työpaikan nuorempi naishenkilö

Typeräähän tänne on kirjoitella, mutta kirjoitellaan silti...

Tässä puhuu taas itsetuntovammainen 30v mies (joka tiedostaa oman typeryytensä) siitä, miten ihastus voi iskeä puun takaa, yllätäen. Eli, olen IT-alalla työskentelevä "alfa-uros", "one with the ladies" ja työpaikalla on nuorempi naishenkilö (ollut jo about vuoden) ja periaatteessa koko ajan on tehnyt mieli tehdä lähempää tuttavuutta ko. henkilön kanssa kuitenkaan siihen pystymättä.

Ainoa teoreettinen hetki, jolloin voisin esittää suuren kysymyksen, olisi varmaan se, että vaihtaisin osastoa tai firmaa - aka. "nothing to lose"-scenario.

Koomista kyllä, tiedän että meikäläisellä ei juuri teoreettisiakaan mahdollisuuksia ko. naishenkillöön ole, mutta ihastushan ei toki tätä katso. Sehän tässä kieroa onkin, en edes ole samantyyppinen ko. henkilön kanssa, mutta kuitenkin koko hommassa "on se jokin". Onhan ko. firmassa paljonkin "silmän ruokaa", mutta tässä on jotain muutakin, ainakin omalta osaltani...

Olen jopa omalla tavallani väleissä ko. henkilön kanssa, mutta en saa mitään yhteyttä - muuta kuin leikkimielistä satunnaista "vittuilua" - if you know what I mean. Ehkä se on omalla tavalla jonkinlainen defenssi itselleni, että aina ikään kuin esitän jotain muuta mitä oikeasti olen - siinä pelossa, että oma itseni on täysin riittämätön.

Tämä ko. naishenkilö on myös omalla tavallaan sangen älykäs ja jopa teräväkielinenkin, joka on omasta mielestäni plussaa. :) Mutta koska olen itsekin sanojenvääntelijä ja "sivaltaja", taitaa koko homma jäädä pelkäksi molemminpuoliseksi pään aukomiseksi.

Lyhyestä virsi kaunis... pointti on se, että kai tämä on omalta osaltani paras ulosanti, johon tällä hetkellä pystyn. Tiedän jo nyt, etten asiassa etene tasan yhtään mihinkään... kai epäonnistumisen pelossa ja siinä, että (niin sanottu) maine työpaikalla menee...

Ei työpaikalla edes saisi ihastua kehenkään, mutta joskus kovimmatkin meistä ovat heikkoja... shit happens!
4983
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Meidän koulussa oli yksi mies selvästi ihastunut muhun. Käyttäytyi kuitenkin myös juuri kuten sinä, eli aukoi päätään. Kävi joidenkin vaikeiden tehtävien aikana jäkättämässä, että eikö onnistu ja etkö nyt osaa jne. Teki siis suorastaan pilkaa musta muiden aikana.
Lopuksi mulla paloi hihat niin kertakaikkisesti tähän mieheen, että suorastaan räjähdin silmille. Koko luokan kuullen kerroin mitä mieltä olen hänen käytöksestään ja käskin painua....

Eipä ole mies sen jälkeen uskaltanut käydä pottuilemassa, minä taas en siedä häntä ollenkaan enää.

Eli jos haluat jotakin muuta kuin vihamiehen ihastuksestasi, lopeta heti paikalla pään aukominen!

Äänestä
  • Meillä on kanssa töissä tälläinen tilanne. Kun aloitin tässä työpaikassa, mentiin isolla porukalla aina lounaalle ja mukana oli eräs mies joka myöhemmin alkoi hyppiä hakemaan kahvia silloin kuin minäkin. Sitten pikkuhiljaa hän alkoi vinoilu. Koska en oikein tuntenut häntä vielä, otin hyväntahtoisena "hellänä" kiusotteluna ja naureskelin vaan takaisin, antaen samalla mitalla takaisin. Mutta sitten yksissä työpaikan bileissä kun hän oli juonut aika paljon, hän totaalisesti nöyryytti minua kaikkien edessä. Sen jälkeen aloin vihaamaan häntä silmittömästi. Seuraavissa bileissä monta kk myöhemmin hän tuli yhtäkkiä takaa ja laskien käden olkapäälle agreessiivisella läpsähdyksellä (niinkuin miehiset kamut tekee toisilleen) ja kun välittömästi irrotin hänen kätensä hän naureskeli muille: Hän vihaa minua. Sanoin "Niin vihaankin!" ja sen jälkeen hän on jättänyt minua rauhaan.

