Moi!
Kertokaa mitä pitäs tehä poikaystävän kanssa ku aina ku se rupee ryyppäämään ni sille on tosi vaikeeta lopettaa se. Ollaan seurusteltu vajaa vuosi ja molemmat ollaan 25v. Viikolla se ei juo mitää ja sillon kaikki onki hyvin. Selvinpäin ollaan kyllä puhuttu asiasta ja aina se sanoo et asian on muututtava, muute tästä ei tuu mitää. Ollaan sovittu, et otettais vaan joka toinen viikonloppu, ja et se jois vaan kaljaa, koska viinasta se menee ihan sekasi, ja et parisuhteessa yhteisistä sopimuksista pidetään kiinni ja lupaukset pidetään. Mutta aina, ku se pääsee kaljan makuun, kaikki yhteiset sopimukset ja lupaukset unohtuu. Aina ku tulee ryyppäämisestä puhe ni mua alkaa ahdistaa. Se ei arvosta mua pätkääkään, pitää mua itsestäänselvyytenä eikä pidä lupauksiaan. Vaik se on monta kertaa kiittäny mua jälkeenpäin, jos oon saanu estettyä sen ryyppäämisen. Mun on aina pitäny huolehtia siitä, raahata baarista pihalle ku se on ruvennu sammumaan ja viedä kotiin ja estää väkivalloin sen lähteminen takasi ryyppäämään, ku on tullu riitaa. Ja mikä on ollu kiitos: vittuilua, loukkauksia, vittuilua! Niin kauan et menee hermot täysin. Me riidellään aina ku otetaan yhessä. Se on siis niin ärsyttävä kännis, vittuilee vaan mulle. Se vetää aina niin kauan et sammuu ja sit ku herää ni pitää saada loiventavaa ja siitähän se taas lähtee. Vaik oon sanonu et en hyväksy loiventavia. Mä en usko et se tosta mihinkään muuttuu. Ja aina ku se selviää ni sitte onki kauhee morkkis ja pydellään anteeks ja vannotaan et nyt kaikki muuttuu ja kysellään et jätäksä ny mut. Mut se on aina sama juttu ku sitä kaljaa ruvetaan ottamaan. Millään muulla ei oo mitää väliä, kunhan vaan kalja riittää. Viina vie sitä jätkää mennen tullen. Miksi se tekee mulle näin? Mä en oo tehny mitään pahaa sille, sen se on iteki sanonu aina. Mä oon kyllä joutunu kestämään siltä niin paljo paskaa et en tiä kannattaako tätä enää jatkaa. Mä en voi yhtään luottaa siihen. Se kyl sanoo usein rakastavansa mua, mut onko tää rakkautta?
Mitä mun pitäs tehä tollasen kans? Antaa sen vaan ryypätä niin kauan et ite tajuu lopettaa vai estää väkivalloin sen lähteminen, mikä ei kyl välttämättä onnistu. Mitä sellaselle voi sanoa ettei se lähtis? Mä oon niin kyllästyny siihe et mun pitää aina huolehtia ja murehtia siitä! Pitäskö vaan olla välinpitämätön ja antaa sen tehä mitä tykkää? Miten voisin näpäyttää sitä niin et se tajuis et oon tosissani? Et mun on pakko jättää se jos tää jatkuu. En halua tällasta elämää. Selvinpäin tosiaan kaikki on hyvin ja sen takia haluisin jatkaa. Mut kännis se muuttuu ihan täysin.
Miehetkin, antakaa oikeesti asiallisia neuvoja teidän näkökulmasta, koska mä todella tarvisin niitä.
