Oletteko liiton "mietintätauolla" (erillään asuessa) tai eron harkinta-aikana aloittaneet uuden suhteen?
Mitä mieltä yleensäkin olette suhteista tauolla tai harkinta-aikana?
Mitä mieltä yleensäkin olette suhteista tauolla tai harkinta-aikana?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
törmäsin harkinta-ajan loppuvaiheessa ihmiseen jonka kanssa sitten seurustelin vuoden. Siitä toipuminen näyttää kestävän kauan. Ehkä kaikki kaatuu vasta nyt päälle. Fisherin mukaan ne ovat ns. irrottautumissuhteita.tarpeellisia ja voivat olla myös pelkkiä ystävyyssuhteita. No minä en olisi halunnut lopettaa, joten se sitten on taas uuden kriisin paikka.
Ehkä riippuu siitä mitä odottaa. Lue lisää Jälleenrakennus-kirjasta.
eiköhän se tauko ja harkinta aika oo silloin sun kohdaltasi ohitse. vai aattelitko pitää toisen varalla.
jo silloin ja harkinnat harkittu. Harkintaan kuitenkin käytettiin vuosi, eikä yleisintä puolta vuotta! Ja ennen harkintaa jo harkittiin, eli tehtiin mielestäni kaikki mahdollinen.
Oikeasti harkinta-aikana ei kannata ryhtyä mihinkään suhteisiin vaan käyttää se aika 'hyödyksi'
Suhteista yleensä... on vaikea kuvitella että jokin ajankohta olisi "väärä". Tunne-elämä ja elinolosuhteet eivät välttämättä korreloi keskenään.
Jos harkinta-ajalla ajautuu toiseen suhteeseen, on se jo selvä merkki siitä ettei alkuperäinen suhde ole riittävän vahva. Ei ole mitään mieltä kieltää itseltään sen mitä haluaa, pidättyäkseen siinä mitä ei halua.
Se on mielipiteeni, moni on erimieltä. He saavat elää itseään kiduttaen jos haluavat, minä en siihen ryhdy.
Kannustan myös muita miettimään kuinka vahvasti ovat kiintyneet kumppaniinsa, kuinka paljon hänestä välittää, ja olemaan rehellisiä. En itsekään haluaisi puolisokseni ihmistä joka teeskentelee välittävänsä minusta vaikka sisimmässään rakastaa jotain toista.
Olin itse se "jättäjä". Olin kai ns. harkinnut asiaa jo vuosikausia, tajunnut ettei ole enää tunteita puolin eikä toisin. Eli minulle jo eka erohakemus oli aivan lopullinen. Pari kk erilleen muuton jälkeen minulla oli pari nettiystävää, joita vähän tapailinkin. Ainakin antoivat itseluottamusta, että minäkin olen taas nainen, josta voidaan ainakin joillain tavalla välittää. Olivaat kai ns. laastarisuhteita. Eroani en ole millään tavoin katunut ja lastenkin asiat (14 ja 16 v) ovat kunnossa. Reilut 3 kk harkinta-ajan alettua aloin seurustella ja yhdessä on oltu kohta vuosi..ja aina vain paremmalle tuntuu. Näin jälkeenpäin voin vain ihmetellä, miksen eronnut jo aikaisemmin. No tuskin oisin nykyistäni muutoin tavannutkaan!!