Jäin työttömäksi 1992 ja se totinen shokki meikäläiselle.
Ei silloin työttömäksi jäänyt mitään k r i i s i a p u a saanut.
Yksin piti kämpässään sitä sitten käsitellä.
Pomo siinä sitten kyttäili miten suhtautuu,oli sekin keljua kun antaa potkut ja sitten kävelee käytävillä ja livahtaa äkkiä johonkiin eri huoneeseen.Kun ei voinut katsoa silmiin.
Työtovereillekin olin kuin myrkkypommia kantava otus jota piti vältellä.
Mutta vähitellen sieltä kyllä muitakin lähti,vissiin 22 muistaakseni.
En edes kysellyt miten ne suhtautui,ei kiinnostanut.Mutta jos nekin sai k r i i s i a p u a,mut mä vaan en.
Ei silloin työttömäksi jäänyt mitään k r i i s i a p u a saanut.
Yksin piti kämpässään sitä sitten käsitellä.
Pomo siinä sitten kyttäili miten suhtautuu,oli sekin keljua kun antaa potkut ja sitten kävelee käytävillä ja livahtaa äkkiä johonkiin eri huoneeseen.Kun ei voinut katsoa silmiin.
Työtovereillekin olin kuin myrkkypommia kantava otus jota piti vältellä.
Mutta vähitellen sieltä kyllä muitakin lähti,vissiin 22 muistaakseni.
En edes kysellyt miten ne suhtautui,ei kiinnostanut.Mutta jos nekin sai k r i i s i a p u a,mut mä vaan en.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meiltä lähti koko osasto kerralla, pomo myös. Samana päivänä ilmoitettiin että kaikki ulos. Samoja aikoja oli. Itse pidin silloin lomapäivää, yhdelle tuli sentään mieleen mullekin soittaa.
.... aika toinen, oli porvarihallitus yms.
Lama tuli ja työpaikkoja meni. Nyt moni näistä
laman uhreista työvoimatoimiston ja kelan saattohoidossa, mikä ei suinkaan nostata mielialaa vaan raunioittaa lopulta ihmisen.
Maailman sivu lopputilejä tullut ja suurten
perheiden pitänyt pärjätä.
Nyt monessa lehdessä surkutellaa erään pariskunnan elämää. Pariskunnalla 1 aikuinen
lapsi ja 30 vuotta uraa takana...Tämä Perlos
kyseessä. Haloo, missä mennään?