Enpä nyt tiedä onko tämä nyt ihan oikea palsta tälle kysymykselle, mutta eiköhän siihen joku esitä kommentin, jos tarpeellista :)
Eli aloin tässä miettimään, kun tulin taas kotia kohti päivän päätteeksi, että miten ihmiset suhtautuu ja käyttäytyy kohdatessaan toisen ihmisen. Varsinkin se, jos ihminen on tuntematon ja vastakkaista sukupuolta. Milloin katsot häntä, milloin katsot pois, milloin hymyilet, vai hymyiletkö koskaan? Keksitkö ympäriltä jotain muuta mielenkiintoisenpaa? Miksi niin tapahtuu, mikä kääntää kiinnostuksen tähän ihmiseen/tästä ihmisestä? Pyritkö olemaan kohtelias ja hyväkäytöksinen, ja pitäisikö sinun mielestäsi ihmiset kohdata oikeasti, vai sivuuttaa, kuin tätä ei olisi olemassakaan? Vaikuttaako sinkuutesi tai se, että olet jo varattu, asiaan? Entä se kummalla jalalla sängystä nousit? Tai yleensäkin mielialan vaikutus? Onko sinut opetettu katsomaan ihmistä vai olemaan huomaamatta?
Alkaa itsellä mennä sekaisin, että miten kohdata ihmiset, jos sitä katsomista pidetään jotenkin pahana, mutta jos ei katso, niin on syrjäytynyt ja hiljainen tai ylpeä moukka?
Eikö enää olekaan kohteliasta ja soveliasta olla iloinen ja osoittaa inhimillisyyttä ihan kaikille jotka vastaan tulevat? olenko tippunut jossain vaiheessa kehityksen junasta? Tosin vanhemmat aikuiset edelleen "kohtaavat" vastaantulijat, oli sitten tuttu tai tuntematon =)
Eli aloin tässä miettimään, kun tulin taas kotia kohti päivän päätteeksi, että miten ihmiset suhtautuu ja käyttäytyy kohdatessaan toisen ihmisen. Varsinkin se, jos ihminen on tuntematon ja vastakkaista sukupuolta. Milloin katsot häntä, milloin katsot pois, milloin hymyilet, vai hymyiletkö koskaan? Keksitkö ympäriltä jotain muuta mielenkiintoisenpaa? Miksi niin tapahtuu, mikä kääntää kiinnostuksen tähän ihmiseen/tästä ihmisestä? Pyritkö olemaan kohtelias ja hyväkäytöksinen, ja pitäisikö sinun mielestäsi ihmiset kohdata oikeasti, vai sivuuttaa, kuin tätä ei olisi olemassakaan? Vaikuttaako sinkuutesi tai se, että olet jo varattu, asiaan? Entä se kummalla jalalla sängystä nousit? Tai yleensäkin mielialan vaikutus? Onko sinut opetettu katsomaan ihmistä vai olemaan huomaamatta?
Alkaa itsellä mennä sekaisin, että miten kohdata ihmiset, jos sitä katsomista pidetään jotenkin pahana, mutta jos ei katso, niin on syrjäytynyt ja hiljainen tai ylpeä moukka?
Eikö enää olekaan kohteliasta ja soveliasta olla iloinen ja osoittaa inhimillisyyttä ihan kaikille jotka vastaan tulevat? olenko tippunut jossain vaiheessa kehityksen junasta? Tosin vanhemmat aikuiset edelleen "kohtaavat" vastaantulijat, oli sitten tuttu tai tuntematon =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
käännän katseeni pois, kun vastaan kävelee juuri se oikean oloinen ja näköinen mies. Itsesuojelua pelkästään.
Olen niin kyllästynyt olemaan mukava ihminen. Mainostamaan itseäni, että tässä...
Jos juttusille asti joku uskaltautuu, olen silloinkin ..TTumainen. Vaikka mies olisi kuinka ihmeellinen.
