olen viime kuukausina TODELLA VÄSYÄ siihen että perustin perheen enkä nuorena pitänyt paremmin puoliani esim. opintojen suhteen. Olisin nyt ilman perhettäni jossain luovassa ammatissa(kirjailija/kääntäjä, sosiologi tsm.) ehkä päässyt jopa linnan juhliin. rakastan toki lapsiani mutta en 100%, en niinkuin kunnon vanhemman kuuluu.
Perustin perheen-tein erheen
niin hitonmoisen
122605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
samanmoisia ajatuksia...et ole yksin. Silti en vaihtaisi pois.
Ymmärrän sinua, mutta sinuna miettisin, miten tilannetta voisi vielä pelastaa, jotta ei tarvitse olla katkera loppuelämää. Pidemmän päälle ahdistus vain kasvaa ja suuntautuu myöhemmin helposti lapsiin.
Itse olen äiti ja opiskelen unelma-alaani. Pyrin harrastamaan kaikkea sitä luovaa, jota harrastin ennen lastakin. Jos joku keksii joskus minulle tokaista, että olen huono äiti, en usko. Myös äitien (ja isien) pitää huolehtia omasta mielenterveydestään ja itsestään. Ymmärrän, että minulla on suuri vastuu ja isot velvollisuudet, mutta en suostu elämään tätä elämää vain lasten ehdoilla. Se tekisi minut hulluksi.
Tsemppiä.
myös nuorena. Menin naimisiin 20- vuotiaana, ja nyt 22- vuotiaana minulla ja miehelläni on yksi lapsi. Tästä rakkauden määrästä, minkä pieneltä lapselta ja aviomieheltäni saan en linnan juhlien takia luopuisi!!Olen ylioppilas ja korkeakouluopinnot ovat pitkällä. Valmistun luultavasti jo vuoden päästä keväällä insinööriksi. Harrastan kaikkea sitä, mistä pidän ja touhuan lapsen kanssa päivittäin kaikenlaista kivaa. Käymme ulkona ja kuljemme metsässä. Teemme yhteisiä reissuja, aina kun mieheni koulu- ja työkiireiltään joutaa. Nauti elämästäsi. Ei lapset ole este. Elämä lasten kanssa kaipaa vain järjestelyä. Tee asioita joista pidät ja koeta nauttia niistä asioista, joita lapset sinulle antavat. Nimittäin, kun mietit hiukan, niin huomaat,että saat heiltä paljon!!
Kaikilla tuollaiset asiat pyörivät päässä joskus, mutta silloin, kun ne valtaavat ajatukset on aika tehdä jotain. Kirjoita lista niistä asioista, joita haluat elämässäsi tehdä ja ryhdy hommiin. Haluan myös muistuttaa, että opiskelu perheen keskellä on mahdollista!Päivähoito lapsille on järjestelykysymys. Puhu miehellesi tunteistasi. Eikö hän voisi välillä jäädä lasten kanssa kotiin ja sinä mennä opiskelemaan, jo et halua viedä lapsia hoitoon. Itselläni on se ilo, että olen voinut suorittaa opintoja verkossa lapsen syntymän jälkeen.
Itse olen aina ajatellut niin, että nyt nuorena minulla on voimia tehdä lasten kanssa sellaisia asioita, joita en ehkä 40- vuotiaana jaksaisi ajatellakkaan. Mieluummin kasvatan lapset nyt ja sitten vanhempana minulla on aikaa itselleni ja miehelleni.
Voimia sinulle arjen jaksamiseen ja toivon, että kirjoitukseni saa sinut ajattelemaan asioita positiivisemmin.
Haluan vielä sanoa, että lapset ovat tässä maailmassa se toivo ja valo. Ja rakkaus kantava voima!
mitä opiskelit verkossa ja minkälaista opiskelu sinusta tuntui verkon kautta??
