Aapuuva,
en tiedä missä mieltäni keventäisin, mutta tälle palstalle päädyin.
En ole koskaan ollut kovin painava. Painoni on vaihdellut aikuisiällä 52 ja 57 välillä (pituuteni on noin 160). Olen aina tykännyt urheilla. Sain ensimmäisen (ja näillä näkymin myös viimeisen lapseni) 30-vuotiaana. Raskaaksi tulin ensiyrittämältä, vaikka menkkani ovat olleet aina hyvin epäsäännöliset. Tullessani raskaaksi painoin juuri tuon 52 kiloa. Lapsen saannin jälkeen jatkoin urheilua - aktiivisemmin (noin viisi kertaa viikossa). Painoni on noussut (noin 54 kiloa), mutta rasvaprosenttini on laskenut. Syön hyvin, usein, mutta vähän kerralla. Välttelen liikoja hiilareita ja rasvoja, mutta salmiakin himolleni en voi mitään :) Nyt ovat menkat tiessään kuten jo tuolla "hiukset" osiossa itkin sekä tukkani lähtee tuppoina. Hiusten lähtöä on jatkunut nyt kohta neljä vuotta ja tulos on nähtävissä. Mikä neuvoksi? Äitini syyttää minua anorektikoksi, mikä loukkaa minua suunnattomasti. (En koskaan ruotsilaivan seisovanpöydän ylettömän mättämisenkään jälkeen ole harkinnut oksentamista, tms.) Rakastan hyvää ruokaa! Olen ajatellut ryhtyä pitämään ruokapäiväkirjaa, jotta pääsen hänen syytöksistään, mutta toisaalta en haluaisi alentua hänen tasolleen. Mieheni ja ystäväni eivät jaa äitini mielipidettä. Kohtalotovereita? Haluaisin olla nainen, jolla on hyvä kunto, tukka päässä ja vaihdevuodet vasta viisikymppisenä! Mikä auttaisi?
en tiedä missä mieltäni keventäisin, mutta tälle palstalle päädyin.
En ole koskaan ollut kovin painava. Painoni on vaihdellut aikuisiällä 52 ja 57 välillä (pituuteni on noin 160). Olen aina tykännyt urheilla. Sain ensimmäisen (ja näillä näkymin myös viimeisen lapseni) 30-vuotiaana. Raskaaksi tulin ensiyrittämältä, vaikka menkkani ovat olleet aina hyvin epäsäännöliset. Tullessani raskaaksi painoin juuri tuon 52 kiloa. Lapsen saannin jälkeen jatkoin urheilua - aktiivisemmin (noin viisi kertaa viikossa). Painoni on noussut (noin 54 kiloa), mutta rasvaprosenttini on laskenut. Syön hyvin, usein, mutta vähän kerralla. Välttelen liikoja hiilareita ja rasvoja, mutta salmiakin himolleni en voi mitään :) Nyt ovat menkat tiessään kuten jo tuolla "hiukset" osiossa itkin sekä tukkani lähtee tuppoina. Hiusten lähtöä on jatkunut nyt kohta neljä vuotta ja tulos on nähtävissä. Mikä neuvoksi? Äitini syyttää minua anorektikoksi, mikä loukkaa minua suunnattomasti. (En koskaan ruotsilaivan seisovanpöydän ylettömän mättämisenkään jälkeen ole harkinnut oksentamista, tms.) Rakastan hyvää ruokaa! Olen ajatellut ryhtyä pitämään ruokapäiväkirjaa, jotta pääsen hänen syytöksistään, mutta toisaalta en haluaisi alentua hänen tasolleen. Mieheni ja ystäväni eivät jaa äitini mielipidettä. Kohtalotovereita? Haluaisin olla nainen, jolla on hyvä kunto, tukka päässä ja vaihdevuodet vasta viisikymppisenä! Mikä auttaisi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rasvanpuute tuli ekana mieleen, mutta sanoit kuitenkin syöväsi hyvin ja usein, joten varmaan tiedät hyvien rasvojen päivittäisen käytön merkityksen...
Tai jos olet kuitenkin liian niukalla ravinnolla? Syöt usein pieniä annoksia, hyvä, mutta oletko laskenut kuinka paljon kertyykään syömisiä yhteensä? Joskus liian niukan ja normaalin ruokamäärän raja voi hämärtyä, kun vatsa ja kroppa tottuu pieniin määriin. Todellisuudessa kaloritarve olisikin paljon suurempi...
Jos tiedät, että nuo jutut ovat ihan kunnossa, niin kannattaisi ehkä käydä lääkärin juttusilla, jospa sitä kautta löytyisi ratkaisu. Ainakin jotkut perusverikokeet kannattaa teettää.
Rasvat on tosi tärkeitä. Käytän päivittäin margariinia/tuorejuustoja leivällä ja kalaöljykapseleita. Lisäksi saan rasvaa lihasta ja maitotuotteista...eli melkein kaikki on eläinperäistä rasvaa. Olisikohan sillä merkitystä. Kokonais kaloritarpeeni on mitattu juuri viime syksynä Vierumäellä ja se on ankeat 1300 kaloria päivässä. Mielestäni todella vähän (!) mutta olen kyllä melko pieni. (Vaatekoko 32). Parempi varmaan suoria lääkäriin ja ravintoterapeutille olis myös mukava päästä, niin saisin ruokavalioni kuntoon, jos vaivani on itseaiheutettua ja johtuu vääränlaisesta ruokailutottumuksesta.