Oon tässä vaihtarina ollessani seurustellu muutaman kuukauden paikallisen miehen kanssa, mutta jonkin ajan päästä oon tulossa takaisin Suomeen. Voikohan kaukosuhde kestää, etenkin kun ollaan tunnettu vasta niin vähän aikaa..? Tietenkin se riippuu tapauksesta ja henkilöistä, mutta ois kiva kuulla kokemuksia. Kuinka ootte pitäneet yhteyttä ja kuinka pitkään ootte jaksaneet kitkutella kaukona..? Miten miehen saa houkuteltua Suomeen?
Kaukorakkaudesta
inlove
412809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Mekin tapasimme vaihto-opiskelun aikana, tosin mies oli täällä Suomessa. Emme ehtineet olla yhdessä kuin parin kuukauden ajan, mutta jo sinä aikana huomasimme, että tämä on nyt sitten tässä! Meillä oli tosi paljon yhteistä ja aika kului kuin siivillä.
Niinpä sitten päätimme ruveta alkaa seurustelemaan, vaikka mies kotimaahansa palasikin. Yhteyttä pidämme messengerillä ja tekstiviestein pääasiassa, mutta olen hänelle kyllä kirjeitäkin ja sähköpostia laittanut välistä. Lisäksi olemme matkustelleet puolin ja toisin ja yhdessä. Valehtelematta voin sanoa, että tämä aika, jonka olen hänet tuntenut, on ollut elämäni onnellisinta aikaa. En malta odottaa sitä, että saamme joku päivä ihan asua samassa kaupungissa tai joskus jopa samassa osoitteessa.
Tulevaisuudensuunnitelmiakin on... Kunhan olen saanut opiskelut loppuun, muutan hänen maahansa ja opettelen puhumaan hyvin hänen äidinkieltään. Nyt osaan vain jotain pientä sanoa. Lisäksi olemme jutelleet ettemme välttämmättä halua saada lapsia koskaan ja tulevaisuudessa tulemme asuamaan yhdessä hänen kotimaassaan tai sitten muutamme jonnekin toiseen maahan, joka ei ole kummankaan kotimaa.
Mutta tällä kokemuksella voin sanoa, että kaukosuhde voi onnistua. Kaiken A ja O on luottamus, rakkaus ja usko suhteeseen. Ja tietenkin välittäminen, rehellisyys, yhteydenpito...Se että tuntee olevansa toiselle tärkeä. Kaukosuhteessa todella punnitaan suhteen kestävyys!
Tärkeitä elementtejä ovat myös naiivius ja ulkomaalaisihailu. Onneksi suomalaisilla naisilla nämä piirteet eivät ole kortilla. ;)
P.S. Miksi ne teidän miehet on muuten aina EU:n ulkopuolelta?
eikös yllättävää kyllä vaihto-oppilas maat ovat yleensä EU:n ulkopuolella kuten Kanada, Yhdysvallat, Australia
Jaa niin väität että Suomesta lähtee vaihtiksia enemmän noihin maihin kuin EU-alueella? :-D
Mut joo, tarkoitin EU:n ulkopuolisilla näitä arabeja, pakeja ja afroja. Näistä se suomigimma yleensä elämänsä miehen löytää.
noinaa taas säteilee yleistyksillään ja uskomattomalla sivistyksellään
Tässä taas näkee, että palstan lukijoista noin prosentilla on omakohtaisia kokemuksia ulkomaalaisen kanssa seurustelusta... Normaali keskustelu ei kiinnosta, mutta annas olla, kun jostain nousee epäilys, että joku on löytänyt muslimimiehen... Kyllä juttua alkaa tulla. Jos olisin laittanut otsikoksi "muslimirakkaudesta", niin hukkuisin neuvoihin. :-D Niin, ja mun ukkoni sitten ei ole muslimi, jos se jotakuta lohduttaa.
Olen aika eläväinen, avarakatseinen -ja mielinen ja haluan nähdä, kokea ja oppia uusia asioita. Jos sellainen ihminen on sinusta naiivi, niin sitten olen sitä.