Ise olen kuukauden ikäisen pojan äiti ja minulle on aina ollut myös itsestäänselvyys että vaikka lapsia tulee niin se ei rajoita lopullisesti elämää vaan aion edelleen toteuttaa haaveitani ja tarkoitukseni olisi opiskella vielä kieliä..en vaan vielä tiedä miten se käytännössä onnistuisi koska ei olisi ehkä varaa elää vain miehen tuloilla..toisaalta minulla tällä hetkellä ammatti jota voisin tehdä omilla ehdoillani tai vaikka osa-aikaisesti.. Mutta tosiaan tuo verkossa-opiskelu kiinnostaa.Jos saisin lapsen kanssa olla pidempään kotona kun en millään tahtoisi kymmenen kuukauden iäistä viedä hoitoon..ainakaan kokopäiväisen ja viikkoiseen.Puoltoistavuotiaana kyllä jo voisin jätkän pistää hoitoon ja mennä itse töihin..rakastan töitä ja välillä odotan innolla taas niihin pääsyä!!:)
Ja alkuperäiselle viestin kirjoittajalle lohdutukseksi, että kyllä sinä keinot vielä keksit että pääset opiskelemaan ja tekemään mitä tahdot ja et todellakaan ole yksin ajatuksinesi..Minulla myös samanlaisia fiiliksiä joskus koska työ ollut itselleni melkein tärkein juttu elämässä..nyt vasta lähiaikoina perheestä tullut ykkösasia.Ajatuksille ei voi mitään..jotkut ehkä tuomitsevat meidän ajatustapamme mutta ihan sama..jos heillä ei muuta elämää kuin perhe ja hiekalaatikkokeskustelut niin olkoon niin, meidän ei tarvitse olla samanlaisia..eihän.
Tsemiä!
Halusit tietää mun opinnoista:) Opiskelen amk:n tekniikan yksikössä. Sain opinnoista hiukan yli puolet suoritettua ennen lapsen syntymää. Lapsen synnyttyä tutustuin koulumme avoimeen ammattikorkeakoulun opintoihin ja siellä on runsaasti tarjolla erilaisia opintoja. En saa kaikkia opintoja suoritettua verkossa, mutta suurimman osan. Teen kotona tehtäviä ja töitä, joita "tutoropettajat" lähettävät. Kaikissa kursseissa ei ole tenttejä, mutta joissakin kursseissa on. Tentit käyn tekemässä iltaisin koululla, kun mieheni on tullut kotiin. Yleisesti opettajat ovat tosi joustavia ja ymmärtäväisiä. En ole vielä törmännyt ongelmaan, mitä ei olisi saanut järjesteltyä. Jopa tenttiajat ovat sovittavissa:)Suomessa on yksi ammattikorkeakoulu, jonka opinnot voi suoritaa 100% verkossa, joten kannattaa ottaa selvää!
Ensi kesänä menen työharjoitteluun, ja lapselleni tulee tuttu hoitaja kotiin, joten minun ei tarvitse viedä häntä hoitoon. Opiskelu tuntuu tosi kivalta vastapainoksi kotiäitiydelle. Jaksan paljon paremmin lapsen kanssa, kun minulla on "muutakin". Olen kuitenkin koko ajan läsnä lapseni elämässä. Päiväunien aikaan ja iltaisin istahdan koneen ääreen ja uppoan koulujuttuihin. Tämä sopii minun elämäntilanteeseeni todella hyvin. Ja ihan varma olen siitä, että olen hyvä äiti siinä missä muutkin, vaikka opiskelen sivutyönä. Tämä vain piristää!!
Rahakaan ei ole ongelma, vaikka sitä ei liikaa olekkaan. Minä saan opintotuen, äitiyspäivärahan, lapsilisän ja lisäksi yleistä asumistukea, koska meillä on lapsi. Sillä kyllä pärjää, jos haluaa:)
En tiedä, onko yliopisto opintoja verkossa, mutta kannattaa varmaan kysellä kouluista, mihin haaveilet lähteväsi.
