kertokaa ihmiset hyvät, miksi en osaa riidellä??! sisaruksien kanssa tappelu on kyllä aina luonnistunut,mutta parisuhteessa en vaan osaa suuttua tosissani, vaikka syytäkin olisi ollut. vittuunnun ja hermostun helposti..joskus mökötän,mutta.. siihen se sitten jääkin..
olen horoskoopiltani härkä,ja luonteeseeni kuuluu kyllä se etten hevillä suutu,mutta sitten kun suutun voin olla todella pitkä vihainen yms.. et eiks mua sit oo suututettu tarpeeksi?? vai...?
ei mikään hirveen paha "ongelma",mutta häiritsevä sellainen.. entinen suhde kaatu osittain tähän ongelmaan,koska ilmaa ei puhdistettu koskaan,vaikka tarvetta olisi ollut. kaikkien niitten suuttumuksien syyt,joita mökötin ja itkeskelin yksikseni ei koskaan "nähnyt päivän valoa" vaan jäivät omaksi tiedokseni.
olen horoskoopiltani härkä,ja luonteeseeni kuuluu kyllä se etten hevillä suutu,mutta sitten kun suutun voin olla todella pitkä vihainen yms.. et eiks mua sit oo suututettu tarpeeksi?? vai...?
ei mikään hirveen paha "ongelma",mutta häiritsevä sellainen.. entinen suhde kaatu osittain tähän ongelmaan,koska ilmaa ei puhdistettu koskaan,vaikka tarvetta olisi ollut. kaikkien niitten suuttumuksien syyt,joita mökötin ja itkeskelin yksikseni ei koskaan "nähnyt päivän valoa" vaan jäivät omaksi tiedokseni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olisin tiennyt vastauksen niin olisi ehkä edelleen elännyt parisuhteessa. Riidat ovat aina ikäviä, mutta ihminen joka ei osa ollenkaan riidellä pitää kaiken sisällä jolloin jossain vaiheessa tulee inhottavia yllätyksiä. Kerää kaikkea ärsyyntymistä jne kunnes jossain vaiheessa saa tarpeeksi. Vuorovaikutus on nollan kohdalla jos ei osa koskaan sanoa mistä ei pidä. Toinen osapuoli jää vaan ihmettelemään kun yhtäkkiä saa kuulla että 20 vuoden avioliitto on aina ollut huono. Tulen aina suremaan sitä ettei toinen osapuoli osannut ilmaista mielipiteitä kunnolla. Jos tosiaan haluat tietää mikä sinua vaivaa niin käy terapiassa. Tai yritä vähitellen ilmaista tunteita ja mielipiteitä. Muista että riita ei ole huono asia niin kauan kun riitelee oikein. Lue lisä tukiverkoston nettisivuilta.
Kun kaikista pahimmin riitelette niin tarjoa kiukkuseksiä. Housut alas ja sillei.Keskustelkaa sen jälkeen normaalissa äänensävyssä,jos ei auta niin seksiä uudelleen kaikissa muodoissa.
Mulla on pari ehdotusta miten voisit tehdä: eli kirjoita ajatuksesi paperille, pidä päiväkirjaa tai kirjoita kirje puolisollesi. Pura kaikki tunteet siihen. Tai sitten käy juoksulenkillä purkamassa pahimmat paineet ja ota asia esille kumppanin kanssa kun pystyt puhumaan asiasta niin, että ei tarvitse heti ruveta ääntä korottamaan tai astioita paiskomaan. Mutta mikä tärkeintä: älä panttaa tunteita sisälläsi. Puhu mieluummin varovasti mutta kuitenkin avoimesti ajatuksistasi!
Riitely ei ole helppoa, kun ihmisillä on niin erilaisia tapoja käsitellä hankalia asioita. Jollain tavalla mieltä painavat asiat on kuitenkin käsiteltävä.
Oletteko vasta vähän aikaa seurusteleet?
Minulla riitely menee näinkin suoraviivaisesti;
En koskaan osaa suuttua ihmiselle, jonka kanssa olen vain kaveri. Puhun asioista tai vaikenen, mutta aina mieluummin vaikenen kuin riitelen tai loukkaan toista. Näihin ihmisiin siis kuuluu koulu- ja työkaverit, vapaa-ajan vietto kaverit, naapurit ym.
Suhteen alussa on tilanne ihan sama. Mieluummin vaikenen kuin aloitan riidan. Suhteen edistyessä, kun toista alkaa jo tuntemaan ja luottamaan, alkaa kiukkuhermo useammin näyttäytymään. Kai se menee niin, että mulla on jonkinlainen hylkäämisen pelko, enkä siksi kunnolla uskalla riidellä niin kauan kun en ole varma siitä, että riita ei lopeta suhdetta.
Vasta puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen sain ensimmäisen ison kiukkukohtaiksen, jossa huusin, solvasin, itkin, hakkasin tyynyä ja riehuin. Olin itsekin äimistymyt, sillä en edes aavistanut, että sisälläni kasvoi peto. Se vaan jostain kilahti ja tuli varoittamatta. (Riidan yhteydessä siis.) Nyt, kaksi vuotta yhdessä asuttua, löin miestäni ensimmäisen kerran, läppäsin. Olen aina sanonut että minä en lyö ja kukaan ei tule lyömään minua toista kertaa, sillä ensimmäinen kerta riittää. Nyt olen todella hämilläni omasta käyttäytymisestä. Päässäni vain räjähti, kun tajusin tulleeni petetyksi, eikä mies myönnä mitään vaikka kuinka kysyn.
Sisarusten kanssa en ole koskaan ottanu yhteen muuta kuin sanallisesti. Myös vanhempien kanssa asiat on selvinny aina huutamalla ja anteeksi pyytämällä.