tämä on kysymys niin naisille kuin miehille.
Onko normaalia hävetä omaa hyvää vartaloa?
Eli olen nainen, joka kuntoilee varsin paljon, liikun aika paljon ja vietän hyvinkin terveellista elämää, päätavoitteenani ei kuitenkaan koskaan ollut kauniin vartalon hankkiminen, vaan halusin vaan voida hyvin, olla terve, tms.
Mutta joudun huomaamaan, että usein vartaloni näyttää paremmalta kuin monien muiden naisten. Ja outoa varmaan, mutta en oikein pidä siitä. Minua hävettää käyttää hyvinistuvia ja vartaloa korostavia vaatteita, koska koen että minuun aletaan silloin kiinnittää enemmän huomiota ja miesten osalta titetenkin vieläkin enemmän.
Tämä kaikki ujostuttaa ja koen oloni epämiellyttäväksi. En edes käytä koskaan mitään kovin paljastavaa, mutta riittää jos laittaa hameen tai tiukemmat farkut ja siistin myötäilevän t-paidan. Jos edelläni kulkee samantyyppisissä vaatteissa lihavampi ja ei niin sopusuhtainen tyttö, joka näyttää niissä vaatteissa niin paljon "tavallisemmalta" kadehdin häntä...
Tuntuu että hänellä on leppoissa ja tyytyväinen olo, toisin kuin minulla.
Huomaan että treffeihinkin laitan usein mieluiten peittävämmät ja löysemmät vaatteet, etten vahingossa tekisi vaikutusta "muilla avuillani".
Olenko ihan hullu? Onko muita kohtalonkavereita?
En vaan osaa tuntea oloani varmaksi kauniina ja haluttuna. Olen kyllä viime aikoina yrittänyt päästä tästä eroon ja 'karaistanut' itseäni pukeutumalla hieman seksikkäämmin kuin yleensä, (ettei mitään säkkiä laittaisi) muttei ole vielä auttanut..
Onko normaalia hävetä omaa hyvää vartaloa?
Eli olen nainen, joka kuntoilee varsin paljon, liikun aika paljon ja vietän hyvinkin terveellista elämää, päätavoitteenani ei kuitenkaan koskaan ollut kauniin vartalon hankkiminen, vaan halusin vaan voida hyvin, olla terve, tms.
Mutta joudun huomaamaan, että usein vartaloni näyttää paremmalta kuin monien muiden naisten. Ja outoa varmaan, mutta en oikein pidä siitä. Minua hävettää käyttää hyvinistuvia ja vartaloa korostavia vaatteita, koska koen että minuun aletaan silloin kiinnittää enemmän huomiota ja miesten osalta titetenkin vieläkin enemmän.
Tämä kaikki ujostuttaa ja koen oloni epämiellyttäväksi. En edes käytä koskaan mitään kovin paljastavaa, mutta riittää jos laittaa hameen tai tiukemmat farkut ja siistin myötäilevän t-paidan. Jos edelläni kulkee samantyyppisissä vaatteissa lihavampi ja ei niin sopusuhtainen tyttö, joka näyttää niissä vaatteissa niin paljon "tavallisemmalta" kadehdin häntä...
Tuntuu että hänellä on leppoissa ja tyytyväinen olo, toisin kuin minulla.
Huomaan että treffeihinkin laitan usein mieluiten peittävämmät ja löysemmät vaatteet, etten vahingossa tekisi vaikutusta "muilla avuillani".
Olenko ihan hullu? Onko muita kohtalonkavereita?
En vaan osaa tuntea oloani varmaksi kauniina ja haluttuna. Olen kyllä viime aikoina yrittänyt päästä tästä eroon ja 'karaistanut' itseäni pukeutumalla hieman seksikkäämmin kuin yleensä, (ettei mitään säkkiä laittaisi) muttei ole vielä auttanut..
Vastaukset 6
Vanhimmat
kehuja kalastelemassa?
Kyllä varmasti olet ihana ja haluttava....
vaikea sanoa kun et kuvaa laittanut mukaan!
Älä häpeä, vaan pistä seksikäs vartalosi kiertoon...no ehkei kuitenkaan.
