Tämä ei varsinaisesti ehkä kuuluisi tälle palstalle, mutta laitampa nyt kumminkin, sillä tämän asian saa liitettyä iskemiseen.
Eli siis tilanteeni: Olen 19v, ja olen lapsesta pitäen tottunut katsomaan ihmisiä suoraan silmiin puhuttaessa hieman pidempään kun kaikki muut. Minulle se ei ole lainkaan kiusallista, se on vain minulle normaali tapa.
Tässä vaiheessa korostan , että en tuijota silmät levällään ja suu auki, vaan pidän ihan normaalia katsekontaktia. Tietysti en katso toista silmiin hänelle kiusallisen asian sattuessa.
Tämän seurauksena yleensä hyvin moni näyttää jotenkin vaivaantunelta, jotkut näyttävät suorastaan hermostuneelta ja moni punastelee. Yleensä he alkavat tuijottaa lattiaan tai kattoon taikka räpläämään jotakin. En ymmärrä tätä!
Kavereiltani olen saanut kuulla tästä tavastani vaikka mitä. Joidenkin mielestä vaikutan sarjamurhaajailta, toisten mielestä pedofiililta, joidenkin jätkien mielestä homolta, ja tyttöystäväni mielestä se on jossain tilanteissa kiihottavaa ja seksikästä. En sitten tiedä olivatko tosissaan. Monet ovat ehdottaneet minulle kuulustelijan ammattia, menestyisin siinä kuulemma tosi hyvin.
Eli vihdoinkin varsinainen kysymys: Mitä mieltä olette silmiin katsomisesta? Millaisen vaikutelman se mielestänne antaa? Onko se kiusallista? Pitäisiköhän opetella katsomaan välillä jonnekkin muuallekkin, ettei vaikuttaisi pedofiililta ja sarjamurhaajalta?
Eli siis tilanteeni: Olen 19v, ja olen lapsesta pitäen tottunut katsomaan ihmisiä suoraan silmiin puhuttaessa hieman pidempään kun kaikki muut. Minulle se ei ole lainkaan kiusallista, se on vain minulle normaali tapa.
Tässä vaiheessa korostan , että en tuijota silmät levällään ja suu auki, vaan pidän ihan normaalia katsekontaktia. Tietysti en katso toista silmiin hänelle kiusallisen asian sattuessa.
Tämän seurauksena yleensä hyvin moni näyttää jotenkin vaivaantunelta, jotkut näyttävät suorastaan hermostuneelta ja moni punastelee. Yleensä he alkavat tuijottaa lattiaan tai kattoon taikka räpläämään jotakin. En ymmärrä tätä!
Kavereiltani olen saanut kuulla tästä tavastani vaikka mitä. Joidenkin mielestä vaikutan sarjamurhaajailta, toisten mielestä pedofiililta, joidenkin jätkien mielestä homolta, ja tyttöystäväni mielestä se on jossain tilanteissa kiihottavaa ja seksikästä. En sitten tiedä olivatko tosissaan. Monet ovat ehdottaneet minulle kuulustelijan ammattia, menestyisin siinä kuulemma tosi hyvin.
Eli vihdoinkin varsinainen kysymys: Mitä mieltä olette silmiin katsomisesta? Millaisen vaikutelman se mielestänne antaa? Onko se kiusallista? Pitäisiköhän opetella katsomaan välillä jonnekkin muuallekkin, ettei vaikuttaisi pedofiililta ja sarjamurhaajalta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihmisluonto, etenkin skandinaaviluonne on sellainen, että läheisyys ja suora kontakti esim. silmien välityksellä tuntee vaivaloiselta ja epämielyttävältä.
Olen huomannut miten suomalaisnaiset reagoivat eritavalla kuin esim Ibizan sinkut. Kyse ei ole edes silmäpelistä vaan yksinkertaisesta käytöstavasta.
itelläni ehkä vähän samaa ongelmaa. ok, en oikeastaan tiedä katselenko poikia silmiin, en ehkä niin paljon kuin tyttöjä, mutta nimenomaan tyttöjä katson vaistomaisesti yleensä silmiin, ilman että tarkoitunenani on millään tavalla flirttailla tai osoittaa kiinnostusta (ja siis yleensäkään en ole kiinnostunut).
se on tapani, mutta minua aina vähän harmittaa, että ei kai ne tytön reppanat luule, että olen heitä iskemässä. monet hymyilevät kun ovat siis juttelu tms. kontaktissa kanssani ja satun juuri tapani mukaan silmiin katselemaan. ujot tapaukset katsovat lattiaan :DD en ole mikään suosittu ihq-poika, vaan ihan normaalin näköinen, joten harva tyttö nyt varmaan on minustakaan missään mielessä kiinnostunut, mutta eikai vaan tytöillä tule sellainen olo, että vonkaan kaikkia kun silmiin katselen? tätä kuvaa en haluasi itsestäni antaa... lopetanko silmiin katsomisen? mihin sitten katson, jos en silmiin? parempi kuitenkin silmiin kuin rintoihin, niin kuin joillakin on tapana? :D
Aivan totta. Varsinkin noin 16-18 tytöillä tuntuu heti alkavan hirmu spekulaatiot jos vähänkään silmiin katsoo.
