Olen ollut kaukosuhteessa ihanan suomalasen miehen kanssa kohta kolme vuotta. Etaisyys valilla sattuu enemman, valilla vahemman. Tana vuonna tunnen olevani vahva ja positiivinen, silla opintoni pian loppuvat, ja luultavasti n. 5 kuukauden paasta muutan Suomeen. En halua kuitenkaan asua siella pysyvasti, koska olen sita mielta, etta kultsini on pakko asua myos kotimaassani ja tutustua kulttuuriini mahdollisimman hyvin. Ongelmia on paljon: kuinka parjaan, kun asun Suomessa ja etsin sielta tyopaikkaa (osaan kielta, mutta ei se varmasti riita), kuinka siedan kaipuutta perhettani, joka on mulle hyvin vaikeaa, milta tuntuu asua oikeasti yhdessa, jos olemme - ikava kylla - jo tottuneet siihen, etta ollaan erossa niin paljon. Jokainen yhdessa vietetty viikko oli ihana, mutta aina se oli vain loma. Ollaan asuneet yhdessa juhlapaivia, mutta ei arkea. Siksi pelottaa. Olisiko taalla foruumissa muita ulkomaalaisia naisia? En halua loukata ketaan, tunnen tosi paljon ihania suomalaisia, mutta pitaa tunnistaa, etta ihmiset kotimaassani ovat paljon ystavallisempia, ja myos sen takia pelkaan lahtea Suomeen pitkaksi aikaa - ehka moneksi vuodeksi, silla mieheni ei osaa aidinkieltani joten ei saisi taalta helposti toita. Ja pitaahan tunnistaa myos se, etten yleensa viihdy suomalaisien naisien seurassa, tuntuu silta, etta minua pidetaan tyhmempana kuin luulen olevani tai ettei kukaan ole kiinnostunut minusta. En halua kylla olla mikaan keskopiste (vai miten se suomeksi sanotaan?), mutta kaipaan valilla ymamrrysta ja oikeita keskusteluja... niita ei Suomessa helposti saa, syyna voi olla tietenkin se, ettei suomi ole minun aidinkieleni ja teen virheita. En tieda. Minusta on valilla tosi vaikeaa suhteessa, jossa toinen on suomalainen ja toinen ei. Ei rakkaudestakaan osaa puhua niin kauniisti, kuin haluaisi... Olisiko jollakin samanlaisia kokemuksia?
ongelmana eri kansallisuuksia
ulkomaalainen
71539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kappalejako.
En ole ulkomaalainen, mutta asunut suomalaisena ulkomailla.
Aluksi tunsin olevani todella tyhmä, kun en pystynyt juttelemaan kenenkään kanssa. Eikä kukaan jaksanut jutella kanssani kunnolla, koska en osannut kieltä kunnolla. Mutta kielen opittuani(vaikkakin vielä virheitä tehden) sain paljon ystäviä. Minusta on kummallista ajatella, ettei suomalaiset naiset haluaisi jutella kanssasi, koska teet virheitä. Minulla on suomalainen ystäviä, jotka ovat kuitenkin kaksikielisiä eivätkä he osaa aina muodostaa oikein lauseita tai löydä aina suomenkielestä oikeita sanoja. Silti me keskustelemme kuin ystävät.
Kirjoituksesi perusteella osaat suomea ihan hyvin. Muuta en osaa sanoa, mutta etsi Suomesta sellaisia naisia, jotka haluavat olla sinun ystäviäsi eivätkä pidä sinua tyhmänä ku et puhu täydellistä suomea. Sellaiset oikeat ystävät jaksavat ja haluavat kuunnella sinun huoliasi kun tilanteenne suhteessa muuttuu.
Onnea suhteellenne ja toivottavasti pääsette asumisasioissa yhteisymmärrykseen.