Itseni mielestä jossain tilanteissa ja paikoissa on vain hyvä, jos nainen ei pukeudu hirveän seksikkäästi. Helpompi keskittyä johonkin muuhun kuin siihen naiseen. Ei seksikkäässä vartalossa mitään hävettävää ole. Itseäni hävettää se, että kun katson seksikkäitä muijia, niin alkaa ensin kiihottamaan ja sen jälkeen vain ahdistamaan ja masentamaan. "All show and no go".
Ei tuossa välttämättä mitään ristiriitaa ole.
Olet ehkä parempikuntoisempi kuin joku paljastavia vaatteita käyttävä pimu, jolta tursuaa mahaläskit napapaidan alta.
En minäkään viihdy paljastavissa vaatteissa, vaikka mahaläskejä ei olekaan. Tunnen oloni todella kiusalliseksi ja vaivaantuneeksi ja noloksi, jos vaatteet paljastavat liikaa tai olen mielestäni liian laitetun näköinen.
Itse mul oli 14-17 v. anorektisia oireita ja vaikea olo itseni kanssa. Mm. juuri vaatetus oli hankalaa, toisaalta halusin olla täydellisen näköinen mutta silti vaatimaton, ts. halusin olla "täydellinen" jotta ´minut hyväksyttäisiin ja hyväksyisin itsekin itseni.
Oletko saanut riittävästi huomiota ja läheisyyttä?
Mulla ainakin rupesi helpottamaan sen jälkeen kun rupesin suhtautumaan ulkonäkööni ulkonäkönä, en sielun peilinä. Ulkonäkö ei lopulta kerro ihmisen luonteesta yhtään mitään. Ainoastaan esim. sen käykö lenkillä vai ei, ja monet saattaa olla hoikkia vaikkei ikinä kuntoilisi.
Meikillä saa piiloon jopa krapulaisen naaman.
Elätkö oikeasti tätä elämää vai mietiskeletkö liikaa?
Ala toimimaan subjektina, äläkä välitä vaikka ulkonäkösi hieman rupsahtaisikin. Elämänjuonteet ovat lopulta kuitenkin kauniita.
Tämä kehitys yhteiskunnassa on mennyt siihen suuntaan että ulkonäöllä on todella paljon merkitystä, ikään kuin se kertoisi ihmisestä jo kaiken oleellisen. Tällaista kuvaa ainakin kaikki mainokset ymv. luotsaavat katsojille.
täydellisenä olemisena sitä että on sekä todella hyväkuntoinen ja juuri sopivan hoikka ja ai niin ihana, mutta myös todella vaatimaton, ei sellainen mainoksen uhri joka käyttää meikkiä ja pukeutuu huomiota kerääviin vaatteisiin. Sitä voisi sanoa melkeinpä sairaudeksi, sillä takana on ajatus että on täydellinen/pystyisi olemaan täydellinen(ainakin ulkonäöllisesti). Ts. luulee itsestään liikoja, ei ole realistista näkemystä asioiden luonteesta. Sillä miehet katsovat jokaista nuorta naista, varsinkin jos näyttää viattomalta ja on muutenkin haluttavan näköinen (yl. miehille muodostunut kuva päähän että haluttava nainen on sama kuin hoikka mainospimu)Viattomuus tarkoittaa myös sitä että näyttää helpolta/alistuneelta. Tällaisia naisia miehet katsovat melkolailla varomattomasti.
Siksi suosittelisin että rupeat kehittämään sitä omaa ilmaisutaitoasi ja miettimään sitä mitä sinä haluat, sillä myös varmasti sen saat kun vaan rupeat toimeksi ja käytät kaikkia avuja hyväksesi. Lopeta nöyristely.
Tästä voisi vetää johtopäätöksen että oma käsitys kehosta (sen hyvyydestä tai huonoudesta) ei aina vastaa toisten käsitystä tai kehon todellista tilaa. Anoreksia on äärimmäinen esimerkki vääristyneestä kehonkuvasta.
En ihan ymmärrä kysymystä. Siis tottakai voi hävetä ihan hyvää vartaloa jos sen kanssa ei ole sinut. Ja samalla tavalla joku jonka kroppa ei ole kauhean hyvä, voi olla siitä todella ylpeä ja häpeilemätön sen suhteen. Oma käsitys ratkaisee, ei se miltä kroppa oikeasti näyttää.
Et vain ole vielä sinut kroppasi kanssa ja siksi kaikki siihen kohdistuva huomio ujostuttaa. Se on ihan normaalia.