Haluaisin kuulla sellaisten vanhempien kommentteja, joilla on ollut tavallista lahjakkaampi lapsi jossain yu-lajissa. Mikä laji ja kestikö lahjat ja kiinnostus miten pitkälle? Ja tarkoitan nyt pelkillä lahjoillaan urheilleita, ei näitä tehotreenattuja yksilöitä, joita juoksutetaan, hyppyytetään ja heitätetään yötä päivää isä-valmentajan johdolla.
Itsellä pikkuinen tyttö, jolla näyttäisi olevan lahjoja vähän joka suuntaan. Ei ole vielä menty mukaan mihinkään harjoituksiin, lähinnä harrastetaan monipuolista liikuntaa ja käydään useiden lajien kisoissa. Yleisurheilu vaan tuntuisi tyttöä eniten kiinnostavan.
Itsellä pikkuinen tyttö, jolla näyttäisi olevan lahjoja vähän joka suuntaan. Ei ole vielä menty mukaan mihinkään harjoituksiin, lähinnä harrastetaan monipuolista liikuntaa ja käydään useiden lajien kisoissa. Yleisurheilu vaan tuntuisi tyttöä eniten kiinnostavan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minkä ikäinen tyttösi on?
Jos yleisurheilu tyttöä kiinnostaa, niin anna hänen pikkuhiljaa tutustua hommaan. Onneksi tunnutkin olevan niitä järkeviä vanhempia, jotka eivät tehotreenauta pieniä lapsiaan menestyksen toiveessa.
Jokin urheilukoulu voisi olla aika mukava juttu ja kesällä sitten jotain paikallisia kisoja vaan käymään.
Tsemppausta ja tukea vain tytön taustalle, niin varmasti hyvää tulee, vaikkei into riittäisikään huippu-urheilijaksi asti. Urheilusta saatavat kokemukset ovat kuitenkin kasvattavia.
Vanhemmilla on kyllä osittain melko vaikea rooli tässä tilanteessa. Tukea ja kannustaa pitää, joskus jopa hieman pakottaa eteenpäin, mutta pitää myös osata lopettaa, jos mistään ei mitään tule.
Minä en siis vanhempi ole, vaan itse vielä urheileva nuori, jonka lahjakkuus ei edes kovin nuorena esiin tullut (kunnollinen lahjakkuus lajia kohtaan ilmeni n. 15-vuotiaana, tätä ennen jonkin verran viitteitä). Vanhemmat ovat paljon tukeneet ja tosiaan joskus vaikeina aikoina ovat hieman joutuneet pakottamaankin eteenpäin, kun itse kiukuspäissään olisi halunnut heittää kaiken menemään. Nyt kuitenkin olen todella kiitollinen heille, että pitivät minut yleisurheilussa kiinni. Viime vuosina menestystä on tullut ihan kiitettävästi.
Tässä kokemuksia enemmänkin tuolta "lapselta", joka on nuoreksi aikuiseksi kasvanut.
Kiva kuulla lapsen näkulmasta asiasta.
Niin, tyttöni on vasta 8 vuotias, vikkeläkinttuinen ja nopea. "Harrastaa" judoa ja hiihtoa talvella ja yleisurheilua kesällä. Yleisurheilusta tuntuu eniten kiinnostavan juoksut ja pituushyppy.
Nuo lainausmerkit siksi, että harrastaminen on lähinnä harkoissa kulkua kerran viikossa ja joskus kisoissa ja hiihto sitä, että hiihtää itse taloa ympäri ja sitten satunnaisissa kisoissa n 5 kpl/talvi käymme. Kesällä on kerran viikossa yu-koulussa ja satunnaisissa kisoissa on sielläkin kuljettu.
Tyttö pärjää kaikissa lajeissaan tällä hetkellä loistavasti. Mutta yleisurheilu ja kaikki juoksumatkat tuntuvat olevan mieluisimpia.
Tuollainen harrastaminen on kyllä mitä parhainta 8-vuotiaalle. Juuri sopivasti on erilaisia virikkeitä niin, ettei lasta kuitenkaan hukuteta kaiken maailman treeneihin.
Tuossa iässä on varmasti hyvä pitää tuo monipuolisuus mukana, mutta toki jos tyttö kovasti haluaa juosta ja hyppiä, niin ei pidä estelläkään. (:
Toivottavasti tyttösi kiinnostus ja lahjakkuus kantaa pitkälle.
Kannattaa vaan harrastaa kaikkia lajeja monipuolisesti, jos innostusta löytyy. Tuossa 15-16 vuoden iässä sitten tehdäänkin jo päätöksiä, mikä se oma ykköslaji olisikaan ja mihin panostetaan. Tällöin joutuu jo jättämään muita harrastuksia pois, jos haluaa tosissaan pärjätä omassa lajissaan.
Itse olen juuri yleisurheilun kohdalla nähnyt hyvinkin paljon lahjakkaita tyyppejä tuossa 10 ikävuoden molemmin puolin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että erittäin harva näistä enää sitten pärjääkään 15 vanhana, ilman kovaa treeniä.
suhteutat tuon siihen, että sun mielestä se lajivalinta tehdään vasta 15 vuotiaana, mutta 15-vuotiaana ei sit voikaan pärjätä ellei oo reenannu kovaa. miten voi reenata kovaa, jos ei ees oo päättäny, mitä reenaa.
Anteeksi vain huono ulosantini. Siis tottakai kannattaa treenata monipuolisesti tuohon 15-16 ikävuoteen asti. Mutta kun ikää on tullut täyteen tämä 15 vuotta, niin jos tämän JÄLKEEN haluaa pärjätä, täytyy jo jonkinmoista lajivalintaa tehdä ja keskittyä siihen "ykköslajiin" 100 prosenttisesti.
aivan ilmiömäinen joka lajissa, mitä kokeili. oli ikäistensä paras (ja väliin vuotta, kahta vanhempienkin) hiihdossa ja juoksuissa (kaikki matkat) ja pituushypyssä. korkeuteen oli liian lyhyt.
tytön isoveli urheili ja typykkä kulki tosi pienestä mukana harkoissa ja kisoissa.
eli tyttö oli toki liikunnallinen, mutta paljon hyvään menestykseen vaikutti sekin, kun toiset samanikäiset esim vasta otti ekoja hiihtometrejä suksillä, oli tämä neiti jo opetellut pertsan ja luikkarin salat. ja sama kaikissa lajeissa, noh, nopeutta ei voinut harjoitella, mutta lähti jo esim telineistä jo 8-vuotiaana.
sittemmin muut ottivat kiinni, kun alkoivat harjoitella, eli lapsitähti sammui. urheili vielä jonkun verran 15-vuotiaana mm pituutta ja pikamatkoja, mutta sitten jäi.
eli tää tyttö ei varmaankaan pärjännyt ihan pelkillä lahjoilla, vaan mukana oli paljon treenaamista (ei sitä pakotettu, ihan itse omasta halusta kulki mukana ja teki). mutta noissa 7-11 -sarjoissa ei neiti voittajaa löytänyt.
Omakin valmennettava oli aina tuohon 12 ikävuoteen asti hyvä lajissa kuin lajissa. Juoksu ja myös kenttälajit onnistuivat erinomaisesti. Nyt hänellä on ikää 16 vuotta ja tilanne on tasaantunut. Nykyään pikamatkat ovat se ykköslaji ja treeni on kovaa. Hän on tällä hetkellä Suomen oman ikäluokkansa top 15-20 ja saa kyllä tehdä lujasti töitä, jos siellä meinaa myös pysyä. Suomessa kun on paljon muitakin lahjakkaita yleisurheilijoita.