Odotus palkitaan

Aika outoa. Olen seurustellut jo melkein neljä vuotta ja miellän itseni vieläkin sinkuksi. En sillä, että olisin valmis touhuumaan jokaisen kiinnostavan vastaantulijan kanssa -sille ei ole tarvetta. Vaan niin, että tunnen edelleen omaavani samanlaisen vapauden tunteen kuin ennen seurusteluakin. Olemme tästä keskustelleetkin ukon kanssa ja tulleet vain yksinkertaisesti siihen tulokseen, että meillä on juuri sellainen parisuhde, mitä joskus toivottiin, samalla peläten, ettei sitä kenenkään kanssa voi saada. Toisin kävi, mihin todellisuuteen on aina välillä hyvä havahtua.

Ei sinkkuudessa muuten tunteena koskaan mitään vikaa ollutkaan. Ainoastaan se kauhea säätäminen ja todellisen sielunystävän puute ajoittain kaihersi. Minä sain 10 vuoden etsimisen jälkeen sitä mitä olin halunut, älkää tekään tyytykö vähempään!
31010
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

ajatuksesi hyvin. Tuntuu, että monet ymmärtävät parisuhteen paljon rajoittavammaksi kuin mitä se oikeasti onkaan tai mitä sen pitäisi olla.

Ehkä kyse on myös siitä miten vahvasti sinkkuuden tai seurustelun kokee osaksi omaa identiteettiään. En ole koskaan pitänyt sinkkuutta tai seurustelua hirveän isona eksistentiaalisena muutoksena. Väitän, ettei olemisessani tapahdu mitään merkittäviä muutoksia seurustelustatuksen muuttuessa. Joillekin nämä muutokset tuntuvat olevan hirveän iso asia ja monet antavat seurustelustatuksen määrittää itseään hirveän paljon. Minun onkin aika vaikea ymmärtää näitä "sinkkuus/seurustelu on ihanaa/kamalaa" -keskusteluja, kun en ajattele eläväni nimenomaan sinkkuelämää tai nimenomaan parisuhde-elämää. Minä vain elän, välillä sinkkuna ja välillä seurustellen.

Äänestä

Ei kannata vain tyytyä johonkin, vaan hankkia sitä, mitä haluaa tai olla kokonaan ilman.:)

Äänestä

koskaan suostunut myöntämään seurustelua vaikka suhde kesti melkein 3 vuotta. saamarin nöyryyttävä sana ja ei palvele imagoa pahemmin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


outo lintu kirjoitti:

Aika outoa. Olen seurustellut jo melkein neljä vuotta ja miellän itseni vieläkin sinkuksi. En sillä, että olisin valmis touhuumaan jokaisen kiinnostavan vastaantulijan kanssa -sille ei ole tarvetta. Vaan niin, että tunnen edelleen omaavani samanlaisen vapauden tunteen kuin ennen seurusteluakin. Olemme tästä keskustelleetkin ukon kanssa ja tulleet vain yksinkertaisesti siihen tulokseen, että meillä on juuri sellainen parisuhde, mitä joskus toivottiin, samalla peläten, ettei sitä kenenkään kanssa voi saada. Toisin kävi, mihin todellisuuteen on aina välillä hyvä havahtua.

Ei sinkkuudessa muuten tunteena koskaan mitään vikaa ollutkaan. Ainoastaan se kauhea säätäminen ja todellisen sielunystävän puute ajoittain kaihersi. Minä sain 10 vuoden etsimisen jälkeen sitä mitä olin halunut, älkää tekään tyytykö vähempään!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu