Haluan kertoa omista kokemuksista nettideittailuun liittyen.Olin itse kuvioissa mukana viime keväänä useilla eri treffipalstoilla ja havainnoin seuraavaa:
Jos on tositarkoituksella liikkeellä,niin toimivampi vaihtoehto on treffipalstat,joissa ei ole kenenkään kuvia ja "profiilia" pystyy luomaan vain sen verran,mitä yhteen tekstiviestiin mahtuu.
Ei ole ulkonäkö esteenä ja jos vähänkään ilmoitus kiinnostaa,niin tulee helpommin otettua yhteyttä ja kyseltyä lisää.
Tällä kuvallisella lihatiskillä pitkine profiileineen ja vaatimuslistoineen jää helposti se ensimmäinen ja ratkaiseva aloite tekemättä,kun huomaa jonkun yksityiskohdan epärealistisessa ihannekuvassa tökkivän.
Lopullisen kuvan ihmisestä kun saa vasta livenä,mutta kun sinne asti ei pääse niin homma on toivotonta.
Varsinkin kuvattomat ilmoitukset jäävät täällä jalkoihin,vaikka sieltä saattaisi hyvinkin löytyä se tavallinen jalat maassa tosimielellä liikkeellä oleva ihminen. Kaikki eivät kuvaansa halua julkisesti netissä esitellä ujoudesta yms. seikoista johtuen.
Oma ilmoitukseni oli täällä tyhjän panttina,mutta sanomalehden tekstaritreffeiltä kontakti löytyi muutamassa päivässä,parin viikon päästä tavattiin ja seurusteltu on siitälähtien.
Joten oman kokemuksen pohjalta voin suositella tosimielellä oleville ei-pinnallisille seuranhakijoille kokeilemaan useampia vaihtoehtoja. Minulle jäi tästä paikasta seikkailuseuraa ja virtuaaliseuraa hakevien maku.
Jos on tositarkoituksella liikkeellä,niin toimivampi vaihtoehto on treffipalstat,joissa ei ole kenenkään kuvia ja "profiilia" pystyy luomaan vain sen verran,mitä yhteen tekstiviestiin mahtuu.
Ei ole ulkonäkö esteenä ja jos vähänkään ilmoitus kiinnostaa,niin tulee helpommin otettua yhteyttä ja kyseltyä lisää.
Tällä kuvallisella lihatiskillä pitkine profiileineen ja vaatimuslistoineen jää helposti se ensimmäinen ja ratkaiseva aloite tekemättä,kun huomaa jonkun yksityiskohdan epärealistisessa ihannekuvassa tökkivän.
Lopullisen kuvan ihmisestä kun saa vasta livenä,mutta kun sinne asti ei pääse niin homma on toivotonta.
Varsinkin kuvattomat ilmoitukset jäävät täällä jalkoihin,vaikka sieltä saattaisi hyvinkin löytyä se tavallinen jalat maassa tosimielellä liikkeellä oleva ihminen. Kaikki eivät kuvaansa halua julkisesti netissä esitellä ujoudesta yms. seikoista johtuen.
Oma ilmoitukseni oli täällä tyhjän panttina,mutta sanomalehden tekstaritreffeiltä kontakti löytyi muutamassa päivässä,parin viikon päästä tavattiin ja seurusteltu on siitälähtien.
Joten oman kokemuksen pohjalta voin suositella tosimielellä oleville ei-pinnallisille seuranhakijoille kokeilemaan useampia vaihtoehtoja. Minulle jäi tästä paikasta seikkailuseuraa ja virtuaaliseuraa hakevien maku.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aivan sama huomio. Kriteerit usein tökkää johonkin pieneen asiaan mihin tosielämässä ei kiinnitä huomiota ollenkaan.
Uusia vinkkejä vain kehiin missä treffailla.
Tuossa omat suosikkini viime keväältä:
http://www.treffiarena.net/
http://nelonen.ilmoitukset.com/
http://plaza.fi/sinkut/
treffeissä jo jonkun aikaa että se on ihan sama onko sitä kuvaa ilmossa vai ei. Kunhan sen antaa sitten kirjoittelun alkuvaiheessa molemmin puolin että voi tehdä ns. alkukarsinnan jos pärstä ei yhtään miellytä.
Sen sijaan sellaiset kuvat jotka on otettu vääränlaisessa/epäluonnolliseta kulmasta tai muuten vääristää henkilön ulkonäköä selvästi, ovat ärsyttäviä, sillä mitä hyötyä siitä kuvasta sitten ylipäätään on jos näyttää kuitenkin täysin erinäköseltä. Ja ei kannata olla liian suopea ulkonäön suhteen. kannattaa ensin selvittää itselleen minkätyylisen ihmisen haluaa oikeasti ja millä mielellä.
