Onko yleistä miehille vetäytya riidan jälkeen omiin oloihin asioita pohtimaan? Oma avokkini tekee juuri niin. Riitelimme vähän aikaa sitten todella vakavasti ja suhteemme on käännekohdassa. Pelkään, kun en tiedä, mitä hänen päässään liikkuu. Odotan vain sitkeästi sitä hetkeä, että hän avaa taas suunsa. Pohdin koko ajan, että mihin tulokseen mies mahtaa yksin pohtiessaan päätyä. Ehdottaako hän eroamista, vai haluaako hän vielä yrittää? Onko minulla mitään sananvaltaa tähän asiaan enää?
Naisena minä taas helpotan oloani puhumalla. En voi kuitenkaan tällä hetkellä puhua miehelleni, sillä hän on "siellä jossain" omassa maailmassaan, eikä hän pysty vastaanottamaan vuodatuksiani. Miten pystyn nielemään ahdistukseni ja kykenen odottamaan miehen palaavan taas puheväleihin? Voinko mitenkään vaikuttaa mieheeni nyt kun hän ei puhu? Vai pahennanko vain tilannetta jos yritän keskutella?
Loukkasin miestäni pahasti. Voinko enää olettaa, että pystymme minkäänlaiseen keskusteluun tai neuvotteluun suhteemme jatkosta?
Mikseivät miehet voi ilmaista ajatuksiaan muille, vaan haluavat taistella ongelmien kanssa yksin?
Naisena minä taas helpotan oloani puhumalla. En voi kuitenkaan tällä hetkellä puhua miehelleni, sillä hän on "siellä jossain" omassa maailmassaan, eikä hän pysty vastaanottamaan vuodatuksiani. Miten pystyn nielemään ahdistukseni ja kykenen odottamaan miehen palaavan taas puheväleihin? Voinko mitenkään vaikuttaa mieheeni nyt kun hän ei puhu? Vai pahennanko vain tilannetta jos yritän keskutella?
Loukkasin miestäni pahasti. Voinko enää olettaa, että pystymme minkäänlaiseen keskusteluun tai neuvotteluun suhteemme jatkosta?
Mikseivät miehet voi ilmaista ajatuksiaan muille, vaan haluavat taistella ongelmien kanssa yksin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meitä on moneen eri junaan, myös miehiä.
Itselläni on saman luontoinen kun sinun, hän vetäytyy omiin oloihinsa riidan jälkeen.
Olen huomannut että silloin on paras antaa hänen olla rauhassa ja odottaa että hän on valmis tulemaan ulos luolastaan.
Kun hän on rauhoittunut hänen kanssaan on helpomip puhua ja sopia asioita.
Mikään nainen tuskin voi muuttaa miehessä tätä ominaisuutta sen enempää kun mies voisi muuttaa naistakaan olemaan hiljaa, meidät on luotu erillaisiksi.
Kokeile antaa miehellesi omaa aikaa ja tilaa, älä yritä pakottamalla saada häntä "ulos", se todennäköisesti ajaa hänet entistä pidemmäksi aikaa "luolaansa". Mies palaa takaisin kun hän itse on siihen valmis ja kykenee vastaanottamaan "tyynet ja myrskyt".
Silloin on parempi hetki keskustella.
Sillä aikaa kun hän on "siellä jossain" voit aivan hyvin puhua jollekki ystävällesi tai teet jotain muuta että saat purettua pahimmat "paineet pois", niin sinullakin on pahin kiukku laantunut ja kanssasi on helpompi keskustella.
Onnea matkaan
ps. Lue kirja: Gray, John "Miehet ovat marsista ja Naiset venuksesta". (siinä selvitellään tuota luola ilmiötä ym.)
Mulla on sellainen käsitys, että miehen mökötys ei vuosien saatossa ainakaan lakkaa, päin vastoin. Mökötysajat vain pidentyivät. Lapsuusperheessäni jouduin seuraamaan vastaavanlaista käytöstä sivusta todella usein, ja se oli todella ahdistavaa, ja vaikuttaa minuun vielä tänäkin päivänä ->olen sovittelija, enkä osaa olla asioista rohkeasti eri mieltä lähimmäisteni kanssa, koska omatunto alkaa heti soimata ja syyllistän itseäni. Tuntuu, että mökötys on erittäin tehokas henkisen väkivallan muoto, jolla voi tehokkasti tuhota koko suhteen. Minusta se ei ole oikeutettua missään tilanteessa. Mököttäjällä ei aavistusta siitä, miten lamauttava vaikutus käytöksellä on kanssaihmisiin, tai jos on, niin hänen on oltava todella julma ihminen. Tsemppiä sinulle!
