Auttaako laastarisuhteet eron yli pääsemisessä, vai pysähtyykö eron työstäminen tilapäissuhteen ajaksi - jatkuakseen sitten taas myöhemmin?
Onko väliaikainen suhde siis vaikeuksien siirtämistä tuonnemmaksi? Voiko edes itse päättää jatkaako hetken tilapäisessä suhteessa, vaan viekö se vaan?
Ja murheet vaan kasautuu: ensin kaipasi vaan eksää. Laastarisuhteen katkettua sekä eksää että laastaria..sekä myöhemmin myös laastarin laastaria.
Onko väliaikainen suhde siis vaikeuksien siirtämistä tuonnemmaksi? Voiko edes itse päättää jatkaako hetken tilapäisessä suhteessa, vaan viekö se vaan?
Ja murheet vaan kasautuu: ensin kaipasi vaan eksää. Laastarisuhteen katkettua sekä eksää että laastaria..sekä myöhemmin myös laastarin laastaria.
Vastaukset 8
Vanhimmat
siinä kävi ja käy!
riippuu laastarisuhteesta... mielestäni laastarisuhteen aikana on erittäin hyvä mahdollisuus läpikäydä eroa, puhua, miettiä, missä asioissa itsellä on parantamisen varaa ja oppimisen aihetta (toki vaatii sen että laastarisuhde on suostuvainen entisestä suhteesta puhumaan, tässä olen itse onnekas...)
Parhaimmillaan laastarisuhde parantaa haavat ja tekee sinut ehjäksi - pahimmillaan se repii lopulta vanhat haavat auki...
Ehkä kyse on pohjimmiltaan siitä, osaatko ottaa opiksesi aiemman suhteen karikoista, osaatko käsitellä tunteesi, vai toistatko samaa kaavaa ja jätät asiat käsittelemättä hyppäämällä suoraan toiseen suhteeseen. Osaatko hyväksyä eron, ymmärrätkö siihen johtaneet syyt, oletko valmis siirtymään elämässä eteenpäin.
Mielestäni pitkän parisuhteen jälkeen tulee olla erittäin varovainen laastarien kanssa sillä hiljaa hyvä tulee!!!
Huomaan välttäväni noita tyhjiä kohtia, eli haen laastarin päästäkseni laastarista, ja luultavasti etsin uuden laastarin jos laastarin laastari ei ole lopullinen totuus.
Minusta tärkeämpää kuin se että olisi "valmis" ja "Kaiken oppinut" ihmisuhteissa, on että kertoo vastapuolelle mikä on tämän paikka omassa elämässäsi.
Antaa laastarin päättää tahtooko olla laastari, kertoo suoraan ettei tunteista tiedä, eikä niiden varaan voi laskea.
Kun aika tuo ihana asia mataa eteenpäin, voi laastarin laastarin laastarista kasvaa ihosiirrännäinen.
Väärin tekee vain silloin jos valehtelee vastapuolelle olevansa kykenevä suhteeseen suoraan edellisen suhteen katkettua. Välissä ei välttämättä tarvitse tai pidä olla yksin, mutta rehellinen pitää olla, eikä viedä vastapuolta harhaan.
Vaikka se ihastuminen ihanalta tuntuu on hyvä laittaa aikarajoja ihan itselleen tyylisesti (en muuta saman katon alle ennen kuin aika x ja y edellisestä suhteesta on kulunut)
Väliaikaissuhde eron jälkeen on usein niiden vuotavimpien haavojen paikkuuta, itsetunto murenee täysin erotessa ja siihen sitä laastaria tarvitsee, jottei vuoda kuiviin. Siksi on tärkeää myös laastarin tietää paikkansa suhteessa, laastarin asema ei ole nauttia pelkästään ihmisestä joka on ehkä vuosia ollut vailla läheisyyttä, myös laastarilla on vastuunsa, jottei riko rikottua enempää.
voivat olla huonojakin: voivat antaa kuvitelman, että kykenevät johonkin muuhun kuin loppujen lopuksi kykenevätkään! Ja seurauksena on suurempi kriisi!Toki voi käydä myös niin että laastari huomaa, ettei ole se 'oikea' tai ettei se toinen ole 'oikea'.Haluaakin olla vapaa,koska ei kykenekään suhteeseen.Järjellä voi yrittää selittää, mutta tunteiden puoli tulee sata kilsaa perässä. Ei jaksa ymmärtää.
siis laastari suhdetta itkin ja valitin, haukuin ja muuta.
Paremmin pystyy ehkä työstämään eron jonkun sellaisen kanssa joka on samassa tilanteessa
Miksi nimittää jotain suhdetta "laastariksi". Suhde on suhde. Ihmiseltä, jonka päästää lähelleen oppii aina jotain. Toivottavasti jotain tulee luovutetuksikin.
En menisi ihan oikopäätä nimittelemään pian eron jälkeen tapahtuvia kohtaamisia laastarisuhteiksi. En usko, että ainakaan kaikki ihmiset hakevat eron jälkeisestä suhteesta lohdutusta eroonsa. Eron varjo kyllä yltää seuraavan suhteen päälle. Se ei kuitenkaan ole suhteen heikkoutta.
tää sitä ollu. Enkä myönnä vieläkään,mutta ehkä yritän lohduttaa itseäni tällä laastarilla. Laastariksi katson ihan toisen jutun.Mielestäni olin valmis, en tiedä sitten...
Aviomieheni jätti minut viikko sitten 5v jälkeen koska ei kuulemma rakastanut "enää sillä tavalla" ja oli löytänyt uuden neidinkin kainaloon. Epäilen miehen suhdetta kuitenkin jonkinasteiseksi laastariksi vain koska ei uskaltanut minua jättää ja jäädä täysin yksin.
Alkanut miettiä pitäisiköhän sitä mennä etsimään itsekkin laastaria jostain kun on niin yksinäinen ja kylmettynyt olo. Toisaalta taas en voi kuvitellakkaan tuntevani tunteita ketään muuta kohtaan ja tiedän että laastarin haku olisi vain epätoivoinen kostoyritys. Mutta kaipaisin niin kainaloa johon käpertyä ja jossa lohduttautua. Tuntuu vain kohtuuttoman julmalta etsiä ihmistä ihan vain laastariksi. Äh, hankalaa. Kertokaa nyt ihmeessä laastaria käyttäneet mitä tehdä?