Millaisella vauhdilla olette menneet kihloihin ja naimisiin? Siis niitä "nopeita" esimerkkejä tarkoitan: tutustumisesta kihloihin, kihloihin menosta naimisiin? Entä näidän "pika-liittojenne" kestot? Tanja Karpela yhtenä esimerkkinä on ollut nopea liikkeissään Ollinsa kanssa.
Itse olen umpirakastunut "sielunkumppaniini" ja vanhat kuluneet kliseet "En voi kuvitella elämääni ilman häntä" ja "tämän ihmisen kanssa haluan elää loppuelämäni" ovat täyttä totta kohdallani. Tosin en silti ole rynnimässä ehdoin-tahdoin avioliittoon. Mutta en pitäisi asiaa mahdottomanakaan, jos kosinta sattuu tulemaan ;-) Näillä fiiliksillä. Tottakai fiilikset muuttuu, arki tulee vastaan ensi-ihastumisesta-rakastumisesta "toivuttua", mutta täytyy sanoa, että vaikka olen naimisissa ollut (eronnut), en TÄLLAISTA tunnetta ole ennen kohdannut. En vain ole. Onko tämä sitten sitä sielujen sympatiaa ja sen oikean löytämistä? Siltä vahvasti tuntuu! ;-) Nyt on vajaat puoli vuotta seurustelua takanapäin ja leijailen edelleen yhtä vahvasti jalat irti maasta... Tosin niin on samat mietteet toisellakin osapuolella... Onneksi! Tämän tunteen haluan säilyttää ;-D
Itse olen umpirakastunut "sielunkumppaniini" ja vanhat kuluneet kliseet "En voi kuvitella elämääni ilman häntä" ja "tämän ihmisen kanssa haluan elää loppuelämäni" ovat täyttä totta kohdallani. Tosin en silti ole rynnimässä ehdoin-tahdoin avioliittoon. Mutta en pitäisi asiaa mahdottomanakaan, jos kosinta sattuu tulemaan ;-) Näillä fiiliksillä. Tottakai fiilikset muuttuu, arki tulee vastaan ensi-ihastumisesta-rakastumisesta "toivuttua", mutta täytyy sanoa, että vaikka olen naimisissa ollut (eronnut), en TÄLLAISTA tunnetta ole ennen kohdannut. En vain ole. Onko tämä sitten sitä sielujen sympatiaa ja sen oikean löytämistä? Siltä vahvasti tuntuu! ;-) Nyt on vajaat puoli vuotta seurustelua takanapäin ja leijailen edelleen yhtä vahvasti jalat irti maasta... Tosin niin on samat mietteet toisellakin osapuolella... Onneksi! Tämän tunteen haluan säilyttää ;-D
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä menin muutin naisystäväni kanssa yhden yö:n tuttavuuden jälkeen yhteen ! Siinä yhdessä asuessa totesin kanssa että tämä nainen sopii kuin valettu minulle. 6 vuotta asuttiin yhdessä ja rupesi siinä yksi päivä verotus v......a, joten naiseni ehdotti minulle että jos mennään naimisiin niin minun vero prosenttini laskisi hieman, koska saisin hänen lapsensa, vaimon edellisestä liitosta verokortilleni. ( asun ulkomailla, jossa vero systeemi on erilainen kuin Suomessa )
Sanoin heti että haeppa paperit, nyt mentiin naimisiin ! Joten ilman kosimisia tai muita hippaloita ollaan oltu naimisissa jo 9 vuotta ja päivääkään en vaihtaisi pois.
Jos tunteet sanoo että tämä on se OIKEA, niin anna palaa vaan. Kyllä sydän tietää aivoja paremmin nämä hommat.
1 ½ kk seurustelun aloittamisesta. Toiminta oli muutenkin nopeaa; mies muutti luokseni heti samoin tein kun tutustuttiin. Monet kauhistelivat mutta meistä se tuntui luonnolliselta. Miks pitäis hidastella jos toinen tuntuu siltä puuttuvalta puoliskolta? Olen ollut aiemminkin kihloissa mutta silloin edettiin juuri päin vastoin enkä tiedä kumpi on parempi. Mutta pääasia että kummatkin ovat onnellisia. Naimisiin mennään kesällä, silloin "seurustelua" takana 1 ½ vuotta :)Että näin!
Tavattiin viisi kertaa, kuudennella tapaamisella kihloihin, jolloin sovittiin hääpäivä. Ei asuttu yhdessä ennen häitä. Aikaa meni 3 kuukautta. Nyt avioliitossa oltu 21 vuotta.
Viikko ensitapaamisemme jälkeen ostimme kihlat. Silloin sovimme hääpäivän, joka taas oli reilut 5 kk ensitapaamisemme jälkeen. Kohta kahdeksas avioliittovuosi takana, ja sanon vain, että täysin turhaan olisimme jotain "säädyllistä aikaa" odotelleet. Olemme olleet onnellisia.