Minulla ei kuitenkaan ollut mitään "suunnitelmia", että alkaisin seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa. Sillä ei ollut väliä, mutta sattumien kautta niin vain kävi. Yhtä hyvin kumppanini olisi voinut olla suomalainen! Mutta nyt vain kävi, niin että hän on ulkomaalainen ja jos lohduttaa niin ihan EU-maasta hän ja sellaista miestä jos alkaisi etsimään, niin saisi kyllä etsiä pitkään. =)
No pohditaanpa sitten hetki suomalaisten miesten ulkomaalaisia puolisoita. Todellisuudessahan suomalainen mies on suomalaista naista useammin aviossa ulkomaalaisen kanssa. Vaimon kotimaa on hyvin usein Thaimaa tai Venäjä. Voidaankin sanoa, että suomalaisen naisen puoliso TULEE EU:n ulkopuolelta, kun taas suomalainen mies HAKEE vaimon Thaimaasta. Eikö?
"Todellisuudessahan suomalainen mies on suomalaista naista useammin aviossa ulkomaalaisen kanssa."
Beeb, sori, ei pidä paikkaansa. Suomessa avioliittoja suom. miesten ja ulk. naisten välillä on vähän enemmän, maailmanlaajuisesti suomalaisia naisia on ulk. kanssa naimisissa merkittävästi enemmän.
Niin sinäkö olet sitä mieltä että Suomesta lähtee vuosittain enemmän vaihtareita USAan, Kanadaan ja Australiaan kuin EU-alueelle?
Vastaa tuohon, puhutaan sit siitä sivistyksestä... ;)
että naisilla on enemmän valinnanvaraa?
Suomalaisten naisten ulkkismiehet, olivat sitten EU:sta tai muualta, ovat yleensä sellaisia tahveroita, että heitä löytyy joka kiven alta. Syy miksi he suomalaisen naikkosen kanssa seurustelevat, on se että keneltäkään paikalliselta naiselta he eivät saisi edes käsipäivää.
Suomalaisen naiset junttiudessaan taas luulevat paikallisten luusereiden kanssa seurustelua avarakatseisuudeksi ja -mielisyydeksi (ja salaa vielä ajattelevat, että wautsi kun mulla on ulkkismies!). Samaan sarjaan kuuluu nämä höpinät "sattumasta." Näyttäkää mulle suomalainen, joka on sinkkuna ulkomailla viihtynyt kuukautta kauemmin, niin minä näytän teille marsilaisen. :)
Miten määritellään "luuseri"? Musta siinä ei ole mitään säälittävää, että mun poikakaveri valmistuu maisteriks tänä keväänä. Mutta ehkäpä määritelmät vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä suomalainen vai ulkomaalainen.
Musta on aika luonnollista, että vaihtariympyröissä nuoret ja vapaat ihmiset löytää toisensa. Ei kukaan lähde vaihtariks noilla sun motiiveillas, vaan opiskelemaan sinne mennään. Jos sen lisäksi vielä rakastuu, niin mikäs sen mukavampaa.
Maisteriksi valmistuminen ei kenenkään luuseriutta vähennä. Toki jos elät 1920-luvulla, niin silloinhan ylioppilaskin oli jotain hienoa.
