Juu, sama laulu taas. Hakuja sinne ja tänne ja tuonnekin. Mutta kauanko mies jaksaa maksaa yksinään kaiken? Ei valita, vaikka toivoo minun pääsevän johonkin, kunhan en muuta pois. On meillä siistimpää kuin silloin kun minulla oli töitä, mutta siinä kaikki. Säästän rahaa myös tekemällä paljon itse, mutta silti. Mietin jatkuvasti, milloin miehen jaksaminen elättäjänä tulee täyteen. Meillä on murrosikäisiä lapsia, näiden menot menevät lapsilisisistä. Eivät ole onneksi kovin vaativia ja harrastukset aika edullisia.
Kauanko mies jaksaa
elättää?
61683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tunne miestäsi, enkä teidän liittoanne, mutta mietipä asiaa toisin päin. Kauanko sinä jaksaisit elättää miestäsi? Eiköhän mies jaksa vähintään yhtä kauan.
Olen itse kantanut taloudellisen päävastuun suhteessamme viimeiset pari vuotta. Teen töitä ja mies opiskelee. Eikä minua yhtään harmita, että joudun "elättämään" hänet, sillä tiedän, että hän tekisi saman minulle.
Jos miehesi ei valita, niin häntä tuskin tilanne häiritse. Tottakai kahden palkalla elää paremmin kuin yhden, mutta kyllä se yksikin voi riittää (jos on lainat maksettu, hankinnat hankittu jne.). Jos asia todella häiritsee, keskustele asiasta miehesi kanssa.
Minä teen satunnaista keikkatyötä. Sopii levottomaan luonteeseeni, ja mieheni on enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseen. Hän tykkää kun kotona on siistiä ja laitan hänelle päivittäin hyvää, kotona valmistettua ruokaa. Mies onkin monesti huokaillut, että toivottavasti en koskaan mene normaaliin päivätyöhön...
Jaa eikös miehesi käy töissä?
Potuttaa kaikki tollaset lusmujat ja tietysti ne
yh-mammat jotka verorahoilla tekevät puolta päivää
muka lasten 'eduksi'. Paskan marjat. Rahastavat vaan ex-miehiltään, Suomen valtiolta ja ajavat sekä asustavat leveämmin kuin pienipalkkaiset työssäläyvät kunnon veronmaksajat.
Roskasakkia!!!
Mitään tukia emme yhteiskunnalta tarvitse, ihan omilla tuloilla tullaan toimeen.
Meillä on elämänlaatua, joka vähenisi jos minäkin tekisin yhtä pitkää päivää kuin mieheni.
ja mietit kuinka kauan hän jaksaa elättää. Itse en vastaavassa tilanteessa eikä myöskään mieheni kokisi asiaa samalla tavalla. Meillä rahat on yhteiset ja jos olisin työttömänä, me ei kyllä ajateltais niin, että mieheni elättää minut, oman vaimonsa. Yhdessä ollaan, asutaan ja kaikki jaetaan.
että itsellä ei ole todellakaan yhtään mitään tuloja mistään. Jouduin työttömäksi tilanteesta, jossa ei työssäolokertymää tullut, enkä minä korvauksia haluakaan, vaan itse tienattuja tuloja. Lapsilisät on ainoa yhteiskunnan tuki. Olen hakenut kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat, mutta ei ole tärpännyt. Tuossa ylempänä näkyy tuo asenne, mikä työttömyyttä kohtaan on pidetään tukia nostavana lusmuilijana, vaikkei sitä ole koskaan oltu, vain puolison kukkarolla käyn ja yritän olla itselle ostamatta mitään. Ei ihme, ettei töihin pääse, kun asenteet ovat tuollaisia kaikki työttömät ovat lusmuja juoppoja (en käytä alkoholia lainkaan).
Kerään joskus pulloja, ne marjat mitä saan, menevät kotipakastimeen. Mutta vähän hävettää pullojen keräys, koetan mennä niin aikaisin aamulla ettei näkijöinä ole kuin toisia pullonkerääjiä. Silloin se on kyllä paras aikakin.