Vuoden alussa paljastui vaimoni lahes parin vuoden salasuhde naimisissa olevaan kolmen lapsen isään. Tapahtumien paljastuttua jätimme erohakemukset, mutta asumme edelleen yhdessä. Suhteemme on arkitasolla ihan ok edelleen ja itse haluaisin ehkä antaa mahdollisuuden, mutta vaimoni ei ole saanut selvitetyksi tunteitaan tähän toiseen mieheen, vaan haluaisi antaa ajan selvittää ajatukset. Huomaan hänestä, että hänelläkin on vaikeaa. Itse yritän olla huomaavainen ja enkä opainosta vielä mihinkään ja haluaisin luottaa, mutta ajoittain asiat menee kyttäämiseksi. Uskon kuitenkin, etteivät he täällä hetkellä tapaile. Hän ei ole luvannut minulle mitään ei puoleen, eikä toiseen. Roikunko turhassa vai onko mielestänne vielä mahdollisuus.
Uskottomuuden paljastuttua
katkis
101459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä roikun samanlaisessa tilanteessa. Mieheni toinen paljastui muutama kuukausi sitten. Suhde kestänyt jonkin aikaa ja aika voimakkaat tunteeet kuvioissa mukana. Mutta mies ei toisaalta tiedä mitä haluaa elämältään. Suhde toiseen naiseen jatkuu vielä jollain tavalla. Asumme toistaiseksi saman katon alla, elämme arkea yhdessä. Käymme yksin perheneuvojan juttusilla ja toivottavasti pian pystymme menemään sinne yhdessä. Olen antanut miehen tehdä rauhassa päätöstään sillä haluan, että päätös on sitten lopullinen. Pettäminen satuttaa tosi paljon, mutta koska tiedän että avioliiton ongelmiin olen myös minä syyllinen, niin anteeksiantaminen ja yhdessä jatkaminen on minun puoletani mahdollista. Luotan, toivon ja uskon siihen, että pystymme vielä jatkamaan ja rakentamaan paljon parempaa suhdetta. Jo lastenkin takia haluan, että pysymme yhdessä.
Tuo on aivankuin minun suusta. Meillä ei ole lapsia, suurimmaksi osaksi minun epävarmuuteni takia. Tämä on se asia, jota kadun nyt ja tiedän, että tämä on se asia joka osittain ilmeisesti meidät tähän tilanteeseen ajoi. Olen täysin varma, että jos tästä kriisistä selvitään, saamme parisuhteen, joka olisi parempi kuin entinen.
Kuinka ihmeessä te ihmiset jaksatte ottaa niin fiksusti uskottomuuden? Hattua nostan, että pystytte odottamaan kylmän rauhallisina. Itse olen ollut nyt jo puoli vuotta täysin rähmälläni enkä tahdo iskusta selvitä. Mieheni on minulle mielestäni (ollut?) se ainoa oikea. Mutta kun hänen vakuutteluistaan huolimatta vaistoan, että uusi suhde on tärkeämpi kuin mitä olemme kahdeksan vuoden aikana rakentaneet, olen tulla hulluksi. Hän väittää yrittäneensä useaan otteeseen jättää toista taakseen, mutta tosiasiassa en usko hänen siihen tunnetasolla pystyvän. Käytännön tasolla tiedän, että tämä toinen on vakavissaan hurmausretkellä ja tiesi jo ennen heidän suhdettaan minun olemassaolostani. Joten keinoja kaihtamatta tyyliin... Lähdin jo lätkimäänkin kerran tajutakseni vain sen, että en osaa enää kuvitella elämääni ilman miestäni. En jaksa edes ajatella mitään eteenpäin ilman häntä... Joten olen puolisen vuotta tilanteessa laulun sanoin I cannot live with or without you... viimeisillä voimillani yritän silti toivoa, mutta vastauksena kysymykseesi onko syytä toivoa vastaan kuten kaikille, toivoa on jos MOLEMMAT todella yrittävät tehdä asialle jotain.