Ulkomaalaisena uudessa maassa on alussa aina hieman hankala olla ja suomalaiset voivat olla jonkin verran sisäänpäin kääntyneitä, jotka eivät helposti tutustu uusiin ihmisiin, liekö jatkuva kylmyys sen tehnyt ;)
Kiinnostaisi kuulla mistä maasta olet kotoisin? Suomesi on kuitenkin minun mielestäni oikein hyvällä tolalla. Vähän aikaa täällä ja se vielä kummasti petraantuu.
Olisiko mahdollista, että asuisitte kolmannessa maassa, mikä ei ole kummankaan kotimaa?
Olen kotoisin Krakovasta, Puolasta. Kiitos kannustuksesta ja kaikista vastauksista. Pitaisi ehka korostaa se, ettei kukaan pida mua tyhmana, mutta en vaan pysty ilmaisemaan itseani suomeksi samalla tavoin kuin puolaksi. Yksi kaveri, joka on asunut pitkaan Ranskassa, sanoi joskus osuvasti, etta kaikki on hyvin paitsi ettei se ole ranskaa puhuessaan yhta alykas kuin silloin, kun puhuu aidinkielta. Sama vika;) Enka ma onneksi tunne suomalaisia naisia, jotka eivat HALUA puhua kanssani, mutta harvan kanssa olen samalla aaltopituudella. Sitten viela se, etta Puolan kuva on suomalaisissa medioissa aika negatiivinen (eika ihme, jos kirjoitellaan lahinna politiikoista), ja tuntuu silta, etta pitaisi "nayttaa" suomalaisille, etta pitaa jatkuvasti edustaa ja mainostaa, mika on tietenkin rasittavaa ja ehka vaarin. No mutta kai tama nyt tasta... Katsotaan, milta tuntuu oikeasti asua Suomessa. Terveisia kaikille!
Ensinnäkin: siis sähän puhut aivan loistavaa suomea! upeeta, tuo antaa voimaa että ehkä joskus munkin poikaystävän kanssa olisi toivoa jutella suomeksi...
Olen itse suomalainen, asunut Saksassa vaihdossa puoli vuotta ja nyt seurustellut n.1 v espanjalaisen miehen kanssa. Ollaan matkustettu puolin ja toisin myös kaikki mahdolliset lomamme ja nyt hän on valmistumassa ja muuttamassa Suomeen mun luo ja ettimässä töitä täältä. Pisin aika joka ollaan oltu yhdessä on 2 kk Suomessa viime syksynä.
Kidutusta ja hulluutta tää välillä on...mutta kai sitten myös osaa arvostaa enemmän toista; kun vihdoin saadaan järjestettyä niin että voidaan asettua aloillemme ja kokea se arki, niin sitä ehkä kestääkin enemmän toisen ärsyttäviä tapoja. Kulttuurieroissa onkin sitten enemmän sulatettavaa...vaikka niihin kuinka koittaa valmistautua teoriassa niin tosielämässä iskevät suoraan päin naamaa...
Esim. jouluna olin ekaa kertaa tapaamassa hänen koko sukuaan toisella puolella Espanjaa, kuin missä poikaystäväni vanhempineen asuu. Vaikka puhun jonkin verran espanjaa, olen tosi avoin, sosiaalinen ja puhelias niin ei siitä tullut mitään. Tunsin itseni täys idiootiksi, kun a) en ymmärtänyt mitään b)jos ymmärsin ja oisin halunnut sanoa jotain niin en osannut sanoa espanjaksi c) jos osasin sanoa niin en saanut suunvuoroa d) jos sain suunvuoron, niin keskustelu oli jo aivan muussa aiheessa tai ketään ei kuitenkaan kiinnostanut...!!! Mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi sujumaan...sulla on jo tosi paljon paremmalla mallilla kielitaito. Pystytte varmaan tosi hyvin jo puhumaan miehesi kanssa suomea? Mutta puhuuko miehesi myös puolaa? Nimittäin omaa kieltä tulee karmea ikävä muutoin jossain vaiheessa kun muutat tänne...sitten vaan skype käyttöön ja soittelemaan tarpeeks usein kotiin. Se on upee tunne kun joku ymmärtää vaikka sanoisit mitä omalla kielelläs tai selittäisit miten outoja ja hulluja tapoja olet joutunut kohtaamaan tai mitä kaipaat kotimaastasi!!!
