Haluaisin lähinnä tietää, että oleko ikäisekseni kokenut, kokematon vai jotain siltä väliltä?
Olen 19-vuotias, parin kuukauden päästä 20. Yksittäisillä treffeillä olen käynyt todella paljon 16-vuotiaasta saakka. Näistä treffeistä ei vaan ole lähes koskaan kehittynyt mitään sen kummempaa. Nuorempana mulla oli muutamia kaukoihastuksia. Sittemmin olen tapaillut muutamaa miestä joka tarkoittaa mun tapauksessa alle 5 treffejä. Kerran seurustelin 2kk. Sängyssä olen ollut kahden miehen kanssa ja tietenkin suudellut tms.
Tässä oli tämänhetkinen historiani. En ole tällä hetkellä mitenkään hirvittävän ahdistunut sinkkudestani. Jos olisin miesten suhteen täysin kokematon, niin silloin varmasti olisin. Nuorempana, kun ei ollut kokemusta edes suutelusta oli kamala kiire löytää poikaystävä. Nyt kun on edes jonkin verran kokemusta, niin ei ole niin kiire enää. Eli minun tapauksessani kokemuksen saaminen on auttanut "sinkkuahdistuksessa". Mielestäni etenkin nyky-yhteiskunnassa (media tms.) on aika ahdistavaa olla vastakkaisen sukupuolen suhteen täysin kokematon. Mutta kai se aina on niin ollut, että nuorena haluaa kerätä kokemuksia.
Olen 19-vuotias, parin kuukauden päästä 20. Yksittäisillä treffeillä olen käynyt todella paljon 16-vuotiaasta saakka. Näistä treffeistä ei vaan ole lähes koskaan kehittynyt mitään sen kummempaa. Nuorempana mulla oli muutamia kaukoihastuksia. Sittemmin olen tapaillut muutamaa miestä joka tarkoittaa mun tapauksessa alle 5 treffejä. Kerran seurustelin 2kk. Sängyssä olen ollut kahden miehen kanssa ja tietenkin suudellut tms.
Tässä oli tämänhetkinen historiani. En ole tällä hetkellä mitenkään hirvittävän ahdistunut sinkkudestani. Jos olisin miesten suhteen täysin kokematon, niin silloin varmasti olisin. Nuorempana, kun ei ollut kokemusta edes suutelusta oli kamala kiire löytää poikaystävä. Nyt kun on edes jonkin verran kokemusta, niin ei ole niin kiire enää. Eli minun tapauksessani kokemuksen saaminen on auttanut "sinkkuahdistuksessa". Mielestäni etenkin nyky-yhteiskunnassa (media tms.) on aika ahdistavaa olla vastakkaisen sukupuolen suhteen täysin kokematon. Mutta kai se aina on niin ollut, että nuorena haluaa kerätä kokemuksia.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitä vitun väliä sillä on jos on kokenut vai ei? Sanonpahan vain että kokemattomuus on kyllä monien mielestä parempi asia joten turha kokemuksia on "keräillä". Itsesikö takia kokemuksia keräät vai onko tarkoituksesi vain päästä kerskumaan niillä lähipiirille? Jos ahdistaa kannataa käydä psykiatrilla juttelemassa, se on ihan mielenterveydellinen ongelma mikä on noin 10 prosentilla ihmisistä.
Noin voi väittää itse ahdistunut ihminen, jolla itsellä ei minkäänlaisia kokemuksia ole. Kokemuksien saaminen vastakkaisesta sukupuolesta kuuluu aikuistumiseen. Kuten myös neitsyyden menetys. Ei ole normaalia olla aikuinen, ilman minkäänlaisia kokemuksia. Se on aivan selvä asia. Ja se on kyllä ihan oikea syy ahdistua. Sanoisin että suurinta osaa kokemattomia ihmisiä oma kokemattomuus ahdistaa, vaikka muuta väittäisivät. Jos ei hanki kokemuksia, niin jää jostain ihmiselämälle melkoisen oleellisesta paitsi.
Naiset tuosta kokemattomuudesta pääsevät helposti jos haluavat. Miehet joilla ei ole puhelahjoja tai ulkonäköä eivät välttämättä pääse eroon kokemattomuudestaan vaikka kuinka luotettavia olisivat.
poikkeus.
Olen kolmekymmpinen mies, melko kokematon, eikä ahdista yhtään.
Tuo kuulostaa jo patologiselta.
Neitsyyden menettäminen liittyy avioliittoon, ei aikuistumiseen sinänsä.
