Niinpä.... sama työpaikka ja ikäeroakin on. Itsekin kohta 40 v.! Mutta, mutta, minkäs teet! En tiedä mitä teen, en tiedä flirttaako toinen vai onko muuten niin ystävällinen. Heitetään läppää ja nauretaan. Hän on varattu, lapset jo aikuisia (yli 18 v.), itse olen ollut vapaa 6 vuotta, eli yh. Kelleen en voi kertoa, mutta sellainen kiva kutina on mennä töihin!
Sen miehen haluaisin, mutta.... Tuntuu niin ääliömäieltä tässä iässä olla kuin teini joka on rakastunut palavasti.
Eli, MITÄ MINÄ TEEN??? Annanko ymmärtää, että mukava olisi töidenkin jälkeen nähdä vai heitänkö vain flirttiä?
Sen miehen haluaisin, mutta.... Tuntuu niin ääliömäieltä tässä iässä olla kuin teini joka on rakastunut palavasti.
Eli, MITÄ MINÄ TEEN??? Annanko ymmärtää, että mukava olisi töidenkin jälkeen nähdä vai heitänkö vain flirttiä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
mitä minä teen...hohhoijjaa.
Tuo oli selkeä "haluanrohkaisua" kirjoitus. Ei siis tyhmä kysymys. Siis..
Jos osapuolet ovat vapaita päättämään omista suhteistaan ja ymmärtää työyhteisön herkän ilmapiirin, on mielestäni ok edetä pidemmälle. Tulee kuitenkin muistaa jos vaikka hyvin alkanut suhde loppuukin, tuletteko toimeen samalla työpaikalla? Tsemppiä elämään. :)
ei saa kysyä tällaista täällä? Onko tällaiset asiat vain teinien elämänmenoa? Kun ei vain voi lähellä eläville ja oleville sanoa päin taulua tällaisia asioita! Ja mitään asioita ei kannata pitää sisällään! Jos niitä joutuu vähänkin miettimään, miten toimia!
Miksi muuten luet näitä palstoja? Ja miksi vastailet kysymyksiin?
tilanteeseen, kysytään sinulta samaa!!?
Nauti "ihastuneena olostasi" mutta anna hänen tehdä aloite-jos niikseen tulee.Hän kuitenkin varattu,sinä vapaa ,SINÄ siitä saat sitten kaiken syyn ja loan päällesi jos "jäätte kiinni".Ja joka tapauksessa niin muuten käy-teki aloitteen kuka tahansa! Että mieti tarkoin...Tiedän,tiedän(kokemuksesta) kun kemiat vaan kohtaa se on menoa...siinä järki häipyy kun tunteet kuljettaa.Olen vastaavassa tilanteessa-paitsi että molemmat varattuja-muuten kaikki kuten sulla.Vaikeaa ja niin haikeaa...
lukea tuo viestisi, mutta niin totta. tunteet kyllä kuljettaa. Välillä tuntuu, että ei millään ole väliä, kun oon niin rakastunut.
Sitten iskee järki päälle ja lyö jarrut pohjaan...tätä jo 1½ vuotta. En mä kestä enää...
Samanlaisia kokemuksia taalla myos. Niin viattomasta alusta suhde kehittynyt muuksi kuin pelkaksi seksisuhteeksi ja aah...kun kemiat kohtaa, ajatukset vaihtuvat, maailma nayttaa kauniilta ja yhdessa on niin hyva olla, mutta mita tehda kun on kummallakin perhe ja pienet lapset. Jarki voittaa ajoittain, mutta tunne vie yleensa voiton. Tallaista on - off menoa jatkunut jo reilun vuoden. Kumpikaan ei halua eroa, muttei lopettaakaan. Haluaisin tietaa teilta muilta joilla samoja kokemuksia, etta miten kotielama sujuu, seksi, yhteiset matkat ym. muut arkipaivan asiat...Minulla itselleni nama ovat menettaneet merkityksen ja tuntuvat vain velvollisuuksilta. Siis jos rakkauden myota jotain saa, niin silla on myos kallis hinta!