Bad Religionin

en oikeen tiiä :D se on justiisa semmone, mikä on ku jotku artistit menee bändistä soololle... ja alkaa soittaa jotaki ihan muuta...

ei välttämättä huonoa, mutta... erilaista.

Mulle se on aivan mielettömän hyvä levy. Tosin fanitankin bändiä muutenkin ylitse muiden, mutta ihan oikeasti Into the Unknown on helvetin hyvä pitkäsoitto. Juuri sellainen, jota kuuntelemalla se vain kasvaa ja siitä oppii pitämään edellistä kertaa enemmän.

Biiseistä sen verran, että joku Time and Disregard (n.7 min kesto) oli toki hieman liian progea aluksi mullekin, mutta kun sitä taustalla veivasi niin kyllä siitäkin oppi pitämään. Junnaava The Dichotomy on taasen se lemppari, kuten myös Million Days, joka helvetin upea kipale. Chasing the wild goose ja Billy Gnosis on kovia myös (ja viittauksia Kurt Vonnegutin tuotantoon, kannattaa lukea mm. "Mestarien aamiainen" niin aukeaa ehkä paremmin). Niin, ja Losing Generationin 'ratsastusriffi' kuulostaa kyllä epäilyttävän kasariheviltä...

Kannattaa muuten lukaista tämä haastattelu Paul Dedonasta, joka soitti kyseisellä levyllä bassoa: http://www.gregsreligion.homestead.com/pauldedona_interview.html

Ja vielä voisi surkutella sitä ikuisuusasiaa, kuinka tätä levyä ei hyvin todennäköisesti tulla ikinä julkaisemaan (muina kuin bootleggeina) cd-muodossa. Mr.Brett kun ei niin halua. Graffinille kyllä kävisi. Ei ihan huvittaisi maksaa 150 dollaria ebayssa siitä alkuperäisestä lp:stä...