Naisen aikuistumiseen kuuluu käytöksen ja kodinhoidon opettelu ruumiillisen kehittymisen ohella.
Ihmisenä kasvamisen, aikuistumisen ja oman seksuaalisen identiteetin kehittymisen kannalta kokemuksia tarvitaan. Ei ole hyväksi tämä kulttuurinen ilmapiiri, jossa etenkin naisia syyllistetään näistä kokemuksista ja koetetaan määritellä, mikä on oikeata kokemusten hankkimista ja mikä taas "jakamista". Kokemusten karttuminen ei mielestäni tarkoita sitä, että on mahdollisimman monen kanssa, vaan että opettelee ja oppii löytämään sen itselle oikean tavan olla intiimissä kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa. Yhdelle se merkitsee yhdenlaista käyttäytymistä, toiselle toista. Seksuaalista kasvua ei voi tyystinerottaa muusta persoonallisuuden kehittymisestä, koska seksuaalisuus on osa kokonaisvaltaista minuuden kokemusta.
No haloo! Kun itse olin 19, niin olin ollut sängyssä vain yhden miehen kanssa, ja sekin oli liikaa.. Turmelin mahdollisuuteni kunnon suhteeseen vuosiksi, kun haavoitin itseäni miehen kanssa, joka vaihtoi sitten pian muihin. Kävi kyllä vierailemassa luonani viikonloppuöisin, jos ei flaksi käynyt. Kyllä sä vielä ehdit. Parempi noin päin, sillä oikeasti, moni mies paheksuu liian kokeneita. Jopa minua on paheksuttu, vaikka en ole "kevytkenkäinen" vaan koko aikuisiän etsinyt seurustelukumppania ja sitä oikeaa.
Olen tällä hetkellä vieläkin sinkku, vaikka kokemuksia on ollut vaikka kuinka. Joten eivät ne kokemukset tarkoita, että lopputulos olis mitenkään onnellinen. Tässä mun kokemushistoriaa:
-18 v: Ensimmäinen seurustelu, 8 kk - seksiä ei harrastettu, koska ei siinä onnistuttu molempien kokemattomuuden takia.
-18-19v: 7 kk muutamia kuukausia epämääräinen seksisuhde, ensimmäinen poikaystävä, jonka kanssa seksiä. Loppui surullisesti, kun poika halusi olla vapaa tapaamaan muita. Tätä haavaa parantelin sitten lähes viime vuosiin asti, ja hain rakkautta epätoivoisesti, lähes kerjäten, täysin toisen ehdoilla.
-19 v: 7 kk seurustelua, olin järjettömän rakastunut, mutta mies jätti yllättäen, asiasta kertomatta. Teki vain oharit Juhannusaattona, eikä tullut paikalle, vaikka yhteiset suunnitelmat oli.
- 20-22v: seurustelusuhde on/off, useita parin, kolmen kuukauden pätkiä tämän saman miehen kanssa. Ei kyennyt sitoutumaan, vaan tapaili muita naisia siinä sivussa. Taukoaikoina yritin löytää jonkun muun, mutta eihän se onnistunut. Tuloksena useita (ainakin 3) 1-2 kk tapailuja, yhteen niistä kuului seksi kerran tai pari.Näitä juttuja kadun.
-22-23v: 4kk seurustelu, jossa olin taas järjettömän rakastunut. Loppui miehen lähtöön.
-23v: tapailua/seurustelua 3-4 kk, muutaman hassun kerran seksiä tämän miehen kanssa. Luulin epärealistisesti, että suhde kyllä kestää ja tämä on suurta rakkautta. Suhde päättyi, koska se muuttui etäsuhteeksi ja asuimme eri maissa. Tai noh, minä olisin jatkanut, mutta mies löysi lähempää toisen.
-24v. Vaihdossa ulkomailla talven, jossa tapailin 4 kk jenkkimiestä, muutamia kertoja seksiä. Kaduttaa koko suhde. Ulkomailla työharjoittelussa kesän. Tapailin lyhyesti miestä, jonka kanssa pari kertaa seksiä, mitä kadun.
-25v: Seurustelu n. 5 kk, sen piti jälleen olla suurta rakkautta, ja varmaan minulle olikin. Harmi vaan, että olin niin naivi, että uskoin homman toimivan, vaikka mies oli edellisellä viikolla päättänyt 5 vuoden suhteen. Sain sitten todistaa tämän ex-suhteen loppuselvittelyjä ja riitoja puhelimitse. Ylläri, ylläri, mies otti ja lähti jollain naurettavalla tekosyyllä, tyyliin "minä olen maalta, sinä kaupungista - ei tämä voi toimia".