Minäkin olen samanlaisessa tilanteessa oleva mies. Näissä tilanteissa erityisen raskasta on se, että vielä pitäisi yrittää ymmärtää sitä omaan kumppania joka on pettänyt ja vahingoittanut sinua. Pitäisi antaa aikaa, ymmärrystä, kaikkea, mutta mitenkäs ne omat tunteet ja oma elämä? Kuka niitä ymmärtää ja auttaa jaksamaan? Sillä hetkellä kun kaikkein eniten omaa rakastasi tarvitsisit hän ei olekaan tukemassa, vaan on, ainakin osittain, toiset mielessä ja häntä pitäisi enemmän ymmärtää. Hullua! Ja epäreilua!!
minäkin olin tottunut, että minun purkuventtiilini on oma mieheni. Kun sitten liittomme ajautui umpikujaan, kun hän ei suostunut jättämään uutta suhdetta taakseen... romahdin täysin. Olin tottunut saamaan tukea häneltä silloin kun oli vaikeaa. Nurinkurisinta kaikessa on sekin, että kun olin edellisestä liitostani rikki, hän nosti minut jaloilleni ja antoi uskoa elämääni. Ja nyt hän on sitten lohdutellut tätä uutta lohdutettavaa niin, että minä olen täysin rikki ja pohjilla jälleen kerran...
Joo, tuttua on. Minä itse en ala "tappelemaan" miehestäni. Miehelläni ei ole mitään oikeutta laittaa minua tilanteeseen, jossa minun, hänen kihlattunaan, tulisi ikään kuin tapella hänestä. Kuitenkin haluaisin olla hänen kanssaan. Apua, auttakaa pliis...
Omalla kohdallani puolison pettämisepisodi ajoittui viime kesän alkuun. Ja olemme edelleen yhdessä. Kovia kuukausia on takana. Välillä on menty pohjalla ja välillä ollut helpompaa. Sitä, miten tässä tulee käymään, en tiedä. Mutta suosittelen kyllä, että annat aikaa itsellesi ja puolisollesi. Kyllä se siitä. suuntaan tai toiseen. Aina kannattaa yrittää, kun tunteita on molemmilla jäljellä. Ja juttelu ammatti-ihmisen kanssa on ehdoton juttu.
Tsemppiä sulle!
Siis miksi pettävälle puolisolle tässä pitäisi antaa aikaa. Hänen pitäisi osoittaa nöyryyttä ja todellista yritystä. Itse petetty tässä aikaa tarvitsee harkitakseen haluaako jatkaa vai ei. Pettäjälle ei tarvitse aikaa antaa. Hän on jo aikansa saanut toisen kanssa. Aikaa, aikaa, aikaa, justiinsa joo. Aikaa antaa pettää uudelleen? Pettäjän on tehtävä päätös heti haluaako jatkaa vai ei.
Minuakin petettiin. Miehen suhde oli kovin lyhyt eikä tunteita juurikaan mukana. Loppui kokonaan. Sain tietää myöhemmin asiasta mutta en vaan tiedä pystynkö jatkamaan. Hän haluaisi kovasti yrittää mutta omat tunteeni ovat kuin jäässä. Olen kai aika pikkumainen ihminen mutta loukkaus on itsetunnolleni ja tunteilleni liikaa. Vaikka siis olemme olleet vuosikaudet yhdessä. Olenko jotenkin liian ehdoton?
sillä kyllä se sattuu ja niin torkeän lujaa. Yritän itsekin antaa hänelle aikaa toivoen että tämä mieheni suhde olisi vain "syrjähyppy". Mutta kun tuntuu, että se on jotain syvempää, olen pakahtua epätoivosta. Eihän meidän liitossamme pitänyt käydä näin... mehän olimme kuin luotu toisillemme. - Ei tarvitse olla pikkumainen, ei tosiaankaan. Vähemmästäkin ihminen menee jumiin ja lukkoon. Mutta ei silti, en ensimmäiseksi mene ehdottamaan eroa, kuten minä olen saanut neuvoksi viisaammiltani ;) varsinkaan jos sinullakin on jo pidempi parisuhde takana. Puntariin kannattaa laittaa muutakin kuin vain uskottomuus.