Ja tiedän myös tunteen oman maan edustuksesta. Otti niin paljon päähän olla Espanjassa -2 c pakkasessa (samaan aikaan Suomessa 6 c!) ja kuunnella sitä niitten valitusta "mahtaa olla aivan kamalaa asua Suomessa kun siellä on NIIN kylmä!!!" ...Suomessa sentään LÄMMITETÄÄN asuntoja pakkasilla!!! Perskele! :D
Pieniä ärsyttäviä asioita varmasti tulee vastaan. Jos saat käsiisi kirjan: Culture Shock: Finland! niin suosittelen lukemista ennen tänne muuttoa, huvin ja hyödynkin kannalta :)
Tsemppiä ja sisua!
Meillä on tyttöystäväni kanssa tilanne aika samanlainen. Hän puhuu äidinkielenään englantia, joka luonnollisesti auttaa asioiden hoitoa, mutta mutta. Tyttöystäväni vietti viime kesän Suomessa ja yhteiselomme sujui pääosin hyvin. Itse asiassa suhteemme sujui varsin loistavasti, se ei tuottanut ongelmia. Mutta ympäristö toi omat ongelmansa.
Hän ei saanut töitä kesälle, joten ainoa aktiviteetti oli suomen kielen kurssi, jolla hän kävi päivittäin kolme tuntia. Tämän lisäksi hänellä ei ollut juuri muuta tekemistä. Tämä johti luonnollisesti siihen, että hän oli yksinäinen ja tylsistynyt. Tästä syystä kesää ei voi kutsua kokonaisuutena täysin onnistuneeksi. Pyrin tekemään kaikkeni että hänen olisi ollut hyvä olla, mutta se oli itsellenikin varsin rankkaa.
No, nyt hän on tulossa Suomeen kokonaiseksi vuodeksi (ja minä todennäköisesti lähden hänen luoksensa ensi vuonaa pidemmäksi aikaa). Enää pari päivää ja hän laskeutuu Suomen maalle ja itseäni pelottaa suuresti että hän ei ole yhtään sen onnellisempi tällä kertaa. Tilanne on nyt kuitenkin toinen sillä hän käy töissä ja opiskelee suomea, mutta silti tilane pelottaa, molemmin puolin.
Olemme kyllä asiasta keskustelleet, mutta silti syvällä mielessäni painaa ajatus, että tästä voi tulla vielä iso painajainen. Silti haluaisin olla vain onnellinen, koska tiedän että juuri hän on se oikea minulle ja hänen kanssaan toivottavasti vietän vielä vuosia yhdessä, miksei vaikka loppu elämän.
Alkuperäiselle kirjoittajalle haluaisin antaa yhden neuvon. Ole aktiivinen ja rohkea. Suomalaiset ovat siitä ihmeellistä kansaa, että alkuun meiltä pitää melkein lypsää vastauksia, alkujännityksen jälkeen ihmiset kuitenkin avautuvat. Lisäksi sinä tunnut puhuvan (tai kirjoittavan) uskomattoman hyvää suomea, se ei tule olemaan ongelma.
Kiitos kaikille, jotka olette vastanneet ja kannustaneet minua. Huonoina iltoina, jolloin iskee ikava enka saa unta, saatan eksya tanne viela. Musta on vaan aika ikavaa, etten kerro kaikista ongelmistani rakkaalleni - varsinkin niista peloista, jotka liittyvat Suomeen muuttoon. En halua vaivata hanta, kun tiedan, etta han saattaa masentua niista ja nain tulee oravanpyora. Onneksi Suomi24keskustelu on keksitty. Tsemppia kaikille, joilla on vastaavaisia ongelmia, eikohan rakkaus niita voita...