Hei,
Kirjoittelin tuossa joulukuulla ja kerroin anopin ja minun tilanteesta (väsynyt; päättääkö anoppi kaapin paikan?) Kirjoitus kertoi viime kevään ja kesän tilanteesta. Olin tympääntynyt, kun anoppi otti kotonamme aina emännän aseman ja teki mitä lysti (Puhui päälleni lapsilleni, siivosi kaapit ja pesi pyykit, vaikka kielsin, vastasi, kun lapseni huusivat äitiä) Jouduin taistelemaan paikkani itselleni ja kerroin anopilleni tunteeni. Hän suuttui..
Nyt olen jälleen ottanut hänet 4kk lapsenvahdiksi, vaikka tiedän, että tilanne on tulen arka. En saanut kotihoitajaa enkä halua viedä lapsia päivähoitoon kevääksi, sillä syksyllä tulisi taas paikan vaihdos. Mummu oli jälleen arvokas apu.
Ja arvatkaas mitä. Täällä keskustelu ja valittaminen on auttanut minua. Näen anopin avun eri tavalla. On ihana tulla siistiin kotiin, jossa on ruoka valmiina, lapset syötettyinä ja pyykit viikattuna SOHVALLE. Noin pieni asia, kuin se, että anoppini jätti pyykkini sohvalle eikä kiikuttanut niitä kaappiini samalla sitä järjestäen (omalla tavallaan)antoi minulle tunteen, että minä olen kotini emäntä ja meillä on hieman yksityisyyttä, vaikka anoppini on meillä usein. Kultainen keskitie on sittenkin olemassa!?
Molemmille pitää antaa omaa tilaa ja molemminpuolista arvostusta. Anoppini on minua vanhempi nainen ja pätevä, mutta toivon, että tilanne pysyy niin, että hän jättää tilaa myös minulle päteä omassa kodissani.
Nyt tuntuu hyvältä..
Kirjoittelin tuossa joulukuulla ja kerroin anopin ja minun tilanteesta (väsynyt; päättääkö anoppi kaapin paikan?) Kirjoitus kertoi viime kevään ja kesän tilanteesta. Olin tympääntynyt, kun anoppi otti kotonamme aina emännän aseman ja teki mitä lysti (Puhui päälleni lapsilleni, siivosi kaapit ja pesi pyykit, vaikka kielsin, vastasi, kun lapseni huusivat äitiä) Jouduin taistelemaan paikkani itselleni ja kerroin anopilleni tunteeni. Hän suuttui..
Nyt olen jälleen ottanut hänet 4kk lapsenvahdiksi, vaikka tiedän, että tilanne on tulen arka. En saanut kotihoitajaa enkä halua viedä lapsia päivähoitoon kevääksi, sillä syksyllä tulisi taas paikan vaihdos. Mummu oli jälleen arvokas apu.
Ja arvatkaas mitä. Täällä keskustelu ja valittaminen on auttanut minua. Näen anopin avun eri tavalla. On ihana tulla siistiin kotiin, jossa on ruoka valmiina, lapset syötettyinä ja pyykit viikattuna SOHVALLE. Noin pieni asia, kuin se, että anoppini jätti pyykkini sohvalle eikä kiikuttanut niitä kaappiini samalla sitä järjestäen (omalla tavallaan)antoi minulle tunteen, että minä olen kotini emäntä ja meillä on hieman yksityisyyttä, vaikka anoppini on meillä usein. Kultainen keskitie on sittenkin olemassa!?
Molemmille pitää antaa omaa tilaa ja molemminpuolista arvostusta. Anoppini on minua vanhempi nainen ja pätevä, mutta toivon, että tilanne pysyy niin, että hän jättää tilaa myös minulle päteä omassa kodissani.
Nyt tuntuu hyvältä..
