Luottamus uusien kanssa?

jauhaa näitä pettämisiä?? Onhan suhteessa paljon muuta opittavaa. Tutustuminen tähän uuteen ihmiseen syvällisellä tasolla auttaa myös luottamisen suhteen. Ihmiset ovat erilaisia. Eivät kaikki petä todellakaan. Kun opitte tuntemaan toisenne, ystävyys syvenee eikä silloin halua toiselle pahaa. Jos vatvot mielessäsi näitä ikäviä asioita, et todellakaan anna sille toiselle mahdollisuutta.

Tee itsetunnollesi jotakin ennenkuin pilaat mahdollisuutesi. Perheneuvola, hyvä ystävä....

Elämässä pitää ottaa riskejä. On heittäydyttävä mukaan täysillä. Miksi elää puoliteholla? Vastoinkäymiset kuuluvat parisuhteeseen. Ne on vaan voitettava.

Miksi antaisit entisten suhteiden katkeroittaa myös tulevat suhteesi? Älä anna heille (hänelle) sitä iloa.

Jokainen haluaa luottamusta osakseen ja on hyvin loukkaavaa epäillä toista, joten lopeta HETI.

Minua myös petettiin entisessä pitkäaikaisessa suhteessani.
Nyt olen ollut uuden miehen kanssa pari vuotta yhdessä ja helppoa ei ole ollut. vieläkin itsetunto matalalla ja luottaminen ihmisiin on vaikeaa. Ehkä eniten pelottaa se, kuinka kovaa sattuu jos taas tippuu kun antaa itsensä täysillä.
Olenkin alusta lähtien tässä suhteessa kertonut miesystävälleni, että minulla on luottamis ongelmia. välillä epäilen häntä milloin mistäkin, mutta panostamme siihen, että puhumme paljon. valitettavasti yhdessä vaiheessa meilläkin oli sellainen tilanne, että hän haki seksi seuraa ja sain asiasta tietää. ei muuta kuin uusi pitkä keskustelu tuokio ja itsetutkiskelun paikka. Olenkin miettinyt asiaa siltä kannalta, että miksi haluan olla tässä suhteessa ja mikä tuossa miehessä on sen arvoista, että haluan hänen kanssaan olla. Ja aina, kun mieleeni tulee jotain mustasukkaista tai epäilevää häntä kohtaan, pysähdyn ja mietin oikeasti ja täysin realistisesti, että mikä voisi olla syynä siihen, että hän muka tekisi jotain.

Olen myös miettinyt sitä, että jos hän pettäisi minua, niin voisinko antaa hänelle anteeksi, rakastaisinko häntä niin paljon, että selviäisimme siitäkin. Olen pyrkinyt tietoisesti hävittämään itseinhoisia ajatuksia itsestäni, jotta itsetuntoni paranisi ja miesystäväni onkin ollut loistavana tukena minulle. Olen huomannut, että itsetunnon kohottua edes hiemankin, pystyn luottamaan myös häneen paremmin.

Tiedän että tekstini on sekavaa, mutta olen antanut sen tulla sitä mukaan kun ajatukseni ovat syntyneet. Mutta pointtini lienee se, että en ehkä ikinä pysty luottamaan kehenkään täysin, mutta on olemassa ihminen joka on minulle niin läheinen, että voin sanoa luottavani häneen. Luottamus tarvitsee paljon opettelua pettymisen jälkeen. Onneksi minulla on nyt sellainen parisuhde, jossa puhumme avoimesti asiasta kuin asiasta ja olemme oppineet myös kuuntelemisen kultaisen taidon.

Ehdotankin, että kommunikointi ja itsensä tutkiskelu ovat hyviä lääkkeitä. Ja miksi takertua menneisyyden haamuihin, kun suuri ja tuntematon tulevaisuus on edessä. Mitä todennäköisemmin tulemme vielä monesti pettymään elämään ja varsinkin kumppaneihimme, mutta raaka totuus on, että elämästä ei selviä hengissä, joten pyritään kuitenkin ajattelemaan positiivisesti kohti tulevaisuutta. Vain nauttimalla elämästä, ystävistämme, kumppaneistamme voimme saavuttaa onnellisuutta. Sillä vastapainoksi jokaisesta negatiivisesta asiasta on pakko tapahtua jotain positiivistakin, varsinkin jos me voimme siihen mitenkään vaikuttaa.

Tsemppiä itsetuntosi kohottamiseen ja toisiin ihmisiin luottamiseen, onnistut siinä varmasti!