Itselläni on myös tapana katsoa ihmisiä silmiin, sillä se tuntuu normaalilta käytökseltä; jos joku puhuu, osoittaa se vain sen, että on kiinnostunut asiasta tai edes teeskentelee kiinnostunutta. Olen asiakaspalveluammatissa ja joskus olen huomannut, että varsinkin miespuoliset alkavat katsoa liiankin intensiivisesti takaisin, ja silloin alan vältellä katsetta juuri siksi, etteivät he saisi väärää käsitystä asiasta. Mielestäni silmät nyt vain ovat sielun peili, ja niistä näkee paljon jos vain osaa katsoa :) Silmiäni on kehuttu joskus kauniiksi ja katsettani melkein hypnoottiseksi, itse en niinkään ole sitä mieltä. Kauneus on katsojan silmissä ;)
Aina kun käyn Lapissa täytyy Rovaniemen vaiheilla laittaa silmiin "Lappivaihde". Siellä kun kaikilla ihmisillä on tapana katsoa puhuessa silmiin. Minusta se on tosi kivaa. Sellainen Suomalaisen suoruuden vertauskuva. Jos joku katsoo puhuessaan minua silmiin, vastaan katseeseen. Jos välttelee, katson vähän ohi. Yleensä ihmiset ennenpitkää vastaavat katseeseen, pitää hymyillä ja vitsailla että toinen vapautuu.
..tarkoitiko minua vai alkuperäistä ja ensimmäistä kirjoittajaa, mutta itse olen Pohjanmaalta. Täällä taitaa vallita sama Suomalainen suoruus, ainakin joillakin. Pohjalaiset miehet vain luulevat, että silmiin katsominen pitkään merkkaa aina jotakin. Jos itse haluan flirttailla, katsekontakti on se ensimmäinen juttu, ja sen kyllä huomaa ja tuntee vastapuoli, jos katseessa on jotain muutakin kuin pelkkää kuuntelemista ;)
Minä pidän siitä, jos minua katsotaan silmiin, kun minulle puhutaan. Varsinkin jos vastapuolella on silmissä iloinen pilke. Siitä tulee hyvä mieli. Enkä pidä sitä uhkaavana tai luule, että minua yritetään iskeä. Pidän aina oletuksena, että minä olen viimeinen ihminen maailmassa, jota kukaan yrittäisi iskeä.
Vaikka pidänkin silmiin katsomista hyviin tapoihin kuuluvana, vältän katsekontaktia ihmisten ilmoilla kuliessani silloin, kun en keskustele kenenkään kanssa. Pelkään, että annan itsestäni jotenkin flirttailevan ja tyrkyn kuvan, jos katson vastaantulijoita silmiin ilman syytä. Hymyilen paljon, ja miehetkin ovat mestareita tulkitsemaan sen väärin.
ei ihme, jos se herättää levottomuutta. Yleensä silmiinkatsominen menee niin, että silloin kun aloittaa sanomaan jotakin, katsoo silmiin, hetken päästä kääntää katseen ja sitten kun lopettaa tai antaa toiselle vuoron, katsoo taas silmiin.
Joskus voi tuntua tunkeilevalta, jos joku tuijottaa vaan eikä saa silmiä irti. Jonkun läheisemmän kanssa voi katsoa silmiin, eikä se tee vaivautunutta oloa.
Ehkä eripaikoissa on eri tottumukset... Mistä päin suomea olet lähtöisin?
Sinähän olet ilmiselvä totuuden paljastaja !!!
No eri paikoissa tosiaan on vähän erilaiset tavat tuonkin asian suhteen. Esim. tulee mieleen kun asuin Kuopiossa ja siellä on aika normia ja luontevan tuntuista katsoa ystävällisesti silmiin ihmisiä. Sitten menin töihin Varkauteen erääseen nimeltä mainitsemattomaan tehtaaseen, niin suorastaan piti oikein varoa että ei vahingossakaan edes vilkaisekkaan ketään ei sen enempää silmiin ku mihinkään muuallekkaan. Herran jestas. Hyvä ku lähin pois.
No sitte Jyväskylässä ei katota silmiin ihan yhtä paljon kuin Kuopiossa, mutta ei se sielläkään sentään mikään ihan tabu ole.