Mököttäminen on väärä sana, sillä minä en mökötä kenellekään. Minä vain en halua puhua miehelleni enkä halua kuulla edes hänen ääntään. Haluan prosessoida asioita rauhassa ilman että joku keskeyttää. Toisin sanoen haluan olla yksin omassa yksinäisyydessäni. Antakaa minun olla rauhassa täällä, palaan maan pinnalle kun olen selvittänyt asiat itseni kanssa.
Eli tuota nimenomaan sanotaan mökötykseksi. Parisuhteessakin pitäisi toimia kuin missä tahansa työpaikka kokouksessa tms. Sitä parisuhde-elämä on vuorovaikutusta kahden (sivistyneen) ihmisen välillä.
No voisithan mennä,halata ja pyytää anteeksi omasta puolestasi!Niin minä teen kerran olen loukannutkin.Riiteleviä on kaksi,omalta puoleltaan voi pyytää anteeksi sanojaan.Anna hänen sitten reakoida miten sitten reakoikin.Halaus ja anteeksi pyyntö,ei muuta.Helppoa!!!!
Jos riita johtuu seksistä niin anna. Anna suurella halulla,tee sitä mitä et ole ennen tehnyt ja tee se uudelleen heti perään, sen jälkeen on helpompi keskustella asioista. Äläkä lopeta siihen vaan jatka hoitoa päivittäin. Tsemmiä ja kuumia tunteita.
olen minäkin. Ja eipä valoa näy, en jaksa enää mitään. kuukauden oon odottanu.
Mistä riitelitte, miksi ja miten sä sitä loukkasit? Varmaankin kiukuspäissäsi myös tarkoitit sitä mitä sanoit? Haluatko sä erota, vai yrittää vielä yhdessäoloa? Riitelettekö useinkin ja jos, niin koskeeko ne samoja asioita?
Minullakin tulee joskus samalainen tilanne eteen ja mieheni loukkaantuu siitä. Joskus on tilanteita ettei puhu mitään, varsinkin riidan jälkeen. Sitten on "outo" tilanne kun riitaa ei ole ja mies on hiljaa vaan...ja kun kysyy mikä vaivaa? Tai kerro kulta mika on niin vastaus on: ei mua mikään vaivaa!
Koeta siinä sitten olla...
Oma mussukkani meni hiljaiseksi kahden vkon ajaksi. Vastaus hiljaisuutta ihmettelevään kysymykseen oli ei yhtään mikään. Nyt sitten pari pvää sitten putosi pommi ja hän harkitsee kokonaan suhteemme jatkoa. Jos hän olisi puhunut nimulle asiasta aikaisemmin, jatko olisi luultavasti helpompaa. Nyt minä sitten suutuin ja osoitin suoraan loukkaantumiseni. Sitten hän loukkaantui siitä ja kehä on valmis. Kaiken kauniin jälkeen nyt sitten ollaan ainakin jonkin aikaa erillään. Kuinka asiat voikin saada näin solmuun? Yritän vielä huomenna keskustella hänen kanssaan, mutta veikkaan hänen tehneen jo päätöksensä. Lohduton olo, koska minut yllätettiin täysin. En voinut valmistautua tilanteeseen mitenkään ja loukkaantuminen tapahtui. Toivon suhteellemme jatkoa, mutta hän ei luultavasti ole samaa mieltä. Miehet! Miksi ette puhu tärkeistä asioista meille? Kyllähän me voimme suuttua, mutta myös leppyä.
Taitaa olla joillekkin miehille mökötys yleistä. Ainakin lapsuudessani sain kokea kun isäni välillä mökötti jostain riidasta mutta leppyi kun oli itse ajatellut "luolassaan" asioitaan muutamia päiviä, välillä me lapset sitten kuljetimme pieniä viestejä vanhempien välillä kun toinen ei halunnut "häiritä" toisen mökötystä.
Itse huomasin edellisessä suhteessa samanlaista mökötystä itselläni. Ei sitä naisenakaan aina halua puhua asioita halki vaan välillä tekee itellekin hyvää ajatella itsekseen vaikka se toisesta vaikuttaakin mökötykseltä.