Vastaukset 32
Vanhimmat
Teit aivan oikein, että annoit hänelle vielä mahdollisuuden, ettet lyönyt ns. liinoja kiinni ja jättänyt vihaa kytemään välillenne. Aivan upeaa kuulla, että keskustelutaitoa vielä löytyy ja sitä käytetään.
Ja kuten olet itsekkin huomannut, se sai aikaan molemminpuolisen luottamuksen ja kunnioituksen ja tilanne varmasti vain paranee kun annatte molemmat tilan toisillenne myös lastenne elämässä. Mummullekkin he ovat erittäin tärkeitä ja aina ei mummut osaa sitä paikkaansa vaatia niinkuin pitäisi. Upeaa kuulla, että onminiöitä jotka sen ymmärtävät ja hoitavat asiat noin kuin sinä teit.
"... että annoit hänelle (mummulle) vielä mahdollisuuden"
Onpa uskomattoman kova kommentti onnittelijalta.
Ja tässä se taas nähtiin: Pitää puhua. Ja edellisen sukupolven naiset ovat tärkeitä. Isoäidit ovat lapsenlapselle ja lapsenlapset isoäidille tärkeitä. Ihmisten välinen yhteys on tärkeätä.
Joku kyyninen voisi tässä kohden sanoa tietysti, että kas, tarvittiinpa mummua. Huoh!
Mitä tarkoitat kovalla kommentilla ?
Eikö tuossa juuri sellaisesta ollut kysymys, että anopilla ja miniällä oli sukset pahasti ristissä ja miniä kuitenkin tuli vastaan ja keskusteli anopin kanssa. Hän jopa on antanut anopin tavata lapsenlastaan tuon selkkauksen jälkeen.
Mielestäni se on juuri sitä, että on annettu mahdollisuus anopille vielä senkin jälkeen kun anoppi teki virheen, loukkasi tai toimi muuten sopimattomasti.
Hyvin usein käy niin, että välit pannaan kertakaikkisesti poikki ja anoppia ei enää oteta kotiin eikä anneta tilaisuutta tutustua lapsenlapseensa.
Aloittaja ei toiminut niin, vaan selvitti asian yhdessä anopin kanssa ja kun saivat asian tyydyttävään tilaan, anoppi saa olla lapsenlapsensa kanssa.
Se jos mikä on uusi mahdollisuus.
Minun miniäni kiusasi minua vuosia ja kun en sitä enää kestänyt ja sanoin sanottavani päin naamaa, hän suuttui niin, että ei anna minun enää tavata lasta eikä hoitaa häntä.
Keskustelutaitoa löytyy kun tarvitaan apua.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Niinkuin kirjoitin että mummi otetaan piiaksi ei pyydetä.
Tuo sanoo paljon miniästä.
...tai ainakin luulen tunnistavani "sinut". Hyvä, että olet oivaltanut, että sinulle on hänestä suuri apu! Juuri näinhän minäkin aikoinaan koin äitini "kotiinitunkeutumisen".
Kerrotko vielä, että juttelitko uudelleen anoppisi kanssa tunteistasi, kerroitko hänelle suoraan/epäsuoraan, mitä voi ja saa teillä tehdä tai mitä voisi mielellään tehdä? Ja ehkä anopillakin on ollut aikaa miettiä asioita.
*onnellinen puolestasi*
Ja kerrotko vielä, pyysitkö anteeksi anopiltasi.
Kyllä sinä olet ollut alun alkaenkin syyllinen teidän välisiin riitoihin.
Älä pyydä apua jos kelpaa vain sellainen apu joka sinulle sopii.
Olisin monesti tarvinnut apua ja ottanut sen kiitollisena vastaan jos joku olisi antanut.
Enkä taatusti olisi ruikuttanut että apu on sellaista että ei käy minun pirtaan.
Ei teidän kanssanne osaa olla, aina löytyy valittamista.
"olet ottanut" hänet lapsenvahdiksi, tuo särähti pahasti korvaan.