Kiitos
Kertokaa mitä pitäs tehä poikaystävän kanssa ku aina ku se rupee ryyppäämään ni sille on tosi vaikeeta lopettaa se. Ollaan seurusteltu vajaa vuosi ja molemmat ollaan 25v. Viikolla se ei juo mitää ja sillon kaikki onki hyvin. Selvinpäin ollaan kyllä puhuttu asiasta ja aina se sanoo et asian on muututtava, muute tästä ei tuu mitää. Ollaan sovittu, et otettais vaan joka toinen viikonloppu, ja et se jois vaan kaljaa, koska viinasta se menee ihan sekasi, ja et parisuhteessa yhteisistä sopimuksista pidetään kiinni ja lupaukset pidetään. Mutta aina, ku se pääsee kaljan makuun, kaikki yhteiset sopimukset ja lupaukset unohtuu. Aina ku tulee ryyppäämisestä puhe ni mua alkaa ahdistaa. Se ei arvosta mua pätkääkään, pitää mua itsestäänselvyytenä eikä pidä lupauksiaan. Vaik se on monta kertaa kiittäny mua jälkeenpäin, jos oon saanu estettyä sen ryyppäämisen. Mun on aina pitäny huolehtia siitä, raahata baarista pihalle ku se on ruvennu sammumaan ja viedä kotiin ja estää väkivalloin sen lähteminen takasi ryyppäämään, ku on tullu riitaa. Ja mikä on ollu kiitos: vittuilua, loukkauksia, vittuilua! Niin kauan et menee hermot täysin. Me riidellään aina ku otetaan yhessä. Se on siis niin ärsyttävä kännis, vittuilee vaan mulle. Se vetää aina niin kauan et sammuu ja sit ku herää ni pitää saada loiventavaa ja siitähän se taas lähtee. Vaik oon sanonu et en hyväksy loiventavia. Mä en usko et se tosta mihinkään muuttuu. Ja aina ku se selviää ni sitte onki kauhee morkkis ja pydellään anteeks ja vannotaan et nyt kaikki muuttuu ja kysellään et jätäksä ny mut. Mut se on aina sama juttu ku sitä kaljaa ruvetaan ottamaan. Millään muulla ei oo mitää väliä, kunhan vaan kalja riittää. Viina vie sitä jätkää mennen tullen. Miksi se tekee mulle näin? Mä en oo tehny mitään pahaa sille, sen se on iteki sanonu aina. Mä oon kyllä joutunu kestämään siltä niin paljo paskaa et en tiä kannattaako tätä enää jatkaa. Mä en voi yhtään luottaa siihen. Se kyl sanoo usein rakastavansa mua, mut onko tää rakkautta?
Mitä mun pitäs tehä tollasen kans? Antaa sen vaan ryypätä niin kauan et ite tajuu lopettaa vai estää väkivalloin sen lähteminen, mikä ei kyl välttämättä onnistu. Mitä sellaselle voi sanoa ettei se lähtis? Mä oon niin kyllästyny siihe et mun pitää aina huolehtia ja murehtia siitä! Pitäskö vaan olla välinpitämätön ja antaa sen tehä mitä tykkää? Miten voisin näpäyttää sitä niin et se tajuis et oon tosissani? Et mun on pakko jättää se jos tää jatkuu. En halua tällasta elämää. Selvinpäin tosiaan kaikki on hyvin ja sen takia haluisin jatkaa. Mut kännis se muuttuu ihan täysin.
Miehetkin, antakaa oikeesti asiallisia neuvoja teidän näkökulmasta, koska mä todella tarvisin niitä.
Kiitos
Vastaukset 13
Vanhimmat
alempana
Tässä sulle paras ohje mitä voit saada.
Alkoholismi on sairaus.
On tietty osa porukasta jotka jäävät kiinni brenkkuun,he haluavat vaan heilua hulluna humalassa,heillä on alkoholistin geenit.
Toisaalta he kyllä aivan varmasti ymmärtävät tekevänsä väärin,mutta tekevät silti.
Heidän luonteensa on itsekäs,jos ei huvita mennä duuniin niin ei mennä,onhan se hauskempaa vetää lärvit.
Nuorena sitä kuvittelee olevansa kavereiden silmissä kova jätkä kun sekoilee kännissä,ajan myötä tuo harhaluulo jää päälle eikä huomata ajan kuluneen ja ulkopuolisten pitävän sua renttuna ja alkkiksena..
Ainoa oikea tapa käsitellä alkoholin koukussa olevaa poikakaveria on suora totuus ja järkkymätön tiukka linja.
Jos alkkikselle annat myötätuntoa,uskot heidän säälittäviin paskapuheisiinsa annat heille tietämättäsi juuri sen mitä he tarvitsevat,olet siis heidän koukussaan ja he tietävät sen.
Yleinen harhaluulo on että juoppo on tyhmä eikä ajattele järkevästi,mutta sellainenhan se vasta osaakin manipuloida ja punoja viekkaita juonia oman itsensä eduksi,siis alkkis on itsekäs paska joka haluaa että maailma tanssii heidän pilliensä mukaan.
Eräs seikka on myös se että herttainen alkkiskin muuttuu hirviöksi kun huomaa ettei asiat menekkään suunnitelman mukaan.
