Seuraavaan tupoon tulisi saada 50 vuotta täyttäneille pykälä, joka alentaisi heidän palkkojaan sanotaan nyt vaikkapa kolmanneksen.
Tämä siitä syystä, että tähän ikään ehtineet ovat yleensä asuntonsa ostaneet, ja heille jää tavallisillakin tuloilla noin 1000 euroa kuukaudessa säästöön..he eivät tuota säästöön menevää rahaa todellisuudessa tarvitse...palkankorotukset tulisi kohdistaa alle viiskymppisille, joista enemmistöllä lienee oikeita menoja koko palkan edestä..näihin menoihin luetaan etupäässä asuntolaina ja tapauksesta riippuen opintolaina ja joskus jopa autolaina.
Tämänkaltainen kohtelu olisi mielestäni äärimmäisen oikeudenmukainen
t. 51-vuotias työntekijä
Tämä siitä syystä, että tähän ikään ehtineet ovat yleensä asuntonsa ostaneet, ja heille jää tavallisillakin tuloilla noin 1000 euroa kuukaudessa säästöön..he eivät tuota säästöön menevää rahaa todellisuudessa tarvitse...palkankorotukset tulisi kohdistaa alle viiskymppisille, joista enemmistöllä lienee oikeita menoja koko palkan edestä..näihin menoihin luetaan etupäässä asuntolaina ja tapauksesta riippuen opintolaina ja joskus jopa autolaina.
Tämänkaltainen kohtelu olisi mielestäni äärimmäisen oikeudenmukainen
t. 51-vuotias työntekijä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Toivottavasti et ollut tosissasi tuon kirjoituksesi kanssa. Sitä ei määritellä millään iällä kuka on palkkansa ansainnut ja kuka ei. Työntekijä on aina palkkansa arvoinen.
Tänä päivänä monet eivät pääse kiinni vakituiseen työpaikkaan, ei sitten millään, on monia sinuakin vanhempia, joilla ei koskaan ole ollut omistusasuntoa eikä vakituista työpaikkaa.
Eläminen maksaa ja tavan duunaritason palkat eivät pysy perässä. Kuka sen määrittelee kuka tarvitsee rahaa missäkin ikävaiheessa ja miten paljon ? Ikääntyessään ihminen alkaa yleensä sairastamaan enemmän ja ei ne elämisen kulut siitä laske muutenkaan.
Jotenkin puistattaa tuollainen älytön ajattelutapa mitä sinäkin osoitit kirjoituksellasi.
Enneminkin huolehtisit nuorten työllistymisestä, pätkätöiden lakkauttamisesta ja suurten ikäluokkien pääsystä eläkkeelle siinä vaiheessa, kun heillä on siihen lainmukaiset edellytykset eikä yritettäisi pitkittää heidän työuraansa eläkebonusporkkanoilla !
Pitipä sanoa vielä, että kyllä täällä on ollaan vielä viidenkympin paremmallakin puolella tukevasti kiinni asunto- ja autolainassa.
sinä ja minä...ei voi mittään...
Pitäisikö palkkaa maksaa sen mukaan mitä kukin tarvitsee, onhan sairas ajatus.
Palkkahan maksetaan työstä oli työntekijä 20 tai 50-vuotias.
Ja sehän on jokaisen omassa harkinnassa mihin sen palkkansa käyttää, viekö rahansa kylä kapakkaan vai pistääkö pankkiin tai asuntoon.
Älä ole kateellinen, jos toiset osaa hoitaa raha-asiansa järkevämmin.
omana tietonas, ja pidäppä näppis irti mun tilipussista!
Anna omistas jos on kerran liikaa!
Eipä ole tarvetta kadehtia toisten tilipusseja.
Jokainen on palkkansa ansainnut.
Ei mitään sopimuksia vaan selkeät julkishallinnon toimihenkilöitä koskevat päätökset.
Kaikki yli 50:set ulos ja uusina työntekijöinä hakemaan vapautuneita tehtäviä, EI VIKOJA, samalta viivalta nuorempien kanssa!
Virastot ym. ovat varsinaisia muumioiden pesiä.
Kuka 50 on kykenevä kilpailukykyisesti hoitamaan tehtäväänsä niin hänethän siihen valitaan, työsuhteeseen.
Ko. henkilön kokemus antaa jo melkoisen etulyöntiaseman hakutapahtumassa.
Duunariporras ja yksityinen sektori hoituvat normaalin markkinatalouden sääntöjen kautta.
Ei tarvita tupoja eikä sopimuksia.