Ainakaan minua ei otettaisi, menen jos itse haluan kun PYYDETÄÄN.
No tottakai avun pyytäjä pyytää apua VAIN siihen ja sillä tavalla mihin haluaa --ei avun pyytäminen anna avun antajalle lupaa loikkia rajojen yli ja suhertaa miten sattuu.. Joo parempi toisaan, että pysyt poissa toisten huusholleista!
Hän ei pyytänyt apua vaan OTTI.
Se on aivan eri asia.
Minua ei saisi kirveelläkään huseeraamaan toisten huusholliin.
Mutta jos minua nätisti PYYDETÄÄN voin auttaa.
Tuo omahyväisyys on liian silmiinpistävää.
Pitäisikö anopin anella että pääsenkö minä teille ilmaiseksi piiaksi.
Miniä sitten armollisesti ottaa.
Voi vee mitä idiootteja täällä pörrää..
Että miniäni antaisi minulle luvan tulla hänelle piiaksi.
Kukahan se on idiootti.
Olen iloinen puolestasi. Kaikkia hankalia tilanteita ei voida ratkaista hyvin, mutta hauska kuulla, että joskus onnistuu niin, että kaikki voittavat.
Älä viitsi taas valehdella. Sinä olet pelkkä huomion hakuinen narsisti.
Jos suhteet ovat olleet huonot, ei ne noin äkkiä parane. Haista vittu.
Tule kertomaan vasta puolenvuoden kuluttua kuin sujuu.
Olet haklemassa ihailua ja heijastusta, voin ilmoittaa että, täältä ei sitä tule.
ja taas joku rakastettava anoppi vauhdissa : DD..
Harmi kuulla ,että olet noin kyyninen ihminen. Meillä on omat ongelmamme, mutta lasten vuoksi sekä itsemme vuoksi tulemme toimeen. Mummu viettää päivät (9-14)lapsen lastensa kanssa, koska on itse niin ehdottanut. Meidän perheelle se on hyvä asia. Ja mummu tienaa hieman sekä saa olla lastensa kanssa. Maksan hänelle hieman korvausta. Kylläkin vain 350e, mutta mitään ei olisi tietenkään vailla.
Tarkoitin, että olen ehkä (yhtä kirjoittajaa lainaten) löysännyt hieman miniän kireää nutturaa enkä takerru omiin periaatteisiini joka käänteessä. Ymmärrystä molemmin puolin.
Nyt menee hyvin, mutta toivon, että jaksan säilyttää asenteesi vielä puolen vuoden päästäkin. tarkoitukseni ei ollut olla narsistinen, ehkä hieman itse kriittinen ja todellakin otin mummun meille, kun hän itse tarjoutui. En olisi viitsinyt edes itse pyytää.
mummukin on ollut hieman "varovaisempi", eikä ole tehnyt kaikkea kodinhoitoon liittyviä töitä, (kaapit, pyykit, ikkunat, vaatteiden varastoiminen/lajittelu)jotka tunnen kuuluvani minulle.
Ehkä molemmat opimme jotain.
Kirjoitan vain omalla nimimerkilläni.
Täällä tulee helposti ymmärrettyä asioita väärin ja omalla laillaan.
Kun luin edellisen tekstisi voin sanoa että olisit tervetullut miniäkseni mikäli et olisi varattu.
ihan ymmärrettävää.
Joskus on vaikea myös saada ajatuksiaan myös kokonaisuudessaan kirjoitetuksi.
Kiitos, tuli parempi mieli.
Kylläpäs täällä takerrutaan nyt sanavalintoihin.
Siis, en saanut kunnalta lapsilleni (3) kotiin hoitajaa, vaan minun olisi pitänyt viedä ne tammikkuussa perhepäivähoitoon ja vaihtaa uuteen paikkaan maaliskuussa. Kesälomani päätyttyä (touko-elok) olisi elokuussa paikka voinut jälleen vaihtua, joten mummu ajatteli lapsia ja tarjoutui tulemaan toukokulle asti meille katsomaan lapsia. Maksan hänelle hieman korvausta (kylläkin vain 350e) sillä kela maksaa minulle kodinhoidon tuen. Mummu sanoo sen olevan hänelle iso raha eikä olisi edes sitä vailla. Hän kuluttaa eläkeaikaansa lapsen lastensa kanssa (muuten aika yksinäinen) Tulemme toimeen ja kuten edellä kirjoitin, olen löysännyt hieman miniän kireää nutturaa.. mutta mummokin on hienovaraisempi.
Tässä teille anopit esimerkki.
Vaikka kuinka yritän ymmärtää, silti ihmettelen:
Olin maksanut mieheni nimellä olevan sanomalehtilaskun vahingossa kahteen kertaan. Tilaus oli juuri päättynyt. Töihin lähtiessäni anoppi tuli katsomaan lapsiamme. Minä jätin puhelinmen vahingossa kotiin. Päivällä oli sanomalehdestä soitettu, että mieheni on maksanut lehden vahingossa kahteen kertaan: Laitetaanko rahat takaisin tulemaan vai laitetaanko lehti uudelleen. Anoppi oli sanonut olevansa mieheni äiti ja hoitamassa lapsia ja oli sanonut, että lehden voi laittaa tulemaan.
Minulle kertoi asian epäröiden ja ihmettelin ääneen myyjän vastuuta. Eikö tilauspäätös / rahojen palautus päätös pitäisi tulla itse asianomaiselta!? Miten myyjä oli antanut "ulkopuolisen" päättää asiasta. Mummo sanoi vain, et hän aprikoi ääneen, että kai se ei haittaa, jos lehti tulee. Anoppi antoi ymmärtää, että myyjä oli kysynyt anopilta, tuleeko lehti vai ei.
Soitin sanomalehden pääkonttoriin ja ihmettelin rouvalle asiaa. Hän sanoi, että oli pyytänyt lapsenvahtia jättämään asianomaiselle soittopyynnön ja oli myös kysynyt mieheni puhelinnumeroa. Mummu oli hänen mukaansa vastannut soittopyynnin jättämiseen, että lehti voi tulla, eikä rahoja tarvitse palauttaa..
Ja mieheni huokaili pari viikkoa sitten, et turha tilata lehteä, kun saa töissä lukea.
sanoin myyjälle, että antaa lehden tulla, saapa anoppi lukea lehteä.
Mielestäni kuitenkin tässä anoppi sekaantui liikaa perheemme raha-asioihin, mutta koitan edelleen ymmärtää..
Olenpa tässä ihmetellyttkin, miksi anoppia tarvitset niin paljon ja miksi anoppi joutuu teillä olemaan piikana.
Sinä ja miehesi olette kykenemättömiä hoitamaan kotianne ja talous asioitanne. Siinä syy.
Maksetaan laskuja useaan kertaan ja unohdetaan puhelimia milloin minnekkin. Voi mamma parka, ja teidän hoitaminen vaan lisääntyy. Sääliksi käy mammaa.
jos olisin yleensä vastannut ko. puheluun, jota epäilen, olisin pyytänyt soittajaa ottamaan yhteyttä uudelleen tai antanut numeron johon voi soittaa heti.
Mitään tuollaisia päätöksiä ei olisi tullut mieleenikään tehdä nuorten puolesta. En tee niitä edes mieheni puolesta vaikka siihen lupa onkin.
No pieni paha on jos huolehtii asiansa niin hyvin, että maksaa laskunsa jopa varmuudella kahdesti.
Ja tässä tapauksessa on kyllä asiat juuri toisin päin..
Kyllä nyt on niin, että jätätte ne paperiasiat nyt vallan mammalle, kun ette osaa maksaa laskuja itse. Hölmö.
Sulla ei varmaan olekkaan mitään avutonta sakkia huollettavana.
ja riidanhakuista tekstiä.
Minulla on käsitys, että heillä anoppi haluaakin olla ns. piikana.
Niin minäkin anoppina haluan, mutta en saa.
Jos joskus maksaa laskun kahteen kertaan tai joskus jättää kokonaan maksamatta niin se ei tarkoita että on kykenemätön hoitamaan asioitaan. Eikä myöskään se että unohtuu kännykkä jonnekkin.
Käsi ylös kenelle ei koskaan mitään tuollaisia unohduksia ole sattunut.
..........
No niin, yhtäkään kättä ei noussut, eli emme ole kukaan niin läpitäydellisä ettemme joskus jotain unohtais.
Mielestäni aloittja on fiksu ja ajatteleva miniä kenellä on sydäntä ja järkeä ajatella muitakin kuin itseään.
Anoppina olisin ylpeä tuollaisesta.
Olipa lämmintä luettavaa.
Aivan, kukaan meistä ei ole täydellinen.
kiitos
jos vain pääsisin heitä huoltamaan. Poikani, miniäni ja heidän pikkuisensa.
Varmasti antaisivat vain äkkilähdön anopille jos sinne uskaltaisin mennä edes koskemaan heidän tavaroihinsa saatika kännykkään vastaamaan.
Mutta aivan mielettömän mielelläni sen teksin jos vallan saisin ja vapauden :)
edes yhdeksi päiväksi, tunniksikaan.....
Mutta vakavasti puhuen, on hienoa jos miniät suovat anopilleen sen onnen että antavat hoitaa lapsiaan ja jopa kotiaan.
Minä kuulun niihin mummuihin joka teksi sen silkasta rakkaudesta ja....siivoushulluudesta ;(
Tiedät ilmeisesti mistä puhut. Palkkasin anopin lapsenvahdiksi, tosin nälkäpalkalla, paljonkohan pitäsi maksaa lisää, jotta saisin hänestä vielä puhelinvastaajan ja saati sihteerin..?
Ehdotustasi syytä miettiä..
No, voin nyt esitellä itseni tälläkertaa. Olen miniä ja minun anoppini saa meillä huushollata niin paljon kuin haluaa.
En ole siivoushullu, hyvä jos viitsin oman kämppäni siivota.
Enkä mistään hinnasta halua lasteni perheisiin piiaksi enkä lapsenlikaksi.
Kyllä aikuisten ihmisten on pärjättävä omillaan, niin minunkin piti.
Olen tyytyväinen kun saan olla rauhassa, minulla on sairas mies hoidettavana en kaipaa yhtään lisä stressiä elämääni.
En myöskään pyydä lasten apua mieheni hoidossa, heillä on vaativa työ ja omat asiansa.
Jos tarvitsen apua palkkaan sitä, ja niin oletan lastenkin tekevän.
Meilläkin jos vain olisi ollut haluja.
Mutta ei anoppi koskaan auttanut, arvosteli kyllä.
No ei meilläkään varsinaisesti siivoa tai muuta, mutta valmista omassa kotonaan laittamaa ruokaa tuo usein samoin me kutsumme häntä syömään. Toisinaan laitamme yhdessä kalapullia tai hirvenlihasta lihapullia oikein urakalla. Vanhanaikaisesti lihamyllyllä veivaten puuhastelemme anopin ollessa se varsinainen kokki ja minä opiskelen. Samoin syksyiset mehun keitot ja kurkkuurakat teemme yhdessä.
Meillä on toistemme avaimet ja toistemme matkoilla ollessa huushollataan toisillamme kumminkin päin ohjeitten mukaan.
Yhdessä käymme ulkona syömässä ja ostoksilla samoin laivareissuilla käydään kaikki yhdessä. Tarvittaessa jos anoppi tai minä tarvitsemme apua aina pyydämme ja autamme toisiamme.