Enkä ole itsekään juttusille pyrkinyt.
saa nimittäin olla melkoinen persoona, ennekuin minä alan jaksaa hymyillä tai juttusille.Ja trendipellet kiinnostavat vähiten.
Toisin, enpä siis tiedä onko kukaan minua silmäillyt vastaantullessaan, mutta kyllä minä turvallisen matkan päästä perverssinä tarkkailen.
Ei siis ole Sinusta kiinni, ettei tyttöset ota katsekontaktia. Minä vaan kävelin vastaan...
aika hyvä kysymys. Aloin miettiä sitä kun eilen kävelin Helsingissä ja tietysti vastaan tuli ihmisiä enemmän ja vähemmän... en tainnut katsoa ketään heistä, vilkaisin ehkä mutta että oisin todella katsonut.. en tosiaan. Mutta sitten tässä miettiessä taisin löytää syynkin siihen. Naisia jos katselen (itse nainen) niin siinä saa vastaansa usein hyökkäävän, uhmakkaan katseen. Vaikka tarkoitus ei ole arvostella, vielä vähemmän iskeä... kunhan nyt vaan katsoo. Miehiä jos katsoo niin joillakin on sellaiset silmät että niihin hukkuu heti. Luonnon sanelemaa tai ei, mutta jos katse kestää sen sekunnin murto-osan pidempään, minussa alkaa tapahtua kummia. Ensin tulee hymy, sellainen älytön virne. Ja jos pahasti lyö salamaa niin alkaa naurattamaan. En voi sille mitään. Ja sitten nolottaa. Ja sitten joko a) innostun jatkamaan samaa silmäilyä kaikkien vastaantulevien miesten kohdalla tai b) lyön katseen katuun enkä nosta sitä ennenkuin kotona. Vaihtoehto a on kyllä ihan mukavaa, siinä vaan tulee heikko olo ja vatsaan sattuu jos sitä jatkaa pitkään. Mutta kyllä katseet on mukavia! =)
aika hyvä kysymys. Aloin miettiä sitä kun eilen kävelin Helsingissä ja tietysti vastaan tuli ihmisiä enemmän ja vähemmän... en tainnut katsoa ketään heistä, vilkaisin ehkä mutta että oisin todella katsonut... en tosiaan. Nyt tässä miettiessä taisin löytää syynkin siihen.
Naisia jos katselen (itse nainen) niin siinä saa vastaansa usein hyökkäävän, uhmakkaan katseen. Vaikka tarkoitus ei ole arvostella, vielä vähemmän iskeä... kunhan nyt vaan katsoo. Eli ei paljon kannata vilkuilla.
Miehiä jos katsoo niin joillakin on sellaiset silmät että niihin hukkuu heti. Luonnon sanelemaa tai ei, mutta jos katse kestää sen sekunnin murto-osan pidempään, minussa alkaa tapahtua kummia. Ensin tulee hymy, sellainen älytön virne. Ja jos pahasti lyö salamaa niin alkaa naurattamaan. En voi sille mitään. Ja sitten nolottaa. Ja sitten joko a) innostun jatkamaan samaa silmäilyä kaikkien vastaantulevien miesten kohdalla tai b) lyön katseen katuun enkä nosta sitä ennenkuin kotona. Vaihtoehto a on kyllä ihan mukavaa, siinä vaan tulee heikko olo ja vatsaan sattuu jos sitä jatkaa pitkään. Mutta kyllä katseet on mukavia! =)
mä yleensä jäpittelen silmiin, kohdatessani vastaantulijoita. Yleensä ihmiset katsovat takaisin, poikkeuksena nuorehkot naiset, joiden katse harmittavan usein on naulattu siihen kolmen metrin päähän omista jaloista. Toisaalta jos kaunis nainen katsoo takaisin niin tulee myös oma katse siirrettyä(riippuen tapauksesta) muualle.