50 vaiheessa työt lopettanut 60 .
mutta olen yksityisellä töissä. Pitkän opiskeluni takia perheen perustaminen jäi myöhäiseen vaiheeseen. Lapset ovat vielä alaikäisiä.
Ottakoon siis sossu minulta lapset pois ja antakoot ne nuoremmille kun palkkani ei enää riittäisi perheeni elättämiseen. Onneksi muijalla on vielä melkein 4 v aikaa.
nimim.
montunreunaa ehdottajille
Taisin rajata "radikaalin" kannanottoni julkiselle sektorille.
Mainitsin kyllä että yksityisellä puolella markkinatalouden lainalaisuudet pitävät huolen kilpailusta.
Ei sinne tarvita mittän ohjeistusta, laista tai sopimuksista puhumattakaan.
Mutta, nuo mömmähtäneet virastomuumiot jotka istuvat jakkaroiden täytteinä estäen väen vaihtumisen = nuortumisen.
Minua hiukan hirvittää koko eläkeajatus.
Ikää 39, palkka yhä vain alle 2000 euroa kuukaudessa. Käteen jää 1150/kk. Sillä ei pitkälle pötkitä. Yhä sain parhaat palkkani opiskeluaikoina kaupan kassalla ilta-ja viikonloppuvuoroja putkeen takoessa. Niillä rahoilla ostin asunnon ja siitä velasta on vielä hiukan jäljellä.
Kun olen 50, on se velka vihdoin maksettu. Elämiseen menee siinä vaiheessa yhtiövastike (260 e/kk) ja bussilippu (75 e/kk) juoksevat menot. Kauhuissani mietin silti, miten selviän siinä vaiheessa putkiremonteista ja muista kuluista.
Oma työsuhteeni on vakinainen. Olen yrittänyt tuloksetta hakea koulutusta vastaavaa, paremmin palkattua vakinaista kokoaikaista työtä. Sitä vain ei ole tarjolla. Luen toista tutkintoa avoimessa yliopistossa, jotta työllistyisin paremmin.
En missään nimessä ole kanssasi samaa mieltä. Suurin osa yhtä aikaa kanssani valmistuneista kavereista painiskelee samojen ongelmien parissa: alhainen palkkataso, eikä toivoakaan uudesta työstä. Meistä ei tule kuin eläkepommi. Siis siinä mielessä, että kuljemme todennäköisesti kerjäämässä....
No aika kevyet ovat ongelmasi. Entäpä ne pitkäaikaistyöttömät jotka saa sen pari-kolmesataa näppiin kuussa puhumattakaan opiskelijoista joille saattaa vuokranmaksun jälkeen jäädä 50 euroa kuukaudessa käytettäväksi...?
Onpa tästäkin omakohtaista kokemusta.
Oma puolisoni (ei avio, vaan seurustelukumppani jo 11 vuotta) asuu yhä kotipaikkakunnallani ja on pitkäaikaistyötön.
Ikää on jo 54, eikä uutta oikeaa, hyvinpalkattua työtä ole näkynyt paikkakunnalla vuosiin.
Minä lähdin etelään, kun kerran pystyin. Tänne on koko sukuni paennut työttömyyttä ja asettunut aloilleen. Siipan iäkkäät vanhemmat asuvat yhä kotona ja hän hoitaa heidän asioitaan.
Onneksi hänellä on oma velaton asunto niiltä ajoilta, kun vielä sai tehdä töitä -- ennen lamaa vuonna 1994. Sen koommin ei ole työllistämistukipaikkoja parempia hommia ollut. Hakemuksia on siippani laittanut läjäpäin, tuloksetta. Kukaan ei palkkaa ihmistä, jolla on vuosikausien työkokemus ja monta tutkintoa, mutta ollut työttömänä enemmän kuin vuoden.
Kunhan hänen vanhemmistaan aika jättää, hän muuttaa etelään. Silloin minun tuloillani elätetään kaksi ihmistä, koska työttömyyskorvaus loppuu hänen muuttaessaan minun luokseni.
Minä se meidän matkat säästän ja maksan. Ja yritän auttaa, minkä voin. Maksaa puhelut, netit sun muut ettei toisen tarvitse ihan ilman rahaa olla.
Hänelle ei jää juuri mitään eläkettä, vaikka teki töitä aikoinaan ahkerasti. Ihmisestä tulee yli 40-vuotiaana arvoton, taloudellinen rasite työnantajalle.
Minä en voi juurilleni palata. Siellä ei ole minulle töitä. Täälläkään ei ole hääppöisesti palkattua työtä, mutta edes jotain. Ja saa lomat.