Kun itse olin vaihtarina, samassa yliopistossa oli kymmenkunta suomalaista tyttöä. Vaikutti siltä, että heidän motiivinsa oli ulkomaalaisen poikaystävän löytäminen niin nopeasti kuin mahdollista. Laadulla ei, tosiaankaan, ollut niin väliä... ;)
Kerropa sinä, monta "vapaata" suomalaista naista oli teidän puljussanne vaihtarina, ja kuinka moni heistä löysi elämänsä miehen sinä aikana? ;)
Okei, eli sä lähdit vaihtariks nimenomaan saadakses ulkomaalaisen seurustelukumppanin, mutta jäitkin ilman, mistä olet nyt katkera? Kyllä musta oltiin kiinnostuneita (huom. aloitteentekijä en siis ollut minä), mutta en kokenut mitään kiirettä ottaa ketä tahansa. Kun nyt sattumalta tähän nykyiseen törmäsin ja kun meidän arvomaailmatkin vastaavat toisiaan, niin en näe mitään syytä, miksi hänen kanssaan oleminen olisi jokin suurikin synti. Ikävä kyllä olen vaihtokohteeni ainoa suomalainen, joten muiden puolesta en voi kommentoida. :)
Musta ajatus siitä, että on olemassa kahden tyyppisiä ihmisiä, suomalaisia ja ulkomaalaisia, on aika... 20-lukulainen... Edelleen koen, että me ollaan täällä joukko nuoria ja vapaita ihmisiä ja on täysin luonnollista, että pareja muodostuu. Ihan samaan ilmiöön törmää esim. Suomessa! Koittaisit sinäkin nauttia elämästä... ;)
"Musta ajatus siitä, että on olemassa kahden tyyppisiä ihmisiä, suomalaisia ja ulkomaalaisia, on aika... 20-lukulainen..."
No joo, omat kokemukset siis on että kovasti tuota ajatusmaailmaa nimenomaan suomalaiset tytsit harrastavat. Meinaan, ulkomaalaisuus on monelle teistä aika kova juttu. ;) Oma käsitykseni on, että ainakin alitajuisesti nimenomaan sitä ulkkismiehen hakemista varten suomalaiset tytöt vaihtoon lähtevät. Vaikka muilla syillä asia perustellaan, niin outoahan se vähän on ettei yhtään sinkkuna ulkomailla pysynyttä suomityttöä löydy. ;)
"Edelleen koen, että me ollaan täällä joukko nuoria ja vapaita ihmisiä ja on täysin luonnollista, että pareja muodostuu. Ihan samaan ilmiöön törmää esim. Suomessa!"
Ja se on se toinen kumma juttu, ensin ollaan vuositolkulla Suomessa sinkkuna, sitten mennään Brightoniin kielikurssille ja kas kummaa kuukaudessa löytyy se "arvomaailmoiltaan sopiva mies." :-D Ja mikä siinäkin on, että jokainen teistä aina lähtee hokemaan tuota "sattumaa." Defenssimekanismi?
Mitäs määritelmää sinä muuten odotat?
"ensin ollaan vuositolkulla Suomessa sinkkuna, sitten mennään Brightoniin kielikurssille ja kas kummaa kuukaudessa löytyy se "arvomaailmoiltaan sopiva mies."
No mutta onhan ne ulkkikset kuitenkin niin ihqui! Ja lisäyksenä kirjoitukseesi, että vaikka se ukko Brightonista löytyisi, niin se on kuitenkin jostain Pakistanista, vaikka nyt Englannin passi sattuisi löytymäänkin.
Niin odotan sitä luuserin määritelmää. Riittääkö, että on suomalaisen naisen kanssa seurusteleva ulkomaalainen mies? Ilmeisesti.
Musta se on sattumaa, jos tavataan jossain muualla kuin baarissa ja iskemistarkoituksessa. Esim. me tavattiin asuntolan käytävällä, kun olin menossa kaverin luo kahville. Musta se oli ihan sattumaa. Seurustelemaan alettiin muutama viikko tuon jälkeen. Kyllä olisin sopivan suomalaisenkin miehen voinut ottaa, mutta sellaista ei täällä ollut tarjolla.
Mihin asiaan vedoten mun olis pitänyt tästä (nykyisestä) suhteesta kieltäytyä? En keksi mitään järkevää. Jos kertoisin seurustelevani täällä tapaamani suomalaisen yliopisto-opiskelijan kanssa, niin kaikki siellä näytön ääressä nyökyttelis ja taputtais käsiään: "On se hienoa, kun nuoret löytää toisensa!" Joo, ei voi kuin ihmetellä.
"Oma käsitykseni on, että ainakin alitajuisesti nimenomaan sitä ulkkismiehen hakemista varten suomalaiset tytöt vaihtoon lähtevät."