    Hän pitää sellaista super älykästä, pessimistä ja vittuilevaa mainetta yllä - joka moni meidän firman miehistä pitää tosi coolina. Vaikka tiedän että hän ihailee minua salaa, tuo on ollut hänen tapansa puolustautua tilanteessa jossa hän saattaisi paljastua pehmoksi.

    Vihaan häntä niin paljon nykyään etten voisi ikinä kuvitella pitävänsä hänestä ihmisenä saati romanttisessa mielessä.

    Äänestä

...et itsekään usko työpaikkaromansseihin tai ne on ns. kielletty ja yrität alitajuisesti liiallisella pään aukomisella saada vihamiehen, jotta mitään ei syntyisikään.

Äänestä

Olen nainen ja ihastuin nörttiin. Kuvittelin, ettei nörtti ymmärrä mistään muusta kuin IT-alan jutuista. Päädyin sitten nörtin kanssa yksiin juhliin, jossa nörtti kertoi olevansa ihastunut muhun. - En ikinä kuvitellut, että se ihana nörtti olisi ihastunut muhun. Luulin, että se etsii aivan toisenlaista naista kuin minä, mutta elämä yllätti iloisesti ;) . Toivon, että sinäkin koet iloisen yllätyksen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


eddie_izzard kirjoitti:

Typeräähän tänne on kirjoitella, mutta kirjoitellaan silti...

Tässä puhuu taas itsetuntovammainen 30v mies (joka tiedostaa oman typeryytensä) siitä, miten ihastus voi iskeä puun takaa, yllätäen. Eli, olen IT-alalla työskentelevä "alfa-uros", "one with the ladies" ja työpaikalla on nuorempi naishenkilö (ollut jo about vuoden) ja periaatteessa koko ajan on tehnyt mieli tehdä lähempää tuttavuutta ko. henkilön kanssa kuitenkaan siihen pystymättä.

Ainoa teoreettinen hetki, jolloin voisin esittää suuren kysymyksen, olisi varmaan se, että vaihtaisin osastoa tai firmaa - aka. "nothing to lose"-scenario.

Koomista kyllä, tiedän että meikäläisellä ei juuri teoreettisiakaan mahdollisuuksia ko. naishenkillöön ole, mutta ihastushan ei toki tätä katso. Sehän tässä kieroa onkin, en edes ole samantyyppinen ko. henkilön kanssa, mutta kuitenkin koko hommassa "on se jokin". Onhan ko. firmassa paljonkin "silmän ruokaa", mutta tässä on jotain muutakin, ainakin omalta osaltani...

Olen jopa omalla tavallani väleissä ko. henkilön kanssa, mutta en saa mitään yhteyttä - muuta kuin leikkimielistä satunnaista "vittuilua" - if you know what I mean. Ehkä se on omalla tavalla jonkinlainen defenssi itselleni, että aina ikään kuin esitän jotain muuta mitä oikeasti olen - siinä pelossa, että oma itseni on täysin riittämätön.

Tämä ko. naishenkilö on myös omalla tavallaan sangen älykäs ja jopa teräväkielinenkin, joka on omasta mielestäni plussaa. :) Mutta koska olen itsekin sanojenvääntelijä ja "sivaltaja", taitaa koko homma jäädä pelkäksi molemminpuoliseksi pään aukomiseksi.

Lyhyestä virsi kaunis... pointti on se, että kai tämä on omalta osaltani paras ulosanti, johon tällä hetkellä pystyn. Tiedän jo nyt, etten asiassa etene tasan yhtään mihinkään... kai epäonnistumisen pelossa ja siinä, että (niin sanottu) maine työpaikalla menee...

Ei työpaikalla edes saisi ihastua kehenkään, mutta joskus kovimmatkin meistä ovat heikkoja... shit happens!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu