Mitäköhän se minä nyt menin suustani laukasemaan väärin?
Ollaan oltu jotain reilu kolme vuotta yhessä (minä 27, avo 26) minusta ainaki onnellisesti (?) mutta tuossa viikko sitte avo kysäsi et mitä mieltä oon naimisiin menosta tulevaisuudessa ja kujertavasti sano että joko vois alkaa ootteleen kosintaa.. huomasi että ei se sillai painostavasti sanonu mut kysäsi. sanoin rehellisesti että en oo suunnitellu meneväni ja et kosintaa saa oottaa jos sellasta haluaa ja et aion kyllä kuhan jos tuntuu siltä..
pultit veti? sano et avioliitto tarkottaa sitä et ollaan yhes loppuelämä ja et se on sille tärkeetä.. ja jotain et avioliitto solmitaan siksi että rakastetaan toisiaan. Mä nyt en vaan oo koskaan tollasista perustanu oikeen ja sanoin suoraan niin mistä se suuttu?
tänään sit juteltiin asiasta ja se sano et rupes miettiin et mitä mä siitä haluan ja et pidänkö ns. takaovea auki muille?
Meinas että en rakasta tarpeeks ja et en halua sen kans olla lopun elämää.. mitä se avioliitto muuttais? sano et on miettiny tässä viikon että lähteekö.. et en välitä ja ny oon kuulema sitoutumiskammonen ja haluun pitää itteni saatavilla.. ja jotai et se ei oo se nainen kenen kans haluan elämäni viettää.
onko se nyt oikeesti naisille noin vakava asia suhteessa se avioituminen? kyl mä sitä kosin jos se oikeesti on noin vakavaa vai mitä tää on?
hämmennyin kyl ihan totaalisesti. taitaa naiset miettiä erilailla tuon naimisiin menon ku miehet?
Ollaan oltu jotain reilu kolme vuotta yhessä (minä 27, avo 26) minusta ainaki onnellisesti (?) mutta tuossa viikko sitte avo kysäsi et mitä mieltä oon naimisiin menosta tulevaisuudessa ja kujertavasti sano että joko vois alkaa ootteleen kosintaa.. huomasi että ei se sillai painostavasti sanonu mut kysäsi. sanoin rehellisesti että en oo suunnitellu meneväni ja et kosintaa saa oottaa jos sellasta haluaa ja et aion kyllä kuhan jos tuntuu siltä..
pultit veti? sano et avioliitto tarkottaa sitä et ollaan yhes loppuelämä ja et se on sille tärkeetä.. ja jotain et avioliitto solmitaan siksi että rakastetaan toisiaan. Mä nyt en vaan oo koskaan tollasista perustanu oikeen ja sanoin suoraan niin mistä se suuttu?
tänään sit juteltiin asiasta ja se sano et rupes miettiin et mitä mä siitä haluan ja et pidänkö ns. takaovea auki muille?
Meinas että en rakasta tarpeeks ja et en halua sen kans olla lopun elämää.. mitä se avioliitto muuttais? sano et on miettiny tässä viikon että lähteekö.. et en välitä ja ny oon kuulema sitoutumiskammonen ja haluun pitää itteni saatavilla.. ja jotai et se ei oo se nainen kenen kans haluan elämäni viettää.
onko se nyt oikeesti naisille noin vakava asia suhteessa se avioituminen? kyl mä sitä kosin jos se oikeesti on noin vakavaa vai mitä tää on?
hämmennyin kyl ihan totaalisesti. taitaa naiset miettiä erilailla tuon naimisiin menon ku miehet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei se naimisiinmeno ole todellakaan kaikille naisille noin tärkeää kuin sun avokillesi. Kaikki eivät edes halua naimisiin ja tuntevat olonsa parisuhteessa täysin sitoutuneeksi - kuten esim. minä.
Tunnen lukuisia miehiä, joille avioliitto on ollut tärkeämpi kuin heidän naisilleen.
Osalle ihmisistä tuo avioliitto tuo turvallisuutta ja luottamusta yhteiseen tulevaisuuteen. Jos koet, että olet sitoutunut suhteeseesi, niin mikset kosisi, kun se kerran on avopuolisollesi tärke?
Avioliitto voi hyödyttää naista suuresti, mutta ei miestä. Se on rakennettu tukemaan naisten intressejä, naisen ja valtion välinen suhde.
Joku nainen voisi myös joskus kosia.
tutkimusten mukaan avioliitto hyödyttää huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia. Avioliitossa olevat miehet ovat mm. muita miehiä terveempiä, heillä on vähemmän psyykkisiä sairauksia, he syövät terveellisemmin, käyttävät vähemmän alkoholia, tekevät vähemmän itsemurhia ja elävät pidempään. Sen sijaan samaa eroa ei ole havaittavissa naimisissa olevien ja naimattomien naisten välillä paitsi siten, että naimattomat naiset elävät avioliitossa olevia kanssasisariaan pidempään...
En menisi painostuksesta naimisiin. Jatkaisin entiseen malliin.
Ihmiset nyt "kilahtelee" milloin mistäkin. Avokkisi kyseli asiaa ihan vain "muina miehinä", mutta hän on saattanut ajatella asiaa todellisuudessa paljon pidempään ja hartaasti. Sitten kun menit ja sanoit "en oo suunnitellu meneväni ja et kosintaa saa oottaa jos sellasta haluaa ja et aion kyllä kuhan jos tuntuu siltä.."
Varmaankin hän loukkaantui siitä kovin paljon, koska oli mielessään uskotellut ehkä jo pidemmän aikaa sinun ajattelevan samalla tavalla.