Jessus provomies, sähän melkein ylität itsesi!:D
Minulla on ollut tilaisuus seurata läheltä erasmus-eloa neljässä maassa, ja sanoisin että vaihtoon lähdetään oppimaan uutta kieltä ja "kansainvälistymään", mutta käytännössähän se tarkoittaa juhlismista ja ristiinnaimista. Tämä on kuitenkin ihan universaali ilmiö, siihen "syyllistyvät" ihan molemmat sukupuolet ja ihan kansalaisuudesta riippumatta. Ehkä nuo suoraan kotoa vanhempien helmoista tulleet katolilaiset vielä ottavat vapaudestaan vielä enemmän kaiken irti kuin vapauteen (ja vastuuseen) jo tottuneet protestanttikersat. Ja varatut vähintään yhtä paljon kuin sinkut. Ja "Eurooppaan" tulleet jenkit ovat kokemusteni mukaan kaikkein pahimpia.
Tämän kyllä olisit huomannut itsekin, ellet olisi viettänyt kaikkea vaihtoaikaasi suomalaistyttöjen kintereillä. ;)
No mä kyllä olin huomaavinani, että vaihtarisuomitytöt päätyivät seurustelemaan melko pikaisesti, mut onhan sekin tosiaan sitä kansainvälistymistä, vällyjen välissähän sitä toisen oppii tuntemaan. ;) Sanonpahan vaan, että suomitytöt oikein tunnettiin kampuksella tästä, ihan siis yleisesti.
Sori nyt vaan. Tuo oli muuten melko huvittava toi sun "vapauteen (ja vastuuseen) jo tottuneet protestanttikersat." :-D Melko harhalaukaus... Mut totta kai sä haluat nähdä asiat ittelles parhaalla tavalla, kun olet samaa bändäriporukkaa itsekin. Ei siinä mitään.
Ja joo kyllä mä tosiaan olen kaikenlaista ulkomailla huomannut, tää asia nyt on vaan yksi niistä. En yhtään ihmettele, että sulta tää on mennyt ohi. ;)
Jaa luuseri? No onhan niitä kaikenlaisia. Suomityttöjen kanssa bunkkaavat ulkkisäijät ovat yleensä niitä vähemmän fiksuja, vähemmän sosiaalisesti taitavia ja vähemmän komeita. Jos vertaa, niin about samaa jengiä mikä Suomessa hakee naisia Venäjältä tai Thaimaasta. Helvetin harvassa ovat ns. menestyjätyypit (duunissa ja sosiaalisesti) siinä porukassa. Ja joku polytechnicin maisterinpaperi ei asiaa miksikään muuta, kun suurin osa ikäluokasta saa ihan samanlaisen. Et ööh, "mun miehellä on maisterin paperit", kuulostaa enempi aika naiivilta suomiblondin höpötykseltä. ;)
Ja ei kai sun olis pitänyt suhteesta kieltäytyä, mä vaan ihmettelin sitä että miten säkin olet Suomessa pyörinyt vuositolkulla sinkkuna, ja pim, kun lähdet reissuun niin kas kummaa, sieltähän se suhde löytyi. ;) Meinaan, vähempikin into riittäisi suomitytöillä tän asian suhteen... Vaikutatte lähinnä epätoivoisilta, senpä takia ulkkisäijänne yleensä ovat myös niitä epätoivoisia, jotka eivät kotimaastaan naista saisi. Esimerkkinä kaverin sisko, 2-kymppinen daami, oli just vaihtarina enkuissa ja sieltä sitten tuli mukaan poikaystävä, kohta 5-kymppinen työtön frikki. Fantastic! :-D
Siinä oon samaa mieltä sun kanssa et joo, ihmetellä täytyy. :) Vaikka eihän tää asia muille kuulu. Nää nyt on vaan omia huomioita.
"Kyllä olisin sopivan suomalaisenkin miehen voinut ottaa, mutta sellaista ei täällä ollut tarjolla."
Mikä siinä muuten on, että tänkin kuulee jokaiselta teiltä? Onko tääkin jotain ihme puolustelua ja defenssimekanismia?