Me mentiin kihloihin 5 kk ensitapaamisesta ja meille kihlaus tarkoittaa avioliittoa joka solmitaan 1 v ja 2 kk ensitapaamisesta. Yhteen muutetaan vasta naimisiin mentyä.
Kaikki riippuu niin paljon ihmisestä/ihmisistä.
tavattiin, tosin jollainlailla olimme toisemme tienneet aikaisemminkin, mutta uutenavuotena, sitten alettiin olemaan yhdessä, ja helluntaina pamautettiin naimisiin. Silloin se helluntai oli toukokuun lopulla. Nyt keväällä yhdeksänvuotis hääpäivä.
Kihloihin 1 kk tuttavuuden jälkeen, naimisiin 1 vuoden tuttavuuden jälkeen. Heti häiden jälkeen pulla uuniin ja viime vuonna ero, koko homma alusta loppuun alle 3 vuotta. Taas saatiin tähän maahan uusi yksinhuoltajaäiti. Kyllä rakkaus on ikuista.
Eli, yhteen muutettiin n.1kk tapaamisen jälkeen,kihloihin 3kk ja lapsi alulle kun oltiin 4kk seurusteltu..2v, mentiin naimisiin ja 4v, toinen lapsi syntyi..nyt siis ollaan oltu yksissä 5v4kk ja vieläkin ihanaa..tokihan aina jtn pientä vastoinkäymistä ja kitkaa ilmenee,mut se taas kuuluu elämään..es osaa kuvitella elämää ilman miestäni..ei välttämättä mikään hyvä juttu;D
Kesällä 05 tavattiin ja alettiin seurustelemaan. Helmikuussa 06 mentiin kihloihi, heinäkuussa 06 naimisiin.
Sen vain tietää kun se tulee kohalle. :)
Tunsimme kuukauden, kun mieheni kosi minua. olimme kihloissa puolitoista kuukautta kun menimme naimisiin..välimatkaa meillä oli 600km.
Nyt meillä on kolme lasta ja elämämme on hyvää.
Rakastamme ja kunnoitamme toisiamme. Mä luulen että kyllä sen tietää kun "osus"
ja suhde on kestänyt, minun ikäni eli 22v n.7kk. synnyin pari kk häiden jalkeen.
Äiti meni maalle heinäntekoon ja lempi leimahti.
Edelleen niillä menee tosi hyvin ja näkee miten hauskaa on keskenään. Nyt olen itsekin jo naimisiin mennyt :)
Itse olen nähnyt läheltä useampia pikaisesti solmittuja avioliittoja. Sivullisestakin on näyttänyt siinä vaiheessa, että vau, nuo kaksi todella kuuluvat yhteen ja ovat upea pari. Tosiasia kuitenkin on, että toisesta ei yleensä voi tuntea kaikkia puolia ennen pitempää tuttavuutta ja yhdessäoloa. Ja ne huonot puolet saattavat olla todella yllättäviä ja ikäviä. Avioliittoon on turha kiirehtiä missään tapauksessa! Et menetä siinä mitään, että odotat rauhassa vielä vähintään vuoden, mieluummin kaksi vuotta, ennen avioliiton solmimista.
Tavattiin ja HETI ruvettiin asustelemaan yhdessä
Tästä 4kk päästä kihloihin (jolloin sovittiin hääpäivä)
Tulevana kesänä naimisiin, jolloin yhteiseloa takana 1v6kk ja kihlausta 1v2kk
Takana pitkiä suhteita, jolloin kihlaus ei käynyt edes mielessäni. Nyt se tuntui täysin luonnolliselle, kuten hääpäivän sopiminenkin. Uskon, että sen tietää kun se oikea tulee vastaan :)
Tammikuussa -05 tavattiin, siitä hiljakselleen edettiin. Kesällä -06 minua kosittiin ja loppu syksystä tavaramme yhteiseen kotiin kannettiin. Ensi kesänä sitten naimisiin:)
Suosittelen, ettei liian nopeasti ota liian "suuria askeleita". Vaan tutustuu rauhassa kumppaniinsa ja siten myös itseensä. Toki monet toimineet nopeassa tahdissa ja ovat useiden vuosien jälkeenkin vielä yhdessä kuten aiemmissa vastauksissa kävi esille. Mutta monien ihmisten ns. huonot puolet tulevat esiin vasta "alku- huuman" jälkeen. Eikä se välttämättä olekaan sitä mitä haluaisi loppuelämäkseen. Myös se varmuus itsestä mitä oikeasti haluaa saattaa muuttua alkuhuuman mentyä. Onnea kuitenkin sinulle, että olette kohdannut ihmisen kenen kanssa on noin hyvä olla:)