Käyn päivittäin keskustelua itseni kanssa. Koitan löytää järkeviä ja toimivia vastauksia, mutta totuus on, etten oikeasti tiedä missä mennään tai mitä pitäsi ajatella. Ymmärrän, että tilanteesi on vaikea, että sinun on hankala keskittyä mihinkään muuhun juuri nyt, mutta en ymmärrä miksi et voi puhua kanssani. Olet puhunut kaikesta viiden vuoden ajan, olet oppinut luottamaan ja minä olen oppinut luottamaan sinuun - en ymmärrä miksi et voi nyt luottaa. Suojeletko minua joltain? Tiedäthän sinä, että kestän monenlaisia asioita. Senkin, että et halua olla kanssani - mutta en kestä sitä, ettet puhu siitä minulle.
Tiedän, että luulet minun ymmärtävän, ajattelet minun tuntevan sinut niin hyvin, että ymmärrän suunnitelmasi, että tiedän mitä ajattelet - mutta totuus on, etten tiedä enkä ymmärrä. Ja hämmentävintä on, että olet vain lakannut olemasta olettaen minun minun tietävän syyn. Minä taas en tiedä pitäisikö minun odottaa vai lakata odottamasta vastausta...
Tiedän, että luulet minun ymmärtävän, ajattelet minun tuntevan sinut niin hyvin, että ymmärrän suunnitelmasi, että tiedän mitä ajattelet - mutta totuus on, etten tiedä enkä ymmärrä. Ja hämmentävintä on, että olet vain lakannut olemasta olettaen minun minun tietävän syyn. Minä taas en tiedä pitäisikö minun odottaa vai lakata odottamasta vastausta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>>
Nyt kun vielä sanot tuon kaiken tälle kyseessä olevalle henkilölle ihan kasvokkain, niin hyvin menee. Tuskinpa se näitä juttuja täällä lukee ja tajuaa jotenkin yhdistää suhun.