Tunnusta: olit enemmän haku päällä kuin Suomessa, kuten muutkin suomigimmat ulkomailla. Siksi näitä "sattumia" aina sattuukin. ;) Eihän siinä mitään pahaa oo, mutta ei kannata perustaa suhdetta valheelle.
Ööö, onko sinulla jotain sitä vastaan, että suomalaisnaiset seurustelevat ulkomaalaisen kanssa..? Eikös se oo ihan hyvä, niin sekoittuupahan geenitkin kunnolla ja näiden parien lapsilla on pienempi riski sairastua perinnöllisiin sairauksiin..?
Okei, mielestäsi suomalaisnaisten ulkomaalaismiehet ovat tahveroita, joita löytyy joka kiven alta ja eivät saisi paikalliselta naiselta edes käsipäivää???
No, oman kokemukseni perusteella voisin sanoa, että poikaystäväni ei siihen sarjaan kuulu, sillä hänellä on kyllä ollut muutama tyttöystävä ennen minua ja hän on huumorintajuinen ( saa kaikki nauramaan ja iloisiksi olematta kuitenkaan pelle), luotettava, rehellinen, sosiaallinen, ystävällinen, kohtelias, keskustelutaitoitoinen, fiksu, hänellä on rakastava perhe ja ystäviä (jotka tuntenut vuosia), hyvä työ, ihana ja hyvä sängyssä, ei ole ylpeä, ei polta tai käytä huumeita, ei juo ja jos joskus ottaa niin vähän, ei ole väkivaltainen ja lisäksi hän on tosi hyvännäköinen (monet ovat hänen ulkonäköään kehuneet)!
En tosiaan seurustele hänen kanssaan vain seurustelun takia tai koska hän on ulkomaalainen, vaan yksinkertaisesti siksi, että jalat vain meni alta hänet tavatessani ja häneen tutustuessani. Hänelle kävi ihan samoin minut tavatessani. Poikaystäväni tuntuu sielunkumppaniltani ja todella rakastan häntä. En voisi toivoa parempaa miestä itselleni.
Eli tosiaan ei mikään tahvero ole kyseessä. Ja sitten toinen juttu, mitä joskus oon lukenu täältä, että yleensä rumat/tyhmät suomalaisnaiset seurustelee ulkomaalaisen kanssa. Sekin pistää vihaksi, koska en voi uskoa sitä, että haluttaisiin muka seurustella toisen kanssa vain siksi, koska hän on ulkomaalainen! Ja nämä "sattuma" -jutut on varmasti totta, koska tuskin kukaan ennakolta suunnittelee, että minäpäs rupean seurustelemaan kreikkalaisen komistuksen kanssa...
No ei, kunhan vaan ihmettelin sitä tavatonta intoa tossa asiassa. Ulkkismiehet näyttää olevan suomitytöille samaa kun happi hukkuvalle. :) Tän huomaa siellä Kreikassakin melko hyvin varmaan. ;)
Voithan täällä satuilla äijästäsi mitä sattuu, mutta tosiasia on että kun joku sivullinen hänet näkee, tuskinpa ekana tulee mieleen että onpas voittajatyyppi. Pikemminkin "christ what a loser." :) Ja mitä tulee "sattumaan", niin ei kai kukaan pysty tarkalleen suunnittelemaan noita juttuja. Mulla on vaan vähän sellainen kutina, että suomigimmat lähtee maailmalle ns. todella "avoimin mielin" asian suhteen, eli nyt on se ulkkisäijä löydettävä että isä hermostuu ja naapurin Maija tulee kateeks. ;) Tai voihan se olla että Suomessa ollaan niin juntturoita vielä, että oikeasti pidetään fiinimpänä ulkkista. Vertaile nyt vaikka niihin Kreikan naisiin, monenko näät juoksevan ulkkismiesten perässä? Niinpä... ;)
Jos sua muuten perinnölliset sairaudet kiinnostaa, niin tässäpä kartta niistä maista joissa se on oikeasti ongelma:
http://www.consang.net/global_prevalence/map.html
No joo, ensinnäkään en Suomessakaan ole ollut vuosikausia sinkkuna sitten 90-luvun. Toiseks, ei tulis mieleenkään puhua amk:n papereista maisterin papereina. Eihän yliopistoa ja amk:ta voi verrata, vaikka te amk:sta jotain "soveltavien tieteiden yliopistoa" yritätte puuhatakin. ;) Näistä sun jutuista voikin jo päätellä, millaisia tieteitä siellä sovelletaan.