Monet naiset haaveilee siitä avioliitosta todella paljon. Jotkut täällä heti höpöttää jostain hyödyistä, mutta ei se kyse siitä ole. Se tilaisuus vaan on monelle tärkeä. Suuri päivä, saa olla kaunis morsian, avioliitto on niinkuin joku piste iin päälle.
Ei ehkä silti nyt pidä kosia vain tuo suuttumisen takia. Jos vaikka keskustelisitte asiasta ja hän suostuisi selittämään miksi se on niin tärkeää. Ja sinä saat selitettyä hänelle, ettei tunteet ole mitenkään sinulle erilaiset olette naimisissa tai ette. Kun kumpikin ymmärtää toista, niin voitte yhdessä tehdä päätöksen :)
Vaikuttaa siltä ,että arvonne ja tavoitteenne ovat kovin kaukana toisistaan. Eikä hyvältä näytä.
Ymmärrän hyvin avovaimosi reaktion, oli vastauksesi varmaan hänelle kuin sangollinen jäävettä niskaan!
Eli nyt sitten kantapäät yhteen, jos et kerran sinä milloinkaan(?) aviolittoa halua ja avokkisi mitä ilmeisimmin alkaisi olla jo siihen valmis?!
Väkisin ei vihille kannata mennä, mutta tyytymättömyys avovaimosi taholta taitaa alkaa vaan kasvamaan tästä eteenpäin. Hän lienee sitoutuvaa tyyppia ja haluaa avioliiton tuoman `turvallisuuden`.
Miksi et muuten suostu vihille? Mitä sinä pelkäät?
Jos oma avovaimoni menettelisi noin, päätökseni olla menemättä koskaan naimisiin vain vahvistuisi entisestään! Tosin onneksi meille kummallekaan avioliitto ei ole millään tavalla välttämätöntä.
Naimisiin voisin mennä siinä vaiheessa, kun on lapsia ja merkittävässä määrin yhteistä omaisuutta, ja avioliitto olisi lakiteknisesti järkevä ratkaisu. "Naiminen" tapahtuisi maistraatissa, ilman sormuksia.
Mielenkiintoinen juttu yleensäkkin tämä naisten "tarve" mennä naimisiin. Kaikki toki ei halua naimisiin, mutta oman kokemuksen perusteella suurin osa naisista haluaa. En sitten tiedä että onko siinä kyse lakiin liittyvistä aspekteista vaan vai siitä "päivä prinsessana"- haaveesta. Mun mielestä miehet suhtautuu täysin eri tavalla avioliittoon, tietyllä tavalla järkevämmin. Ehkäpä miehet usein suostuvat menemään naimisiin, koska asia on naiselle elintärkeä, kuten tuossa sun tilanteessa. Ehkäpä vielä joskus avioliitto menettää merkitystään naisten(kin) keskuudessa.
Kyllä se taitaa olla ainakin joillekin naisille melkeinpä elämän ja kuoleman asia se kihloihin ja joskus naimisiin meno. Kaipa ne luulee, että mies näyttää parhaiten rakkautensa sillä tavalla, kun tämä hankkii ne kalliit sormukset ja merkkaa tavallaan reviirinsä.
Rkaastatko sä sitä? Onko se sulle tärkeä? Etkö halua menettää sitä?
Itse olen miehekkeeni kanssa samassa tilanteessa. Olen aina halunnut naimisiin, ja siitä unelmasta en luovu. Tiedän myös haluavani lapsia joskus tulevaisuudessa. Mies ei edes kykene ajattelemaan moisia asioita, vastaus on yleensä ei tai ehkä tai en ole ajatellut tai tuntuu utopistiselta.
Tämä saa minut miettimään, että kannattaako tätä suhdetta jatkaa, jos siinä ei ole edes _mahdollisuutta_ saavuttaa noita unelmia? Miksi pitäisi heittää vuosia ja vuosia hukkaan eläen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua samoja asioita? Ei minulla ole aikaa jahkailla kymmenien miesten kanssa vuosikausia, että haluaako vai eikö halua, biologinen kello käy ja vuodet käy vähiin.
Jos mies pystyisi sanomaan, että toki joskus, mutta ei vielä muutamaan vuoteen, niin tilanne olisi eri. Silloin tietäisin, että ehkä joskus etenemme niin pitkälle, että naimisiin meno ja ehkä lapsikin olisi mahdollista. Mutta jos tietää edessä olevan pelkkää seuccailua, niin kyllä se mietityttää, että haluaako tyytyä pelkästään siihen, kun kuitenkin haluaa aina enemmän.
totta on, että naiset ajattelee sitoutumisesta hyvinki eri tavalla.. mäkin oonaina jokseenki tahattomasti halunnu et mies kosii mua tai kysyy kihloihin, mut nykyiseni on todennu ettei perusta kihloista jne., joten olen itsekin ajatellut, ettei se ehkä ole välttämätöntä.. missään tapauksessa ei pidä suostua kihloihin/naimisiin vaan olosuhteiden pakosta!! pitää tehdä niinku itsestä tuntuu ja jos tuntuu ettei vielä/ikinä kihlat/avioliitto nii ÄLÄ TEE SITÄ
avokkisi haluaakin lapsia? Jotenkin itseäni ajatellen haluaisin olla ensin "turvallisesti" naimisissa ja sen jälkeen vasta hankkia lapsia. Tarkoitan, että tuntuisi jotenkin enemmän perheeltä tuo avioliitto ja lapset kuin avoliitto ja ehkä mahdollisesti lapset joskus tulevaisuudessa. Naisten keski-ikähän saada lapsia on suomessa 27 vuotta, että läheltä liippaa teidän kohdallanne. Saattaa tuo ikä alkaa avokkiasi pelottamaan, ehkäpä... Vanhemmalla iällä kun tuo lastensaanti ei välttämättä tahdo enää onnistua.