Joten ei muuta kuin hakemaan vaihtoehtoja ja toteuttamaan unelmia!!Suosittelen tätä kyllä ihan jokaiselle minunlaiselleni ihmiselle!!Itse ainakin rakennan elämästäni juuri sellaista, kuin itse haluan ja teen asioita joita itse haluan. Luonnollisesti lapsen ehdoilla, mutta se onnistuu!!
Kiitos, todella hieno ja kypsän ihmisen kirjoitus. On todella hienoa että osaat nähdä asiat noin valoisasti ja tajuat mikä onni ja rikkaus perhe on! Näin se on ettei lapset ole este vaan järjestelyä voi asiat joskus kaivata vähän enempi. Kaikkea hyvää jatkossa toivottelee kolmen lapsen äiti ja vaimo.
sama täällä olen 24 ja 2 tytön äiti rakastan koko perhettäni ja puolison kanssa mietimme että kun lpset isoja talo maksettu on aikaa ja rahaa vain meille kahdelle kiva kuulla että joku muukin näin ajattelee, harmi vaan että avokki joutuu olemaan paljon töissä jotta voisin olla lasten kanssa kotona TÄMÄONIHANAA!! kaikkea hyvää teille ja jaksamisia
Mutta jos olisit valinnut silloin toisin.. eikö sinua lainkaan sureta ajatus, että Sinulla ei olisi nyt mitään siitä mitä sinulla nyt on? Varmasti paljon maallista mammonaa ym ym.
Mutta lapsen /lapsien syntymät, ensimmäiset hymyt kaikki ne ihanat asiat, mitä ei rahalla saa?
Itse en vaihtaisi päivääkään pois, vaikka helppoa ei aina olekaan.
Toivotan aurinkoa risukasaasi. ;)
Mikä sinua estää vielä opiskelemasta, kouluttautumasta ja oppimasta uutta? Ei ihminen ole koskaan liian vanha sellaiseen! Mitäs jos tulee onnettomuus ja menetät lapsesi, mietipä sitä mikä sillon olisikaan tärkeintä, ne linnan juhlat vai...
Kyllä ihminen on ajoittain tyytymätön elämäänsä. On rohkeaa myöntää se. Ei tarvii kaunistella muitten takia tai hävetä tunteitaan.
Tää pätee sillon, kun tunne on ajoittain.
Mulle tuli vaan mieleen, että onko tää tunne jatkunu samanlaisena pitkään?
Oot varmaan masentunu ja siihen voi ajatella hakevansa apua. Naisten on yleensä helpompi hakee apua kun miesten, mutta ihan yhtä lailla miehet voi masentua. Se voi vieläpä tulla aika salakavalasti.
Alkaa paskan perheen, paskan isän/äidin ja paskan lapsen- syndroomasta ja leviää yleiseen tyytymättömyyteen ja toisten syyttelyyn omasta kurjasta olosta.
No, sä oot ny tehny perheen eli valinnu yhden tien. Voihan olla, että jos oisit valinnu toisin, et oliskaan kuuluisa kirjailija vaan yksinäinen juoppo. Ikinä ei tiedä mitä saa, kun kulkemaan lähtee. Yritä vaan ottaa iloa irti tästä hetkestä. Ja oikein totta..jos ei valoa rupee näkymään, ni hae apua.
naimisiin 18v. nyt 27v ja 4 ihanaa lasta.
molemmat saatu opiskeltua ammatit, ja haastavassa töissä ulkomailla koko perheellä jo 5v.
pitää vaan uskoa tulevaisuuteen ja omiin unelmiin.
Musta tuntuu, että kokemuksesta on hyötyä monessa mainitsemassasi ammatissa. Itse koin ainakin että lapset ja perhe muutti mua todella radikaalisti parempaan suuntaan. Koskaan ei ole muuten myöhäistä toteuttaa edes jotain unelmistaan.