Kyl tässä ollaan ihan FM ja vielä MA. (nyt sun pitää sanoa että oooooooh, 2 x MAISTERI!!!). :-D
Luulin lähinnä että sä olet jotain AMK-tasoa, kun maisterin tittelille noin paljon arvoa pistät...
Mutta tämähän ei se pointti ollut, vaan se että suomalaisilla vaihtaritytöillä on yleensä aika innostunut asenne ulkomaisiin miehiin tutustuttaessa. ;)
Kauan muuten olit sinkkuna Suomessa ennen kuin parin kk sisään löysit ulkomailta "sattumalta" tämän elämäsi miehen?
En todellakaan satuillut poikaystävästäni yhtään kirjoittaessani hänestä. Jos et voi uskoa totuudenmukaista tekstiä, niin ei ole minun ongelma. Mutta tosiaan en satuillut ja oikeastaan tekisi niin kovasti mieli esim.näyttää valokuvaa meistä, jotta uskoisit ettei hän mikään luuseri ole, kuten en myöskään minä.
Oletko ikinä ollut rakastunut, niin että jalat on mennyt alta? Jos et, niin sitten et kai voi ymmärtää.
Ja tosiasia EI OLE se, että hänestä ekana ajateltaisiin "Christ what a loser", mutta olet myös oikeassa siinä ettei hänestä ajatella "voittajatyyppiä". En itsekään ainakaan ajattele kenestäkään että tuossa on voittajatyyppi... Yleensä mitä ekana on kavereille tullut mieleen, on "onpa hyvännäköinen" tai "onpa kiltinnäköinen".
Toisaalta ehkä hänestä voisi ajatella "voittajatyyppiä" siinä mielessä, että hän sai minut, koska hänet tavatessani en edes ajatellut ryhtyväni seurustelemaan, varsinkaan ulkomaalaisen kanssa. Ja olin jo jonkun aikaa ollut sinkkuna ja miehet ei vaan kiinnostaneet, vaikka moni yritti minusta saada tyttöystävää tai seksikumppania, mutta kumpaankaan en suostunut.
Mutta turhaan täällä kirjoitan sinulle, koska tuskin uskot sanaakaan, koska ilmeisesti mielestäsi suomalaisnaisella ei voi olla ihanaa, menestyvää ja hyvännäköistä poikaystävää.
"Mutta turhaan täällä kirjoitan sinulle, koska tuskin uskot sanaakaan, koska ilmeisesti mielestäsi suomalaisnaisella ei voi olla ihanaa, menestyvää ja hyvännäköistä poikaystävää."
No harvemmin näitä on ainakaan niiden suomalaisnaisten ulkomaisten poikaystävien parissa...
Niin muuten, joko oot suorittanut vertailun kreikkalaisten ja suomalaisten naisten välillä, että miten on se ulkkisten perässä juokseminen? Ja muuten, montakos vuotta olit Suomessa sinkkuna ennen kuin "sattumalta" sitten Kreikassa "jalat meni alta"? ;)
P.S. Totta kai sun suomalaisille kavereille tulee mieleen tollasia, onhan kyseessä ulkkismies ja suomalainen nainen. Jos kysyisit kreikkalaisilta naisilta, vastaus oliskin vähän eri luokkaa... ;)
Olin ollut sinkkuna reilu kahdeksan kuukautta, ennen kuin tapasin nykyiseni. Mutta varmasti saat tästäkin jotain sanottavaa...
