutkaan, ja varmaan osittain myös siksi pelkää, en tiedä. Hänen kanssaan asiasta on turha puhua, kun hän ei antaudu keskusteluille. Jotenkin kun nyt on päässyt sen kynnyksen yli, että on alkanut houkuttaa tuo yhteen muutto, on hankala antaa asian enää olla. Sitä paitsi kyllähän jokainen tietää, ettei suhde voi loputtomiin jatkua eri osoitteissa. Kaikki kotityöt ym. asiat on minun vastuullani, koska tämä on MINUN koti. Mieheni asuu edelleen kotonaan virallisesti, eli hänen kannaltaan tilanne on otollinen. Minun luona saa ruoat, puhtaan kämpän, puhtaat vaatteet ja täysylläpidon ilman että tarvitsee mihinkään osallistua. Koska tämähän on minun koti. Jos yhteen muuttaisimme, tilannehan muuttuisi. Voi huokaus. Nyt kun lukee omaa kirjoitustaa, hävettää oikein että tällaisessa suhteessa sitä ihan oikeasti elää. Voi luoja.
tiedän tunteen vaikka olenkin asunut avopuolisioni kanssa ensimmäisestä päivästä alkaen yhdessä (pakosta alkanut tilanne oli ilmeisesti vain vaikea purkaa) Takana on 8 vuotta yhteiseloa, ei lapsia eikä sormusta. Siihen asti meni hyvin kunnes turhaudin, miksi olla yhdessä jos edessä ei mitään tulevaisuuden näkymää. Olen saanut samat haukut kuin sinäkin, ja vielä pahempaa. Sydän vaan hutaa tuskasta kun se niin rakastaa mutta samalla teitää ettei se toinen vastaa samalla tavalla - eikä enää 8 (tai sinun tapauksessa 5) vuoden jälkeen tule vastaamaan. Kuulostaa kovalta, mutta tämä on sinun parhaaksesi: ota itseä niskasta kiinni ja joko vaadi sitoutumista tai lähde - nykyisen jatkaminen kuluttaa sinut lopulta loppuun! Sinä se olet joka kärsii ja jos miehesi sinua todella rakastaa tulisi hänen se huomata ja tehdä asialle jotain - ei todellakaan haukkua sinua ja yrittää kääntää asiaa nurinniskoin omaksi edukseen. Älä vihaa miestäsi, mutta muista, jokaisen meistä on joskus aikuistuttava!
Paljon voimia ja tahdonvoimaa kohtalontoverilta