Onhan se toisaalta toki kiva tavata erilaisia ihmisiä mutta kyl se jossain vaihees rupee tympiin jos aina huomaa tehneensä virhearvionnin.
ja oikeastaan nettirteffit on ihan pelkkä tämän ajan mainostemppu. Hei voiko parinvalinnan oikeasti tehdä niin kuin joltain ostoslistalta tai kuvastosta?
ton ulkonäön suhteen kannattaa paremminkin miettiä järjellä et onko kumppani ruumiinrakenteeltaan minua viehättävä, ei niinkään sitä minkälainen nenä jollakin on, vaan vähän suuremmassa mittakaavassa kantsii ajatella. mut lopulta se on aivan sama sillä kuva todella vääristää kokonaisuutta paljon. Siksi onkin oikeastaan ainoa oikea vaihtoehto hankkia pari ihan live elämästä jostain torilta vaikka. Silloin voi oikeasti keskittyä siihen sielun elämään tutustumiseen kun ulkoisen olemuksen on jo tavallaan hyväksynyt.
No kylläpä puhut asiaa. Minullakin oli ilmoitus kauan, oli kuva ja hyvä kuva olikin - mutta ei johtanut mihinkään. Vastasin flirttailuihin ja viesteihin, laitoin itse viestejä ja flirttejä, mutta aina juttu tyrehtyi jo ennen tapaamista. Sitten kokeilin sanomalehden tekstaritreffejä ja ne johtivat heti tapaamisiin. Laitoin omankin ilmoituksen ja taas tuli heti tapaamisia. Siellä ollaan oikeasti tosimielellä liikkeellä, eikä tarvita kuvaa koska tapaamisiin lähdetään heti ensimmäisten viestien tai puhelun jälkeen. Kyllä se tosiaan toimii paremmin, vaikka en ole vielä sitä oikeaa löytänytkään. Ehdokkaita on ollut paljon enemmän, hyviä tyyppejä.
vaikka selvästi luki tosimielellä, niin silti tuli kaikkea soopaa... ja muuta roskaa... ja miehet ne sitten pommitti hetken ja etsivät seuraavan ja seuraavan ja kohta ne pommittavat 10-20 naista... ja luulevat että ei sitä huomata... onko se nyt liikaa jos yrittäisi tutustua muutamaan ensin ja jos ei satu jutut kohdilleen niin sitten vaihtaa...
Mun ilmoitus häipyi täältä parin kuukauden jälkeen, nyt olen pistänyt ilmoituksen match.comiin... ja siellä ainakin ollaan tosimielellä liikkeellä... Heti löytyi mies jolla on muutakin mielessä kuin hetken huvi
Se on totta mitä sanot. On helppoa aukaista kone ja surffata jollekin deittipalstoille. Mutta lopputulos
yleensä koko touhusta ei ole todellakaan positiivinen. Siksi kai monet meistä hakevat luonnollisempia vaihtoehtoja.
Se on ihan tosi,että on noilla toisilla palstoillakin niitä hetken huvin etsijöitä,mutta jotenkin ne erottuvat siellä selvemmin tosiseuran etsijöistä.
Oma kokemus on tietysti tuoreimpana mielessä ja olin tosi otettu löytäessäni ihmisen,joka ei kysellyt pituutta,painoa,horoskooppia,silmienväriä,ensimmäisenä vaan oli aidosti kiinnostunut minusta ihmisenä ja elämänarvoistani. Oli siis täydelliset "sokkotreffit". Mutta onnea vaan kaikille etsijöille älkää luovuttako jossain on joku,joka odottaa sinua:) t:m-34v.
comissa tuo maksullisuus tekee jotain asialle, tai voihan sinne rekisteröityä, mutta jos haluat lukea postejasi, täytyy maksaa vähän...
ainakin itse löysin sellaisen jota ei kiinnosta ulkoiset asiat vaan se mitä sisältä löytyy
Oman kokemukseni mukaan deittailun varsinainen ongelma ei ole se, että kuvattomat ilmoitukset häviävät auttamatta kuvallisille (lue: kauniiden ja komeiden ihmisten) ilmoituksille. Tuo on pikemminkin todellisen ongelman oire.
Uskoin joskus, että ilman kuvaa tutustuttaessa homma on vähemmän pinnallista. Monet sanoivat, että siten voi tutustua ensin luonteeseen, toisen ulkonäkö ei määrää heti, kiinnostuuko toisesta. Tuo on kuitenkin valitettavasti roskaa.
Jos mies on ruma, niin kuin minä olen, sillä ei ole mitään merkitystä, missä vaiheessa se totuus iskee naisen silmille. Vaikka kuinka on tutustuttu ja nainen on sanonut tykkäävänsä ja yhtään mustaa pilveä ei näyttäisi olevan taivaalla, naamani näkeminen saa aikaan rajumyrskyn, joka pyyhkii kaiken siihen asti rakennetun hetkessä tiehensä. Ei jää yhtään mitään.
Niin kauan kuin ihmiset ovat pinnallisia, sen totuuden kiertämiseen ei ole mitään keinoa. Pinnallinen ihminen voi olla vain sellaisen ihmisen kanssa, jonka ulkokuori on hänen toiveidensa mukainen, myönsi hän sitä tai ei.
Joku voi tulla sanomaan, että eihän se noin ole. Ehkä se ei aina ole, mutta minä olen kuitenkin kaikista yrityksistäni huolimatta yksin. Se on se totuus, jonka kanssa minä elän.