"Mutta tämähän ei se pointti ollut, vaan se että suomalaisilla vaihtaritytöillä on yleensä aika innostunut asenne ulkomaisiin miehiin tutustuttaessa. ;) "
Väitän asian olevan päinvastoin. Etenkin jos on vaalea, niin ei tarvitse tehdä mitään, kun ukot juoksee perässä. Onko se nyt ihme, jos siinä sitten jokunen tyttö lankeaa.
"Olin ollut sinkkuna reilu kahdeksan kuukautta, ennen kuin tapasin nykyiseni."
Suomessa vai Kreikassa? Kauan ehdit tuntea "nykyisesi" ennen kuin seurustelu alkoi? Päivän? Kaksi? ;)
Suomalaisten naisten perässä tosiaan juostaan etelän maissa. Osittain johtunee vaaleudesta, osittain maineesta. Suomessakin tietyt tyypit juoksevat mm. venäläisten ja thaimaalaisten naisten perässä...
En osaa ottaa kantaa siihen millaisia suomalaisnaisten ulkomaalaispoikaystävät ovat muutakuin oman kokemukseni perusteella. Ja oma kokemukseni on ollut tosi hyvä. Ja se olikin syy, miksi halusin kirjoittaa alkuperäiselle kirjoittalle, koska aika usein on saanu lukea, että kaukosuhteissa on ongelmia paljon jne. Halusin vain tuoda rohkaistusta siihen että on olemassa myös onnistuneita kaukosuhteita.
No, yhden nuorenparin tiedän etäisesti, jossa mies on ulkomaalainen ja nainen Suomesta. Mutta koska en tiedä yhtään heidän yhteiselostaan tai moteeveistaan seurustella, niin en ota kantaa.
"Niin muuten, joko oot suorittanut vertailun kreikkalaisten ja suomalaisten naisten välillä, että miten on se ulkkisten perässä juokseminen? Ja muuten, montakos vuotta olit Suomessa sinkkuna ennen kuin "sattumalta" sitten Kreikassa "jalat meni alta"? ;) "
Pieni korjaus... Poikaystäväni ei ole kreikkalainen, vaan espanjalainen. Se kreikkalaisjuttu oli esimerkki eikä tarkoittanut minua tai ketään tuttuani. Ja "jalat ei menny alta" Kreikassa tai Espanjassakaan, vaan ihan täällä Suomessa...
Myönnän, että varmaan monet suomalaisnaiset menee Espanjaan pienen lomaromanssin toivossa ja jotkut toivoo vakavampaa. Minusta se on ihan ok, vaikka kieltämättä toivon, että he eivät menisi sinne pelkästään siksi, että saisivat ulkomaalaista/ulkomaalaisen poikaystävän. Ja olisi ihan hyvä jos niin suomalaisnaiset kuin miehetkin voisivat antaa maailmalla fiksumman kuvan itsestään (eli käyttäytyisivät samallalailla kuin Suomessa. Luulen ja toivon, että kuitenkin suuri osa suomalaisista osaa ottaa alkoholia kohtuudella ja ei niin usein. Ja luulisin, että vain hyvin pieni osa suomalaisista harrastaa irtosuhteita Suomessa). Sitä ei kuitenkaan ole realistista odottaa, koska ihmiset käyttäytyvät lomalla täysin eri tavalla kuin normaalielämässään ja tekevät asioita mitä eivät Suomessa välttämättä tekisi... Ja kuitenkin vain jokainen itse on omasta elämästään vastuussa.
No jos sinua noin kovasti kiinnostaa minun sinkkuilut, niin olin lähes vuoden sinkku täällä Suomessa ja sitä ennen pitkässä parisuhteessa.
"Ja joku polytechnicin maisterinpaperi ei asiaa miksikään muuta, kun suurin osa ikäluokasta saa ihan samanlaisen. Et ööh, "mun miehellä on maisterin paperit", kuulostaa enempi aika naiivilta suomiblondin höpötykseltä. ;) "
Ainakin viimeksi, kun jotain tilastoja suomalaisesta kouluttautuneisuudesta katselin noin 30 % suomalaisista on korkeakoulu tai yliopistokoulutus. Noin 60 % suuntaa peruskoulun jälkeen lukioon, joten aika luonnollinen kehitys. Ja Suomea kun vielä pidetään koulutuksen osalta huippumaana.