kerrankin on nostettu esiin kiinnostava asia :). itse yleensä vältän katsomasta vastaantulijoita liian tiiviisti silmiin. saatan seurata kauempana olevia ihmisiä, mutta kun he tulevat lähemmäksi -varsinaiselle katsekontakti etäisyydelle, käännän katseeni pois. tämä ehkä sen takia, että suoraan silmiin katsominen tuntuu jotenkin tunkeilevalta, puolin ja toisin. varsinkin, jos kyseessä on joku kaksilahkeinen ;). tässä ehkä syy sillekin, kun olen joskus ihmetellyt, miksei kukaan tuntematon ole koskaan pyytänyt minua treffeille tavallisissa arkipäivän tilanteissa.
Tätä pitää ihan miettiä. Mieliala vaikuttaa kyllä paljon ja jos on oikein uppoutunut omiin ajatuksiin, niin silloin tulee käveltyä katse suunnattuna horisontiin, eikä mikään ympärillä kiinnitä huomiota. (Tai jos on kiire.)
Mutta yleensä hymyilen:) Ja jos hymyilen jollekin takaisin tai minun hymyyn vastataan, niin päivä jatkuu paljon iloisemmin. Eikä sillä ole väliä kuka on "vastapuolena". Joskus jonkun miehen katse tietysti sykähdyttää ja silloin melkein naurattaa loppupäivän. Varattuna tai sinkkuna oleminen ei ole vaikuttaanut suuremmin, Ehkä sinkkuna vastaa katseeseen rohkeammin.
Hymyileminen tuskin on koskaan pahasta, siitä saa niin mukavan olon. Ja jos se jotakin kamalasti haittaa, niin se on sitten hänen ongelmansa:)
Yhtenä "syynä" käyttäytymiseeni on varmaan se, että olen nuoruuteni asunut tuolla Itä-Suomessa, ja siellä meno on vähän erilaista...
siellähän minäkin pohjois-karjalan kunnailla olen asunut, ja siksi kai olen hieman hämilläni siitä, että vastaantulijalle tervehtiminen tai edes katsominen on niin vaikeaa. Niin helppo olisi ihmisten päivää piristää hymyllä ja reippaalla olemuksella, mutta ehkä asia ei ole niin yksinkertainen? Tulee vain niin vaivautunut olo, jos pitää alkaa katselemaan taivaalle aina kun joku tulee vastaan, kun muuten voi leimautua pervohermanniksi...
Yleensä tulee käännettyä katse pois, mutta välillä on kiva tehdä juuri tosin. Suurin osa suomalaisista ihmisistä kääntää silmänsä pois hyvin pian, jos he huomaavat yllättäen jonkun katsovan. Miksi siis itse kääntää katsettaan kiireellä, kun se toinen kuitenkin huolehtii siitä. ;) Ja välillä sitä näkee ihan kivoja yllätyksiä, kun esim. joku nainen katsoo pitkään takaisin.
Olen siis mies ja eipä tuota miesten kanssa tietenkään harrasteta, mutta naisten reaktioita on joskus kiva seurata. ;) Viimeksi tänään olisin luonut pitkän silmäyksen. Katsoin erästä naista silmiin aikomuksenani katsoa häntä niin pitkään kuin hän katsoo takaisin, mutta tuttavuus jäi hieman lyhyeksi, kun hän noin puolen sekunnin jälkeen käänsi silmänsä muualle. Itse asiassa hän taisi hieman yllättyä siitä, että minä en tehnyt elettäkään kääntääkseni omaa katsettani pois.
Katsokaa ihmeessä ihmisiä enemmän silmiin. Ei mitään 'tappajailmettä', vaan ihan tavallinen katse. Ei liian pitkään, mutta ei toisaalta mitään nanosekunnin paniikkivilkuiluakaan. Katse on kuitenkin yksi varmimmista keinoista huomata ja tulla huomatuksi.
Jos sovitaan, että huomenna jokainen katsoo vastaantulijaa hieman pidempään kuin normaalisti. ;)