Sukunimi avioeron jälkeen

Mietin seuraavaa: tuleva mieheni on ollut aiemmin lyhyesti naimisissa (liito oli nuoruuden erehdys, päättyi nopeasti ja ilman lapsia) ja hänen ex-vaimonsa on pitänyt tulevan mieheni sukunimen (joka on aika harvinainen).

Minua tämä asia vaivaa hiukkasen, ehkä haluaisin olla ainut hänen nimeään "kantava" nainen ja varsinkin siksi, että toivomme saavamme yhteisiä lapsia yhteisellä nimellä. Tuleva mieheni on pyytänyt exäänsä vaihtamaan sukunimensä takaisin, mutta ainakin toistaiseksi tämä on suhtautunut asiaan torjuen.

Kysynkin teiltä eronneet, miten olette itse toimineet erotilanteessa, oletteko ottaneet vanhan sukunimenne takaisin vai pitäneet avioliitossa ottamanne (puolison) nimen?

Ja mitä ajattelette ex-puolisonne uusien kumppanien ajattelevan ratkaisustanne vai onko sillä mielestänne mitään merkitystä?
142520
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

niin kitkerää kuin se voikin olla.
Ex-vaimo saa täysin vapaasti pitää ko. sukunimen, jos haluaa. Kukaan ei voi häntä pakottaa luopumaan siitä. Voi olla että piruuttaankin pitää sen, kun tietää toisten kannan asiaan.
Parempi sinullekin vaan hyväksyä tilanne.

Äänestä

todellakaan sulle kuulu, vai ootko nimestä kade.

Äänestä
  • Tietysti tulevan mieheni ex on täysin oikeutettu pitämään sukunimen, jos niin haluaa, sen toki tiedän ja ymmärrän täysin. Aina omille tuntemuksilleen ei silti voi mitään.

    Tämän keskustelunavauksen tarkoituksena olikin halu kuulla asiallisia kommentteja siitä, miten eronneet itse ovat asian kohdallaan ratkaisseet ja mitä he itse ovat asiasta miettineet.

    Äänestä

Menin naimisiin nuorena joten olen käyttänyt miehen sukunimeä suurimman osan elämästäni. Eron jälkeen mietin hetken aikaa sukunimen vaihtamista, mutta se jäi. Sukunimi on niin olennainen osa minua ja kun lapsillakin on sama nimi, niin en ole sukunimea ruvennut vaihtamaan.

Äänestä

Hei,

mikäli minulla olisi yksistään miehen sukunimi, en sitä todennäköisesti vaihtaisi. Suurin osa tuntemistani ex-rouvista on pitänyt ex-miehensä sukunimen. Tiedänpä jopa erään tapauksen, jossa ex-mies on pitänyt avioliitossaan vaihtamansa ex-rouvan nimen, joka on myös harvinainen.

Koska sukunimeni on 2-osainen, tulen jossain vaiheessa pudottamaan miehen sukunimen perästä pois. Osasyy tähän on lapset, mutta myös se, että sukunimen vaihtamisesta on vaivaa (nyt en tarkoita pelkästään itse ilmoitusta) ja siitä aiheutuu jonkin verran kustannuksia (ajokortit, passit ym.). Lisäksi nimeni on nykyisellään monessa virallisessa, mm. ulkomaisissa asiapapereissa, josta syystä tuota vaivaa aiheutuu vielä enemmän.

Itselleni on se ja sama, mikä tulevan nyxäni exän sukunimi on. Pääasia kuitenkin lienee, että on ex ;). Edes se, että sukunimi on harvinainen, ei muuta asiaa.

Äänestä

Ero on tullut ja mennyt - käskyvalta toiseen siis loppunut ja näin ollen ei voi määräillä toisen sukunimestä. Vähän ihmetyttää että exä on niin tärkeä edelleen että on oikein ottanut selvää mitä sukunimeä hän käyttää? Oletko varma että tulevasi miehesi ei haikaile entisen perään? En edes tiedä minkäniminen exäni on - evvk ... ja hänen uuden kumppanin ajatukset kiinnostaa vielä vähemmän. Katsos, elämä jatkuu eron jälkeen ...

Äänestä
  • En onneksi vaihtanut sukunimeäni,ero tuli.
    MUtta,jos olisin vaihtanut mieheni sukunimen ja olisin eronut ensimmäinen asia tietenkin yhdessä ero paperin kanssa olisi ollut nimenvaihdos entiselle nimelle.
    en ole koskaan ymmärtänyt naisia,jotka pitävät exänsä sukunimeä vuodesta toiseen.Jotenkin niinkuin haluaisivat roikkua muistoissa ja elätellä toiveita yhdeen palaamisesta.
    Nyt joku sanoo,että kun lapset ovat isän nimellä:lapset voivat olla,mutta ex-puolison ei tarvitse olla

    Äänestä

  • Matami mimmi kirjoitti:

    En onneksi vaihtanut sukunimeäni,ero tuli.
    MUtta,jos olisin vaihtanut mieheni sukunimen ja olisin eronut ensimmäinen asia tietenkin yhdessä ero paperin kanssa olisi ollut nimenvaihdos entiselle nimelle.
    en ole koskaan ymmärtänyt naisia,jotka pitävät exänsä sukunimeä vuodesta toiseen.Jotenkin niinkuin haluaisivat roikkua muistoissa ja elätellä toiveita yhdeen palaamisesta.
    Nyt joku sanoo,että kun lapset ovat isän nimellä:lapset voivat olla,mutta ex-puolison ei tarvitse olla

    Ei äidin tarvitsee vaihtaa nimensä pois, pitäköön lapsiensa nimen.