LYHYESTI RATKAISU on se että kerrot miehellesi asiat suoraan,on kaksi vaihtoehtoa joista et neuvottele,JOKO VIINA LÄHTEE TÄSTÄ TALOSTA LOPULLISESTI TAI SITTEN MINÄ!
Annat vaihtoehdot,yleensä alkkis haluaa valita molemmat vaihtoehdot ja lupaa parantaa tapansa.
Olet tiukkana,olet antanut hänelle vaihtoehdot ja jos hän oikeasti rakastaa sinua hän jättää viinan ja myöntyy ehtoihisi.
Mutta myös se että kaikkein pahinta mitä voit tehdä miehellesi ja itsellesi on lipsua päätöksestäsi,siis kerrasta poikki tai sitten ukkosi saa nauttia rakkaasta viinastaan loppu elämänsä mutta ilman sinua.
Vain kovat otteet toimivat.
Kiitos tosi paljon viestistäsi=) Sä oot kyllä aivan oikeassa. Sen äiti ja veli on alkoholisteja ja isäki ryyppää aina viikonloppuna, ni kyllä ne geenit sitte ilmeisesti asiaan vaikuttaa. En usko et se pystyy koskaan hallitsemaan tota juomistaan. Ja luulee tosiaanki olevansa kova jätkä ku ryyppää! Enkä todellakaan halua tällasta elämää, joten täytyy nyt vaan pysyä tiukkana ja tehä mitä pitää, vaikka tuntuu et en oo siihe vielä ihan valmis. Sä oot ilmeisesti päässy viinasta eroon. Onnittelut sulle ja hyvää jatkoa! =)
Minun mieheni on alkoholisti, sen olen viime aikoina selkeästi todennut, ei rappiolla .. vielä.
Tuo juttusi on vähän kuin meidän liittomme alkuajoilta, aika pitkään asiat sujuivat jotenkin. Viime aikoina se on tullut selvääkin selvemmäksi.
Annan yhden neuvon: jätä hänet jos hän ei lopeta. Ja jos hän ns lopettaa, varaudu siihen, että se ei toimikaan. Se vaan on kumma, että alkoholistilla on taipumus sortua, niin kauan kunnes löytyy kunnon apua tai sitten mennään pohjalle. Minä olen koko liiton taistellut tuon asian kanssa, olen kokenut viime aikoin läheisriippuvaisuuden karuuden, ehkä nyt olen vähän vahvempi ja silti vielä roikun ja kai kuvittelen voivani tehdä jotain. Vaikka tiedän mihin tämä tie johtaa.
Nyt se on vielä helppoa, ei ole lapsia.. mieti tarkoin. Mies voi olla ihana selvinpäin, mutta joudut katsomaan häntä yhä enemmän kännissä. Haluatko ?
Kerran se kirpaisee.. tai jos ei kirpaise nyt, se käy entistä kipeämmin ja karvaammin joskus..
Mä sanoisin kans et jätä se, tiedän et vaikeeta se on. Ite oon kokenu saman myös pettämisten ja väkivallan kera. Ei se muutu, niin paljo ite tein suhteen eteen ja yritin, haettiin apuakin, mut hetki meni ja taas mentiin. Mä olen nyt tehny lopullisen päätökseni itseni ja lasten takia. lapsi on muka tärkee mut kuitenkin kaikki vapaa aika menee viinalla läärätessä ja sit olaan muuten niin hyvää ihmistä. Älä anna itsesi palaa loppuun tuon asian kanssa kuten minä tein, nyt olen paljon vahvempi ja valmis jatkamaan elämää kohti parempaa. Tiedän että tämä kirjoitus satuttaa ja olisit toivonut vastausta että anna mahdollisuus muuttua, näin myös itse reagoin kun olen apua keskustelupalstoilta hakenut, mutta mulla on niin omakohtainen kokemus. Nakkasin monta vuotta elämästäni kaivoon. Elin sumussa, pelossa ja pettymyksissä. Ikinä ei ole tarvinut itkeä kuten tänä aikana. Liekkö on enää kyyneleitä jäljellä kun kaikki olen jo vuodattanut, Lopullisen päätöksen teko helpotti, vaikka edessä on vielä käytännönasioita mutta kohti parempaa huomista joka aamu mennään. toivottelen sinulle voimia irrottautua suhteesta ja jaksamista, tiedän että elät vaikeaa aikaa, mutta joskus se kipu hellittää, usko pois vain.
ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin joko tai, jos haluat itse elää omanlaistasi hyvää elämää.
Joko sinä tai viina. Viinan himoisen miehen rinnalla menee oma elämäsi pilalle. Ratkaisu kannattaa tehdä mahdollisimman pian, pitkittämällä ei parane.
Sä olet vasta vuoden katsellu, kärsinyt ja huolehtinut juoposta miehestä. Minä tein niin 6 vuotta ja mitä siitä hyödyin, en kertakaikkiaan mitään!! Elämäni parhaat vuodet kuluivat juoppoa hyysätessä!! Olet vielä nuori älä pilaa elämääsi juopon kanssa, kuten minä tein! hyvää jatkoa sinulle.
miehesi suostu hoitoon. Pientä toivoa on, jos hän on jo myöntänyt ongelmansa. AINOA HOITOPAIKKA SUOMESSA JOKA VOI TODELLA AUTTAA ALKOHOLISTIA on Lapualla Minnesota-hoito: lääkkeetön vaihtoehto. Netistä löydätte lisätiedot hoidosta. Suomessa päihdehuoltojärjestelmä on täysin hajanainen ja sekava: on paikkoja, joissa holisti laitetaan viikoksi pelaamaan pingistä tai kaivamaan ojaa, rukoilemaan tai vetämään mielialalääkkeitä - TURHAA TOUHUA: Ongelma ja alkoholistin läheiset kohtaavat Minnesotahoidossa, jossa asioista puhutaan suoraan ja niiden oikeilla nimillä.
Suosittelen !
heitä heti pois älä jää huonoon suhteeseen,se ei siitä muuksi muutu,mies on alkoholisti täysi sellainen.
teitä vaivaa? jätä mies, jätä mies...
Jos kerran viikossa vetää perseet, niin ei se kenestäkään alkkista tee. Se on vaan yksi tapa rentoutua. Olisiko ton sijasta sitten kiva kattella jotain stressaantunutta, kiukkuista äijää viikosta toiseen?
Luin kirjoituksesi,aivan sattumalta ja ajattelin kirjoittaa oman näkemykseni asiasta.Alkoholi ja sen liika käyttö ei ole enää hanskassa, jos sitä täytyy juoda jokainen viikonloppu ja humalahakuisesti. Morkkiksessa alkoholistit antavat lupauksia ja ovat erittäin rakastettavia. Lupaavat ja vannovat parempaan huomiseen,mutta käytäntö on toinen! Kun olet vielä nuori ja elämä edessä,ajattele nyt vaan itseäsi ja parempaa tulevaisuutta.
Olen itse kokenut samanmoisen alkutaipaleen,luottanut,raahannut milloin mistäkin ja pelastanut monenlaisesta tilanteesta.
Mukaan on tullut myöhemmässä vaiheessa vieraat naisetym.,ja sitten niitä selityksiä ja katumusta. Salasin aluksi hänen viikonloppujuopottelut,mutta jossakin vaiheessa alkoi viina maistumaan jo arkisinkin ja nytkin on juonut jo 9 päivää putkeen.Meillä ei enää auta maamme laulukaan,on jo niin syvällä viinan syövereissä.Olen sinusta puolet vanhempi ja kirjoitan omasta kokemuksestani.Tällainen elämä on henkisesti tosi kuluttavaa ja raskasta,että kannattaa vaihtaa raittiimpaan tulevaisuuteen.
En ole raittiusintoilija,mutta kohtuus kaikessa.
Voimia ja elämäniloa tulevaisuuteesi!
Kiitos teille kaikille, jotka vastasitte ja annoitte neuvoja. Tein selväks poikaystävälle et jos haluaa mut pitää, ni se on sitte 4kk ilman pisaraakaan alkoholia. Muute meidän juttu on ohi. Se suostu heti. Katotaan miten käy...Täytyy varautua pahimpaan...Mut toivotaan parasta!
Hyvää jatkoa teille kaikille!
Lähde kävelemään siitä suhteesta. Jäät aina toiseksi alkoholille. Usko pois! Asuin yli 2v. miehen kanssa jonka viinanotolle ei ollut loppua viikonloppuisin. Siinä samassa tuli turpaankin ja luulen hänen pettäneenkin useasti, koska öitä ei aina kotona viettänyt kun oli niin kännissä eikä malttanut lopettaa juomista.