-26 v: muutamia nettitreffejä, joista ei sitten tullut mitään.Hyvä niin.
-27 v: tähänastisesti vakasin seurustelusuhde, joka eteni nopeasti siihen, että asuin miehen luona ja puhuimme lapsista, omasta kodista jne. Olin totaalisen murtunut, kun mies 8 kk jälkeen "katosi", ei vastannut soittoihini, viesteihini, posteihini kuukauteen. Luulin jo, että oli hänelle oli tapahtunut jotain, mutta kun lopulta sain kiinni, niin hän sanoi lopettaneensa suhteen jo kuukausi aikaisemmin. Tietämättäni siis..
-27-28 v: nettitreffejä kyllästymiseen asti. Ei kuitenkaan kuin 1-3 treffiä saman tyypin kanssa. Ei seksiä näiden kanssa. Pari muutaman kuukauden tapailua/seurustelunpoikasta, joista toiseen kuului seksi. Molemmat aloitettiin vakavissaan (ei siis seikkailumielellä, vaan suoraan puhuttiin, että molemmilla haussa seurustelukumppani), mutta loppuivat miesten omien sanojen mukaan siihen, etteivät pystyneet vielä sitoutumaan. Sovussa silti erottiin, sillä tajusin itsekin, ettei näillä miehillä olisi vielä vuosiin saumaa "oikeaan" suhteeseen.
-29v:alkuvuodesta typerä hairahdus nettitreffin kanssa. Taas olin hakemassa seurustelukumppania ja sitä oikeaa. Niin oli mieskin muka alussa. Mutta kun harrastin seksiä, niin muuttui yllättäen miehen mieli. Olisi halunnut jatkaa tapailua, mutta halusi tapailla myös muita, mihin en suostunut. Tämä homma kaduttaa suuresti, ehkä eniten näistä hairahduksista.
-29-30v: Seurustelua 5,5 kk, mutta jouduin lopettamaan suhteen, sillä homma vain ei tuntunut etenevän tapailuasteelta kunnon seurusteluksi. Mies selkeästi välitti myös, muttei kyennyt kuin korkeintaan tapailutahtiin 1-2 kertaa viikossa. Olemme samasta kaveripiiristä, ja tiedän sitä kautta, ettei mies ole juurikaan seurustellut aiemmin, vaikka on 30 v. Ikuinen poikamies, ja mitäpä sitä väkisin toista muuttamaan, kun se on niin vaikeaa. Se, mistä olen itsessäni ylpeä, on että ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin irti jätetyksitulemisen kierteestä. Olisi pitänyt aiemminkin vaatia parempaa kohtelua itselleen, ja päättää suhteet itse hyvän sään aikana.
Kauhistutti ihan kirjoittaa tätä, sillä miesten määrä on ollut melkoinen. Luonnollisesti mieheni eivät ole olleet täysin tästä perillä. Kauhistuisivat ja leimaisivat, jos tietäisivät. Vaikka jotenkin näitä muistellessa tulee mieleen, että onhan mua usein vedetty täysin höplästä ja käytetty hyväksi hyväuskoisuuttani ja "kiltteyttäni".Silti monet pitävät minua moraaliltani "siveydensipulina", sillä en hyväksy yhdenyönjuttuja, ja seksiä en harrasta kuin vain silloin, kun olen kunnolla ihastunut mieheen ja uskon, että jutusta voisi tulla jotain. Valitettavasti vain harvoin näin kävi. Miehet olen löytänyt nuorempana opiskelupiireistä, mutta silloin taisi olla syynä molempien nuori ikä ja miesten halu kokea lisää ja olla sitoutumattomia. 26-29-vuotiaana olen käynyt paljon nettitreffeillä, ja paikka kyllä mielestäni vilisee miehiä, jotka eivät tiedä mitä hakevat, ja vaikka tietoisella tasolla hakevat vaimoa itselleen, eivät välttämättä huomaa, että sitoutuminen ahdistaa. Nyt ajattelin heittää rukkaset naulaan ja antaa mennä pari vuotta omalla painollaan. Kun etsimällä ei selkeästi löydä.
päiväkirjaa vai miten oikein voit muistaa kaikki vuosien takaiset parin viikon tapailut?
Kovasti nuo suhteet näyttävät kaduttavan sinua. Olen ollut havaitsevinani monella naisella samankaltaisia tuntoja... Mistäköhän johtuu?
" päiväkirjaa vai miten oikein voit muistaa kaikki vuosien takaiset parin viikon tapailut?"
