Olen etsimässä au pair paikkaa ensi vuodeksi ja olen löytänyt tosi ihanalta vaikuttavan perheen. Ollaan meilailtu ja nyt sovittu puhuvamme puhelimessa. Mua vaan vähän pelottaa että onnistuukohan se englannin vääntäminen puhelimessa ja järkyttyykö perhe kun en puhukkaan yhtä sujuvasti kuin ehkä kirjoitan. Voikohan sillä olla ratkaisevaa vaikutusta heidän päätöstään koskien... Onko kellään kokemusta asiasta tai jotain? Kaipaan vähän tsemppausta asian suhteen :D
Kieli ongelma puhelimessa : /
Kieletön
121975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mullakin on perhe tiedossa ja vaan se puhelinkeskustelu on vielä tekemättä. jännittää kans et miten se enkku luonnistuu ku aina meen lukkoon ku pitäs puhuu pitkäst aikaa englantii..
mut kyl perhe on ollu hyvin kannustava ja ymmärtäväinen kun mainitsin että se jännittää aikas paljon.
Vai olisko toisaalta hyvä ottaa elämän realiteetit viimeistään tässä vaiheessa huomioon?! Jos et yhtä ainoaa puhelinkeskustelua arkipäivän asioista ja itsestäsi hallitse, niin onkohan sinun viisasta hakea au pairin paikkaa? Minulle tulee mieleen Idols-kilpailijat, jotka kuvittelevat olevansa jotain mitä eivät todellisuudessa ole. Ihmiset jotka eivät osaa nähdä realiteettejä, eikä niitä ole kukaan vielä tähänastisessa elämässä kehdannut sanoa.
Tilanne on nyt vähän sama, kuin hakisit bussikuskin paikkaa vaikket oikein osaa ajaa autoa. Kieli on au pairille tärkeä, koska ilman sitä on hitusen vaikeaa tulla toimeen. Toki sitä oppii työssään, mutta kyllä puhelinkeskustelun verran (ja enemmänkin) on osattava ennen työhön ryhtymistä.
Älä ota itseesi, mutta koitin vain herätellä, ettei tule ikäviä yllätyksiä.
... tuota ylimielistä vastausta, jonka joku sinulle antoi...
Totta kai on ymmärrettävää, että jos et ole aikaisemmin paikallisten kanssa puhunut, niin pelottaa. Tulen itsekin toimeen kielellä huomattavasti paremmin silloin kun näen kyseessä olevan henkilön. Eleet ja ilmeet kertovat todella paljon, useimmat sanat ymmärtää jo elekielestä, viimeistään. Mutta, suomalaisena en olisi huolestunut puolestasi. Luulempa, että perheesi on pahempiinkin tapauksiin törmännyt... Niin, ja minulla kielenä oli vielä saksa, mutta kyllä sitä ensimmäisellä kerralla sain silti jotain sönkättyä. Tottahan perheesi ymmärtää, että olet sanakirjaa apuna käyttänyt. Tsemiä!
joo en minä epäile ettei juttu luista keskustelutilanteissa (kun olen toki ennenkin jutellut englanninkielisten kanssa) mutta juuri tuo kun ei näe toista... Eiköhän se kuitenkin hyvin mene. kiitos vastauksesta :)
Voisit vaikka kertoa mailissa perheelle, että sinua jännittää puhelimessa puhuminen. Eiköhän siihen suhtauduta kannustavasti.
Itsekin olen aina jännittänyt puhelimessä puhumista, mutta siitä on ollut pakko päästä yli, mikäli ulkomailla meinaa asua. Olen myös huomannut, että aluksi olen jännittänyt ihan kauheasti ja puristanut puhelinta stressaantuneena ja kuunnellut ihan korva höröllä, ettei vaan jää mitään ymmärtämättä, mutta jonkin ajan päästä jännitys laukeaa, kun huomaakin ymmärtävänsä ja kykenevänsä kommunikoimaan. Eihän sitä etukäteeen tiedä, miten puhelimessa keskustelu sujuu, ellei koskaan ensin kokeile.
Nyt olen ulkomailla töissä ja juuri tänään jouduin soittamaan työpaikalle, etten pääse tulemaan kuumeen takia. Helppo juttu sinänsä, vaikka vieläkin kirjoitan etukäteen paperille, mitä aion sanoa. Omalla kohdalla lunttilappu helpottaa vieraalla kielellä puhumista. :)
Joo varoittelin perheen äitiä jo meilissä asiasta. kiitos tsemppauksesta! :)
Ei se au-pairin tyo ole puhelimeen vastaamista ;)
Paljon tarkeampaa on etta tulee toimeen lasten kanssa ja kylla se kommunikointikin lasten kanssa on helpompaa.
