onko ketaan muuta jolle kavi huonosti, esim perheen isa lahenteli tai jotain muuta juttuja, joita luuli kun lahti ettei ikina tapahtuisi?
ja onko nama ihmiset viela jaaneet aupairiksi, siis vaihtaneet perhetta? entas miten jakselette elamaa yleensa?
mulla on vuosi melkeen ohi, no enaa 4kk jaljella ja siis vaihdoin perhetta kylla ja ny olen tosi ihanas perhees ja mulla yleisesti on kaikki hyvin. Mutta jotenkin oon vaa kuitenki tosi surullinen kun olen yksinaa, perheen kanssa oon ylipirtee ja aina sanon, etta kaikki on hyvin, mutta kuitenki kaipaan ystaviani kotona ja ihmisia joiden kanssa voin olla turvassa...ei kuitenkaa nyt oo mitaa jarkee lahtea kotiin, mutta mista loytaisin nytte voimaa?
luulen, etta oisin varmasti jaksanu paremmi koko vuoden ja pidempaaki jos se 1. perheen isa ei olis lahennelly, mutta aupairina olo on ollu jo pitkaa mun tavoite ja unelma ja siis haluan tosiaa TEHDA tan.
Haluaisinki tietaa mista ihmiset ammentaa voimaa ja jaksamusta, ma juttelen yhden ystavani kanssa paivittain ja sille saan sanoo iha mita vaan ja ei tarvii esittaa yhtaa, mutta kai ma sit oon jotenki raukkis...
kiitos vastauksista, myos ihan vaa yleisesti ois myos kiva jos ihmiset kirjottas tallasista kokemuksista, valtettaisiin uusia tyttoja ajattelemasta, etta tallasta ei tapahdu ja no esim tietamaan mita kannattaa kysella jne ku valitsee 1 perhetta..mulla ainakin jaa tietysti pitkaksi aikaa vaa pahoja muistoja tasta vuodesta...
ja onko nama ihmiset viela jaaneet aupairiksi, siis vaihtaneet perhetta? entas miten jakselette elamaa yleensa?
mulla on vuosi melkeen ohi, no enaa 4kk jaljella ja siis vaihdoin perhetta kylla ja ny olen tosi ihanas perhees ja mulla yleisesti on kaikki hyvin. Mutta jotenkin oon vaa kuitenki tosi surullinen kun olen yksinaa, perheen kanssa oon ylipirtee ja aina sanon, etta kaikki on hyvin, mutta kuitenki kaipaan ystaviani kotona ja ihmisia joiden kanssa voin olla turvassa...ei kuitenkaa nyt oo mitaa jarkee lahtea kotiin, mutta mista loytaisin nytte voimaa?
luulen, etta oisin varmasti jaksanu paremmi koko vuoden ja pidempaaki jos se 1. perheen isa ei olis lahennelly, mutta aupairina olo on ollu jo pitkaa mun tavoite ja unelma ja siis haluan tosiaa TEHDA tan.
Haluaisinki tietaa mista ihmiset ammentaa voimaa ja jaksamusta, ma juttelen yhden ystavani kanssa paivittain ja sille saan sanoo iha mita vaan ja ei tarvii esittaa yhtaa, mutta kai ma sit oon jotenki raukkis...
kiitos vastauksista, myos ihan vaa yleisesti ois myos kiva jos ihmiset kirjottas tallasista kokemuksista, valtettaisiin uusia tyttoja ajattelemasta, etta tallasta ei tapahdu ja no esim tietamaan mita kannattaa kysella jne ku valitsee 1 perhetta..mulla ainakin jaa tietysti pitkaksi aikaa vaa pahoja muistoja tasta vuodesta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle valehdeltiin yhdesta asiasta josta seurannut lievasti sanottuna ikavyyksia. Laita s-postiosoite jos haluat keskustella.
Ymmärrän että sinusta tuntuu kovin surulliselta
kokemasi jälkeen ja sitä korostaa se, että olet
vieraassa maassa ilman omia läheisiä joille voi-
sit sydäntäsi purkaa. Teit kuitenkin hienon rat-
kaisun lähtiessäsi ko. perheestä pois ja olet
rohkea nuori ihminen kun halusit yrittää uudel-
leen - onnittelut siitä! Luulen että kun aikaa
kuluu niin muistot tästä vuodesta monipuolistu-
vat ja löydät siitä sellaistakin hyvää mitä nyt
on vaikea nähdä. Voimia sinulle ja itse lähetän
sinulle lämpimät terveiseni Itä-Suomen pyryises-
ta pakkassäästä! Aika kuluu lopultakin nopeasti
ja sitten olet taas kotona - et ole elinkautista
suorittamassa. Kaikkea hyvää sinulle upea nuori
ihminen!
Mulle itelle ei ole kaynyt mitenkaan huonosti perhe on kiva ja silleen vaikkakin tosi valinpitamaton mua kohtaan valilla. Mutta mulle itelle on tosi rankkaa taalla sen takia ku mulla ei oo vapaa aikaa oikein lainkaan tai joku tunti kaks paivassa ja vapaa paiva joka toinen viikko. En oo saanu taalta yhtaan kavereita ja muitakaan omia juttuja mulla ei kauheesti ole. kaikissa (harrastuksissani) pitaa vahtia perheen vanhinta lasta joka haluaa olla kaikessa samassa kun makin.. Mutta kaiikista rankinta tassa on se etta musta tuntuu, etta mun suomen ystavat ei enaa valita musta yhtaan aika niita kiinnosta mun jutut ku ne voi lahettaa kerran kuussa jos niinkaan usein sahko postia ja kysya mita kuuluu ja se on kaikki eika niitakaan viesteja tuu ku yhelta kaverilta. Suomessa mulla oli kavereita paljon joiden uskoin pitavan yhteytta ja kertovan suopmen kuulumisia aina kun kaipaan jotain muuta ajateltavaa ku vaan na perheen ymparilla pyorivat jutut.
Ikävä kuulla tuollaisia kokemuksia. Olen nimittäin itse harkinnut lähtöä aupairiksi lukion jälkeen, mutta, kieltämättä päässä on pyörinyt kysymyksiä eri asioista kuten "entä jos perhe on kauhea?" tai "entä jos on yksinäistä enkä saa kavereita?". Eikä niihin ilmeisesti saa vastauksia ennen kuin kokeilee! :) Missä päin te olette tällä hetlellä/olitte aupaireina?