Jos on itse ollut oikeasti tunteella mukana, niin kyllä kahden viikon tapailukin syöpyy muistiin ikuisiksi ajoiksi. Itse olen 28 ja muistan kyllä jokaisen naisen, jonka kanssa olen ollut oikeasti tunteella mukana. Tosin niitä ei ole noin montaa kun olen seurustellut yhden kanssa suurimman osan aikuisiästäni....mutta muistan vieläkin varmaan kaikki 20-vuotiaana tapahtuneet säädöt, joissa oli tunnetta mukana...
Ihan suoraan en tietenkään kaikkia muistanut, mutta kyllä mä kaikki sellaiset jutut muistan, jotka ovat jotenkin koskettaneet. Ja 4-5kk on naisen elämässä jo kuitenkin jonkinlainen aika. Vaikka tosiaan jotkut jutut mielellään pyyhkisin mielestä.
Lisäys vielä. Sinä päivänä, kun en muista kaikkia niitä, joiden kanssa on sängyssä ollut on kyllä huolestuttava päivä. Musta sopiva partnerimäärä olis ollut korkeintaan viisi - sen vielä kehtais rehellisesti kertoa miehelle. Mutta minkäs teet. Kaikissa jutuissa olin vilpittömin mielin mukana.Ja seksi tuli kuvioihin aikaisintaan muutaman viikon kuluttua, kun "luulin", että seurustellaan tai ainakin ollaan sinne menossa.
Sanotaanko vaikka niin, että kyllä minäkin ne kappalemäärät vielä pystyn ehkä laskemaan, jos oikein tosissaan alan muistella, mutta esim. nimiä tai kasvoja ei enää muista.
Ehkä ero onkin juuri siinä, että koskaan en ole ollut tosissani rakastunut ainakaan niihin naisiin kenen kanssa olen seksuaalisen kanssakäymisen asteelle päätynyt.
Valitettavasti olet Cosmon aivopesemä.
Hei,
Sinä itsoukkei!
Jos oot aina se sama henkilö...
Parempi ettet vasta kenellekään sillä sun vastaukset ovat aina niin negatiivisia, kiukkua täynnä! Mitä ihmettä sun elämässä on tapahtunut, kun sun täytyy purkaa aina sun kiukkuas kaikille? Eikö sulla oo muuta tekemistä?
Vastaan kenelle haluan. En nyt tiedä mistä revit tuon kiukun? Asiaahan minä vain kirjoittelen.
Arvaas mitä?
Minä olen nyt 22-vuotias mies, enkä ole edes seurustellut kenenkään kanssa. Puhumattakaan sänkyhommista tai suutelemisesta...
Ja olen aivan tyytyväinen elämääni! Kyllähän tuo vähän oudolta tuntui joskus yläasteella, kun kaikilla muilla oli jo seurustelukumppaneita, mutta eipä tunnu enää... Lukiossa sama homma. En osaa edes iskeä naisia... johtuneeko sitten siitä että olen ollut koulukiusattu...
Minä en hakisi seurustelukumppania pelkästään kokemusten takia. Nykymedia saa haistaa puolestani pitkän... xD...
Että ei hätää, meitä on muitakin kokemattomia. Minuun verrattuna olet aika kokenut.
Ei kovinkaan monella ole vielä 19-vuotiaana tuota enempää kokemuksia.
Mikäs ihmeen kiire siinä on joutua miehen kusettamaksi/alistamaksi? Nauti nyt tyttö hyvä nuoruudestasi niin kauan kun sitä riittää. Miesten sekoilua ehdit katsella loppuikäsi vielä.
Oon kans parin kuukauden pääst 20. Samanlaisia kokemuksia,juttuja on ollut,mutta kunnon seurustelusuhteita ei yhtään.En kuitenkaan tiedä vaivaako tämä (vielä) kovin paljoa,sillä tiedän monia ikäisiäni,jotka eivät ole koskaan edes suudellut. Tällä hetkellä en edes halua seurustella,koska olen muuttamassa täältä e-suomesta pois,enkä halua kaukosuhdetta.
Olet kyllä onnistunut kehittämään todellisen muka-ongelman itsellesi.
Varmasti muutama viikko ikäisesi pojan housuissa muuttaisi asennetta oikeaan suuntaan. Koska sellaisen historia on yleensä tälläinen:
Ymmärrätkö?
tommosesta on aivan turha paineita ottaa.
kokemukset tuntuvat parhailta kun se oikea löytyy.
joku on joskus sanonut että koulussa opitaan mutta elämä opettaa...