Aikuiset "tuomitsevat" paljon enemman kuin lapset.
Eivat lapset ajattele etta et osaa puhua englantia tai muuta vierasta kielta jos lausut sanan tai pari vaarin.
Toki puhelimessa puhuminen kuuluu arkipaivaisiin asioihin, mutta jannittaminen on aivan normaalia.
Itse olen asunut kaksi vuotta Englannissa, osaan puhua sujuvaa Englantia, mutta kaikkia aksentteja ei ole helppo ymmartaa puhelimessa.
Body language kattaa 65-90% keskustelusta, joten todella ymmarrettavaa etta puhelimessa on vaikeampi ymmartaa.
Tuo bussikuski-vertaus tais olla huonoin mitä olen ikinä kuullut.
Alkuperäiselle, itse olin juuri kirjoittanut L:n enkusta ja silti jännitti ihan älyttömästi se eka puhelinkeskustelu! Ja kyllä takeltelin ja änkytin...perhe ymmärtää ihan varmasti! Sitä paitsi, suomalaisilla on varmasti parempi kielitaito kuin monilla muilla au pairiksi lähtevillä. Mun ekan perheen edellinen au pair oli Slovakiasta, ja oli puhunut alussa niin huonoa englantia että olivat kirjoittaneet lapulle mitä halusivat sanoa ja tämä tyttö oli sitten kääntänyt sanakirjan kanssa!
Tsemppiä puheluun ja koko au pair-aikaan, varmasti menee hyvin! :)
niin eikä ikinä opi ajamaan jos ei kokeile.. Et se ei pelaa joka pelkää.. Kielen oppii nopeasti jos vaan prusteet osaa niin sekin jo riittää. Asuin venäläisessä perheessä enkä puhunu kieltä mutta opin nopeasti ja isäni oli töissä venäjällä vaikka ei aluksi osanutkaan kieltä.. ja au pairiksi mennään opiskelemaan kieltä
Jätä omaan arvoonsa ylimielisen hannan vastaus
(ehkä hän on vanhempiensa varoilla ollut vaihtarina yms.). Useimmat ymmärtävät että
keskustelu puhelimessa on aivan eri asia
kuin "face to face" - ja yleensäkin keskustelun
hallitseminen vaatii harjoitusta eri tavoin
kuin kirjallinen ilmaisu. Elleivät vastaanotta-
jasi ole jotain snobeja he kyllä ymmärtävät
sinua. Ja luultavasti kokemuksena haluatkin
hankkia nimenomaan kielitaitoa - saahan niitä
lapsia hoitaa Suomessakin!(sikälikin aika outo
H:n vastaus)
Itse en jostain syystä pidä puhelimeen puhumisesta, vaikka kyse olisi ihan tutustakin ihmisistä. Osin ehkä myös johtuen huonokuuloisuudestani.
Puhelinjännitys voi johtua monesta syystä - eikä se ole ollenkaan harvinainen ilmiö. Eräs lehtorimmekin naureskeli, ettei ollenkaan pidä siitä, kun joutuu puhelimitse hoitamaan esim. pankkiasioitaan, vaan menee ennemmin paikan päälle.
Epätäydellistä ääntämistä ei kannata pelätä :) Jännitys ja tottumattomuus luonnollisesti siihen vaikuttavat, mutta tärkeintä on, että ylipäätään osaat englantia (ja viestisi perusteella, ei liene hätää). Intonaatioita ja aksenttia voi hioa sitten paikan päällä. Tsemppiä! ;)
Mua jannitti ihan sikana aluks puhua yhden perheen kanssa. Luulen etta siihen jopa tyssasi tuon perheen kanssa. He puhuivat aussien enkkua, ja puolet jutuista meni ihan ohi, sitten en edes tuntenut puhelin kulttuuria, kuten kuinka puhelu lopetetaan englanninkielella.
Toisen (nykyisen) perheeni kanssa kerroin etta jannittaa tosi paljon puhua puhelimessa enkkua, ja etta en ole koskaan joutunut puhumaan enkkua puhelimessa... He ymmarsivat niin hyvin, etta sanoivat etta puhutaan sitten paikan paalla:) Kylla ma taalla olen nyt sitten hopotellyt pitkia puheluita eika jannita yhtaan, mutta ymmarran etta aluks pelottaa!
Harjoittele alku ja loppu. Kuitenkin mukavasta lopetuksesta jaa aina hyva mieli. Kuten kiitat soitosta ja talk to you later tai jotain...Itse jain silloin vaan roikkuun sinne linjalle ja oltin molemmissa paissa pitkaan hiljaa:D
Kyl se hyvin menee! Ja tosiaan unohda tuo Hanna... Joillakin on ihme tarve tulla tanne hairikoimaan keskusteluja.