Eli perustele, mistä tilastosi löysit? Ja jos maisteri tulee ulkomailta, lienee vielä harvinaisempaa. Ai niin koulutus ei ollutkaan ilmaista + ei opintotukea, näillä eväillä sinä valmistuit ;)
Voi pientä, taitaa nyt kovasti harmittaa. :-D
"Voi pientä, taitaa nyt kovasti harmittaa. :-D "
Siis, nyt en ihan bonjannut, että mikä pitäisi harmittaa, siis se, että Suomessa on koulutettua porukkaa, vai mikä? ;)Tai siis sinun koulutuksesi? Hah hah haa. Samalla laillahan täällä kaikki halukkaat opiskelevat.
Mutta ihan oikeasti, aloita nyt rankka itsetutkiskelu ja mieti miksi suomalainen nainen/ulkomaalainen mies on niin kova pala. Nooh, ulkomailla miehet ovat jonkin verran flirtailevampia ja varmaan rohkeampiakin saattaa olla yksi syy tähän. Suomessa baarien ulkopuolella harvemmin romansseja syntyy.
Ja toisekseen, sinun kuitenkin tulisi käsittää, että Suomessa oleskeluluvan takia solmitut suhteet ovat vähän eri asia kuin esim. ranskalaisen kanssa? Vai mitä?
Ihan näin keittiöpsykologialla tulisi mieleen, että suomalainen nainen lienee tehnyt sulle oharit ulkkiksen hyväksi ja tämä tapahtui sillä sinun surullissen kuuluisalla vaihtariajallas. ;)
Tiedät itsekin, minkälaisia suomalaiset naiset ovat ulkomaalaisten miesten seurassa. Turha sitä on parhaiten päin yrittää selittää.
Hei!
Itse tapasin myös miesystäväni, kun olimmet molemmat vaihdossa. Olimme ehtineet olla 3 kk yhdessä, kun paluu kotimaihimme koitti. Päätimme kuitenkin jatkaa suhdetta, ja nyt olemme olleet yhdessä noin vuoden. Yhteyttä pidämme pääasiassa Messengerillä (webbikamera ja ilmaiset puhelut mesessä!). Olemme nyt reissailleet puolin ja toisin, pisin erossa olo aika on ollut 7 viikkoa.Mieheni onneksi on EU-maasta, joten lupa-asiat eivät ole tiellämme.
Rahaa on palanut ja lentokentällä hyvästely on aina haikeaa, mutta kyllä sen kestää, jos se on on todellista rakkautta. Me aiomme viettää kesän yhdessä ja valmistumme jo onneksi pian..
Aina kannattaa yrittää! Jos ei toimi, niin tulipahan kokeiltua. Pitkää pinnaa, rahaa ja organisointikykyä tarvitaan. Ja tietysti luottamusta ja uskoa suhteeseen.
Montako suomalaista naista oli vaihdossa samaan aikaan kanssa?
Kuinka moni heistä löysi ulkomaisen poikaystävän tuona aikana?
inlove tossa ihmetteli, että jos olis tavannut vaihtarina ollessaan suomalaisen kundin ja lähtenyt seurustelemaan hänen kanssaan, niin kukaan ei olis ihmetellyt.
Kysymys: tunteeko KUKAAN tapausta, jossa suomalainen poika ja tyttö olis tavanneet vaihdossa ja alkaneet seurustella? Minä en... Ylipäätään kuulostaa aika kaukaa haetulta, suomitytöillä on yleensä ihan muut intressit mielessä. :)
Jep, ainaskin Tarton yliopistossa tapahtuu sitäkin, että suomalainen tyttö ja poika ovat siellä vaihdossa, rakastuvat toisiinsa ja alkavat seurustella. Päteepä tuo henkilökuntaankin :D
Jos tuntuu vaikealta
Kerro ainakin meidän hyvistä sosiaalieduista.