    Äänestä

  • Matami mimmi kirjoitti:

    En onneksi vaihtanut sukunimeäni,ero tuli.
    MUtta,jos olisin vaihtanut mieheni sukunimen ja olisin eronut ensimmäinen asia tietenkin yhdessä ero paperin kanssa olisi ollut nimenvaihdos entiselle nimelle.
    en ole koskaan ymmärtänyt naisia,jotka pitävät exänsä sukunimeä vuodesta toiseen.Jotenkin niinkuin haluaisivat roikkua muistoissa ja elätellä toiveita yhdeen palaamisesta.
    Nyt joku sanoo,että kun lapset ovat isän nimellä:lapset voivat olla,mutta ex-puolison ei tarvitse olla

    En haaveile yhteen palaamisesta vaikka miehen nimen säilytänkin. Olen elämästäni ollut 30 vuotta miehen nimellä ja kyllä se on osa minun identiteettiä. Oma tyttönimi tuntuisi tässä vaiheessa oudolta ja täysin vieraalta, sillä enhän ole ollut sen niminen kuin vajaa 20 vuotta.

    Äänestä

En alun perinkään ottanut miehen sukunimeä naimisiin mennessä joten eron jälkeen ei tarvinnut miettiä asiaa. Lapsilla on isän sukunimi. Ja jos vielä joskus naimisiin menen, niin en missään nimessä omaa sukunimeäni vaihda.

Äänestä

tein niin että eron jälkeen otin oman nimeni takaisin. Miksi pitäisin enää ex-mieheni sukunimen? Jos vielä naimisiin menen, tulen pitämään oman sukunimeni.

Äänestä
  • tyttönimen eron jälkeen. Jos miehen sukunimi olisi ollut hyvin erikoinen/kaunis, olisin sen varmaan säilyttänyt. Tyttönimeni parempi ja siihen aikaan kun menin naimisiin, ei jätetty omaa nimeä vaan automaattisesti otettiin miehen nimi. Jos menisin nyt naimisiin, pitäisin oman nimeni.

    Äänestä

Olen pitänyt avioliiton kautta saamani sukunimen, enkä tule sitä tyttönimelleni vaihtamaan. Käytäntö oli se, että naisen piti ottaa miehensä sukunimi, siitä ei edes keskusteltu. Lapsillani on sama sukunimi ja kun kerran olen sen muutoksen hyväksynyt en enää nimeäni miksikään muuta. Vaikka 10 ex-miehen uutta sitä tulisi vaatimaan. Minusta on kohtuutonta, että naisen pitäisi sukunimeään vaihtaa tämän tästä! Sehän on myös minun sukunimeni ei pelkästään miehen!
Siihen ei vaikuta ex-miehen uudet kumppanit, aivan sama mitä he ajattelevat tai ovat ajattelematta!

Ihmettelen kuinka moinen asia voi jotain vaivata, harkitse ylipäätään naimisiin menoasi joa hiertää jo pikkujutut miehesi menneisyydestä. Voittehan ottaa sinun sukunimen niin ei ex-vaimo ole sukusi rasitteena!

Äänestä
  • Kun näytti, että meille tulee avioero, otin itselleni suvustani valitsemani uuden nimen. No sitä eroa ei sitten tullutkaan. Ja ollaan oltu toistakymmentä vuotta ukon kanssa erinimisiä :) Ukko asia potuttaa.

    Sisareni pitää eksänsä sukunimeä. Hassuinta on, että nimi on aika tunnettu kaupungissa ja sisaren miehen uusi vaimo on täsmälleen samanniminen kuin edellinen. Jopa toinen etunimi on melkein sama. On siitä monesti aika soppa syntynyt, kun molemmilla on ammatit, joiden takia ollaan paljon esillä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jaana-Tuulia kirjoitti:

Mietin seuraavaa: tuleva mieheni on ollut aiemmin lyhyesti naimisissa (liito oli nuoruuden erehdys, päättyi nopeasti ja ilman lapsia) ja hänen ex-vaimonsa on pitänyt tulevan mieheni sukunimen (joka on aika harvinainen).

Minua tämä asia vaivaa hiukkasen, ehkä haluaisin olla ainut hänen nimeään "kantava" nainen ja varsinkin siksi, että toivomme saavamme yhteisiä lapsia yhteisellä nimellä. Tuleva mieheni on pyytänyt exäänsä vaihtamaan sukunimensä takaisin, mutta ainakin toistaiseksi tämä on suhtautunut asiaan torjuen.

Kysynkin teiltä eronneet, miten olette itse toimineet erotilanteessa, oletteko ottaneet vanhan sukunimenne takaisin vai pitäneet avioliitossa ottamanne (puolison) nimen?

Ja mitä ajattelette ex-puolisonne uusien kumppanien ajattelevan ratkaisustanne vai onko sillä mielestänne mitään merkitystä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu