Mieheni on osituksessa ottanut kaikki entisen vaimon velat niskaansa. Lisäksi hän otti vielä huomattavan summan lisää lainaa saadakseen sen summan maksuun jota ahne ex pyysi, osin perusteettakin. Nyt on tämä suuri summa on koitumassa kohtaloksemme. Meillä menee muuten hyvin, mutta maksamattoman velan varjo lankeaa kaikkialle. Ei onnistu talonosto ei mikään. Olen hyvinpalkatussa työssä, mutta en haluaisi maksaa toisten velkaa, jonka perusteetkin on niin ja näin. Pitääkö minun jättää elämäni mies hänen velkojensa takia ? Olisiko pitänyt tarkastaa "luottotiedot" ennen seurustelun alkua.
viekö velka rakkauden?
ONNETON
241948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
vaihdossa pätee samat asiat kuin auton vaihdossakin: tarkastetaan kunto, vuotaako tiivisteet, kuuluuko perästä ääntä, miten maksuohjelma saadaan kuntoon.
Kun vaihtamaan aletaan, se on bisnestä. Tavoitteena pärjätä seuraavaan vaihtoon asti.
hiukan:
Osituksen tarkoituksena on tasata omaisuus.
Ei voi pitää paikkaansa, että toinen on ottanut kaiken omaisuuden ja toinen vastapainoksi velat!! Miten on?
Samaa toivon minä! Vähän tuntuu eriskummalliselta tuo asetelma.
Lisäksi: Kuinka kauan olette olleet yhdessä ja miten asutte? Onko miehellä kunnon tulot, joista maksaa velkoja?
Tämä on kohdallani karmaiseva totuus. Olemme olleet noin 10 vuotta yhdessä. Velat ovat olleet ulosotossa iät ja ajat, sen suuruiset velat nääs kasvavat korkoa niin paljon, ettei mieheni tuloilla niitä edes maksella.
En osaa sanoa, miksi ex-vaimo näin teki, mutta tunnen häntä sen verran, että hän pitää ratkaisua oikeana, eikä suostunut vapaaehtoiseen osituksentäydentämiseen. Muita keinoja ei ole, sanoo lakimies.
Olen yrittänyt kovasti kysyä mieheltäni, miksi hän allekirjoitti aikanaan näin älyttömän osituksen, mutta hän ei tiedä. Tai ainakin vastaa minulle näin.
Olen umpikujassa. Eteenpäin ei tunnu olevan hänen kanssaan mahdollisuuksia. Järki ja tunteet riitelevät.
Heidän ositustodistuksessaan lukee seuraavaa:alussa mainitaan kuka maksaa ja kenelle ja mistä. Sitten on summa joka maksetaan. Kerrotaan että summaan on päädytty yhteistuumin. Sekä kerrotaan uusi summa joka maksetaan irtaimistosta, josta ex kuitenkin ottaa itselleen kaiken vähänkin arvokkaan. Sanatarkasti: irtaimistoon kuuluu kaikki koneet ja laitteet, lukuunottamatta televisiota, pesukonetta...jne.Että tätä rataa. Autot jää ex:lle. Ja sitten ne velat. Todistuksessa on eritelty velat numeroilla, ja lopussa maininta , että ne jäävät mieheni hoidettavaksi.
Tällaisen paperin kun allekirjoittaa, ovat vitsit vähissä.Summa huitelee noin puolessa miljoonassa markassa. Mainittakoon, ettei ex-vaimo omistanut enempää alussa, eikä heillä ollut avioehtoa.Eli hänellä ei ollut mitään erityistä syytä, paitsi ahneus. Ajatelkaa, että pankki hyväksyi tämän osituksen !
Minusta tuo kuulostaa siltä, että miehesi ei
kerro sinulle kaikkea. On helppo yksioikoisesti
syyttää exää ahneudesta varsinkin, kun hän ei
pysty täällä puolustautumaan, mutta täytyyhän
siihen jokin syy olla, miksi miehesi on
tuollaisen paperin mennyt allekirjoittamaan. Ei
kannata olla naiivi. Minä lähtisin peräämään
lopullista totuutta asiassa, ennen kuin tekisin
päätöksiä mihinkään suuntaan.
.. kävisin silti kysymässä yleiseltä oikeusavustajalta (tai vastaavalta) onko asiaan mitään tehtävissä, viitaten silloisten asioiden tajuamattomuuteen tai ex:n painostukseen.. tai muuhun vastaavaan .. olettaen että miehesi on asiassa mukana. Eihän tuollaisista veloista kukaan voi selvitä pienillä tuloilla ja se kiusaa muutenkin kaikkia, jotka asiassa joutuu tappeleen.
(en ole loukkaamassa ketään viestilläni mutta..)
En suoranaisesti osaa ajatella, miksi tuonlaisen paperin allekirjoittaa, jos ei ole painostettu tai asioista tietämätön.
Eroprosessi voi olla tosi rankka. Suuri pettymys ja suunnaton väsymys suhteeseen saa ihmisessä toisinaan halun vain päästä mahdollisimman nopeasti irti menneestä. Hyvin usein tuolloin, on juuri se tilanne, että jompaa kumpaa sitten kusetetaan ja viilataan linssiin minkä ehditään avioeroporosessissa, mutta inhimillisellä tasolla ymmärrän täysin miestäsi. Itse en moista olisi tehnyt (70-luvulla yksi ero ja 80-luvulla toinen ero päälle panivat opettaen) mutta oppirahathan meidän kaikkien täytyy aina joskus maksaa. Valitettavasti.
Sikäli kun ymmärrän teidän tilannetta, miehesi kannattaisi pyrkiä velkasaneeraukseen. Se on vaikeaa, mutta velkaneuvonnan puoleen kääntyminen voi myös poikia sen, että heillä voi olla jokin muukin keino selvittää/auttaa tilanteessa hieman eteenpäin. Lannistua ei kannata. Sehän on vain rahaa. Jos tosiaan rakastat miestäsi, niin kuin oletan, taistelkaa yhteisen onnenne eteen. Nyt sinulta ja mieheltäsi vaaditaan rohkeutta ja voimia uskaltaa panna hanttiin olemassaolevalle tilantellenne.
Valitettavasti tämä viestini ei varmaankaan auta paljoa, koska en tiedä teidän tilanteesta nyt kertomaasi enempää, mutta uskon jossakin kohtaa teidänkin kohtaavan sen hetken kun joku kohtelee teitä oikeudenmukaisesti ja pyrkii löytämään teideän tilanteeseen sen parhaimman ratkaisun. Tsempatkaa nyt!
Asia on jo tutkittu lakimiehellä, olen sen henk,koht. sinne toimittanut. Kuten sanottu, ainoa mahdollisuus oli vapaaehtoinen osituksen täydentäminen, josta ex kieltäytyi huudolla. Ainahan asian voi viedä käräjille, mutta voiton mahdollisuudet ovat vaan kovin pienet, miltei mahdottomat. Sen allekirjoituksen takia. Olisi todella kiva tietää miehen motiivi. Saattaa olla ettei hän kerro kaikkea. Olen samaa mieltä. Mutta jos kerran kurjuudessa elää olisi mukava tietää syy tähän...
Asutteko siis nyt yhdessä vai erikseen? Mistä miehesi ex-vaimolle on kertynyt velkaa? Oliko talosta velkaa, johon ex-vaimo jäi asumaan? Onko miehellä ollut yritys? Kuinka mies sai vielä lisää velkaa pankista, vaikka vastuita oli vaimonkin veloista vai eikö pankki tiennyt sitä? Tai velkaa ollenkaan, hänellähän oli pieni palkkakin?
Mielestäni miehesi olisi aiheellista vastata tarkemmin asiaan kuin "en tiedä". Kyse ei ole ainakaan ihan normaalin lain puitteissa tapahtuvasta osituksesta. Kuinka kauan olet tiennyt veloista?
Mistä tulleita velkoja ne ovat?
Asunnon alkuperäinen hinta 300.000,- josta oli maksamatta erotessa 100.000,-. Ex arvioitsi asunnon 600.000,- arvoiseksi ,johon mieheni suostui. Eli hän vaati omana osanaan 300.000,- tasinkoa. Se on velka numero 1 ja ainoa joka on ainoastaan mieheni nimissä. Jäännöslaina asunnosta 100.000,- mol. nimissä, mutta siirtyi miehelleni osituksessa. Autolaina oli n. 100.000,- maksamatta noin puolet eli 50.000,- erotessa, laina mol. nimissä. Auto meni exälle ja velka siirtyi miehelleni. Lisäksi mieheni maksoi irtaimesta koneineen ja laitteineen 30.000,- jotka ex sittemmin haki omilla palauttamatta jääneillä avaimillaan pois, kunnes mies vaihdatti lukot asuntoon. Tästa koostuu se noin viidensadantuhannen markan velkataakka joka 90-luvun alussa jäi maksamatta työpaikan menetyksen takia. Mainittakoon, että mieheni on edelleen keskitasoa parempi palkkainen, mutta kun erääntyneelle 500.000,- aletaan laskea korkoa 16% vuosi,karkasi summa niin valtavaksi muutamassa vuodessa, että sen maksu jo koroissa oli mahdotonta. Avioliitto oli onneksi lapseton.
Velkojen takuuna oli luonnollisesti asunto. Ja kun se aikanaan pitkän viivyttelyn jälkeen myytiin pankki sai siitä vain siihen mennessä kertyneet korot ja kulut. Pankki siis suoritti myynnin. Pääoma jäi edelleen maksamatta.
Sitä miksi pankki toimi tavalla jolla toimi, ei ole tietoa saatu. Asia on kesken ja RaTan tutkittavana tällä hetkellä.
Velkajärjestelyssä joutuisin minä maksumieheksi, koska olen paremmin ansaitseva . Ja minun tuloni riittävät 3-henkisen perheemme elättämiseen. Mutta se tuntuu niin kovin etäiseltä ajatukselta, minulla kun ei ole mitään tekemistä koko velkojen synnyn kanssa. Mutta tämä on velkajärjestelyä Suomessa. Järjestellään ne keinolla millä hyvänsä jollekin, joka ne pystyy ainakin teoriassa maksamaan.
En tähän nyt oikein järkevämpääkään otsikkoa keksinyt. Mitähän miehesi on mahtanut aikoinaan ajatella. Hän antaa exälle asunnon, mutta ottaa itse velat. Eikö tullut silloin mieleen, että asunnon ottaja ottaisi myös velat? Entäs sitten se, kun ex käy varastamassa mieheltäsi tavaraa? Eikö tullut mieleen käydä vaikka tekemässä rikosilmoitus?
Suosittelen erittäin vahvasti miettimään, mitä haluat moiselta mieheltä. Jos hänelle ei ole yhtään tullut älliä päähän tuon eron jälkeen, olet kusessa ja syvästi, jos virallistatte suhteenne. Hän hyvin nopeasti polttaa sinunkin rahasi. Vaikuttaa siltä, että eron hetkellä miehesi ei ole yhtään ajatellut sitä hetkeä pidemmälle. Kannattaako sitoutua mieheen, joka ei osaa ajatella viittä minuuttia kauemmas tulevaisuuteen?
Jättämisellähän ne hommat hoituu... Ei tarvitse puhaltaa yhteen hiileen koskaan... (Yksi parisuhteen perupilareista)
Terve realistisuus olisi joskus paikallaan.
Kiukuspäissäni luin tekstisi väärin. Siis miehesihän otti asunnon, joten hänelle tuli velatkin. Auto oli se, joka meni exälle, mutta josta miehesi otti velat niskaansa.
Koko ositus on tehty päin persettä, ja miehesi olisi pitänyt ottaa lakimies sitä tekemään. Oma älli ei näköjään riittänyt. Osituksessa otetaan huomioon sekä varat että velat. Asunnosta ei siis olisi tarvinnut maksaa 300 000 mk tasinkoa, koska asuntovelkaa oli 100 000 mk jäljellä. Samoin autolainasta oli osa jäljellä.
Lähinnä minua suututtaa sinun puolestasi, koska joudut kärsimään toisen tyhmyyden vuoksi. Se, että miehesi on veloissaan on jo moraalisesti oikein. Sanotaanhan sanassakin: "On moraalisesti väärin antaa tyhmien pitää rahansa".
Eihän tämä vain ollut provo? On nimittäin vaikea uskoa, että joku on oikeasti ollut noin tyhmä.
Enhän minä voi tietää, millaisessa jamassa säikeen aloittajan suhde oikeasti on. On vain niin, että jos hän menee kyseisen miehen kanssa naimisiin, hän käytännössä ottaa velkataakan myös itselleen. Aviopuolisoilla kun on toisiinsa nähden elatusvelvollisuus, joten tässä tapauksessa vaimo elättäisi molemmat, kun mies maksaa korkoja. Sanomattakin selvää on, että avioehto pitää tehdä ennen liiton solmimista.
Siis jos suhde on alkuvaiheessa, kannattaa vakavasti miettiä sitoutumista moiseen tuhlaajaan. Raha sentään on asia, jonka voi mitata. Jos taas suhde on jo kestänyt ja tuntuu hyvin kestävältä, tiedän että siitä irtautuminen pelkän rahan vuoksi ei ole ratkaisu. Kannattaa kuitenkin valmistautua siihen, että niitä miehen velkoja maksetaan sitten yhdessä. Jos velat ovat ulosotossa, ei miehelle koskaan jää käyttörahaa, vaikka kuinka olisi iso palkka.
(Ihmetyttää tosin, miten moisen osituksen tehnyt mies voi olla hyväpalkkaisessa hommassa.)
Ymmärsinkö siis oikein että tasingon LISÄKSI miehesi otti loput asunto- ja autolainat niskoilleen? Miksi silloin ei ex-vaimon osuutta lainoista VÄHENNETTY tasingosta? Se minua kuitenkin eniten ihmetyttää, että jos pankki on pistänyt talon lihoiksi, niin miksi se ei näy maksettuna eränä miehen lainoista!! No tämä on elämää jossa tehdään huonoja kauppoja. Sinunkin olisi kannattanut mennä vain avoliittoon tämän miehen kanssa. Taidat todella rakastaa miestäsi. Hän on onnen pekka, en muuta sano. Toivottavasti jaksatte puhaltaa yhteen hiileen. Tsemppiä!
Ei ole todellakaan provo.
Moi!
Itselläni (mies) on avioero takana.Tämä tapahtui muutama vuosi sitten.Liitosta on yksi lapsi.
Olkoonkin, ettei ihan noin suurista rahoista tässä kuviossa ole ollut kyse, niin perspektiiviä kyllä koen omaavani.
Halusin itse eroa.Syynä tähän oli täysin sietämättömäksi käynyt tilanne kotona.Vaakakupissa painoi myös se fakta, ettei minulla ja silloisella vaimollani oli ollut pienentäkään mahdollisuutta päästä pois velkakierteestä YHDESSÄ. Eli kumpikin oli nuorempana tyrinyt luottotietonsa tavalla tai toisella, ja ulosotot olivat meidän arkipäivää vuosikaudet.
Kuvio kirjaimellisesti kävi mielenterveyteni päälle, ja oireilin pitkään ennen kuin napsahti.
Tajusin että ainoa keino selvitä HENGISSÄ oli irtautua tästä suhteesta hinnalla millä hyvänsä.Ex-vaimoni pani hanttiin minkä kerkesi, kunnes sai päähänsä minulla olevan toisen suhteen ystäväni kanssa.Eli yksi naistuttavani tuki minua vaikealla hetkellä, ja soppa oli valmis.
Tässä yhteydessä ex-vaimoni syyhkytti käytännössä koko silloisen "varallisuuteni" itselleen, käyttäen julmasti lastamme hyväkseen. Kyse oli lähinnä irtaimistosta, joka kuitenkin poikkeuksellisesti oli käytännössä juuri ostettua uutta tavaraa. Minä sain tästä potista vanhan runkopatjasängyn, paskana olevan kirjahyllyn ja vaatteeni. Exälle jäi kaikki muu.
Riemu repesi valloilleen lastenvalvojalla, ex-vaimon ja virkailijan vetäessä yhtä köyttä minun kustannuksella. Kädessä sopimus jossa mm. työsuhdeautoni ja kännykkäni olivat minulle tuloa, vaikka tosiasiassa maksoin niistä nettopalkastani kuten tiedetään.Lopputuloksena kuvio jossa käteeni jäi vuokran ja ulosottojen jälkeen 500mk, jolla olisi pitänyt hoitaa KAIKKI asiat.
Sopimuksen kirjoitushetkellä olin noista mielenterveydellisistä syistä voimakkaasti lääkitty, ahdituskohtaukset ja luhistumiset olivat jokapäiväisiä.Jokainen voi kuvitella kuinka HARKINTAKYKYINEN olin silloin tuossa tilanteessa.No, tätähän käytettiin sujuvasti hyväksi!!!
Eikä tässäkään liioin:
Saatuani itseni tolpilleni, hakeuduin velkaneuvontaan, ja kuljin läpi prosessin (noin 1/2vuotta) jossa minulle organisoitiin saneerauslaina, jolla aikaisemmat rästit maksettiin pois.Maksettava summa nousi yli sadan tuhannen vanhaa rahaa, koska KAIKKI yhteisvastuulliset rästit minun kuului hoitaa pois tässä yhteydessä. Tällaisia velkoja summassa oli noin puolet. On ihan turha edes unelmoida siitä, että saisin asiaan jotain oikeutta, joko exäni puolelta, tai muuten. Hänellä ei ole motiivia hoitaa asioitaan kuntoon, saati sitten toimia niin että taloudellisesti kumpikin osapuoli eläisi tasa-arvoisessa tilanteessa, tulojensa mukaan.
Näkemykseni:
Osa naisista, silloin kun heille käännetään selkä, alkavat kuvitella tilanteen niin että he ovat ainoa kärsivä osapuoli.Unohdetaan että toisella voi olla jotain pahasti vialla, niin pahasti ettei puheet auta.Tässä katkeruudessa nähdään sitten ihan oikeutettuna se, että ex-miehelle on oikein, että se väännetään 10 maton alitse likaojaan alasti. Hulluinta tietenkin..on se että mies tässä tilanteessa todellakin tekee ihan mitä vaan päästäkseen tavoitteeseensa.
Myös minä suosittelen miehellesi velkaneuvontaa.Kohdallanne on taatusti mahdollista neuvotteluratkaisu jossa velkojat tulevat tasapuolisesti vastaan maksettavassa määrässä, teidän eduksi.Korkoja voidaan antaa anteeksi, jne,jne. Miehellesi voi koitua 2 vuoden maksuhäiriömerkintä vapaehtoisesta velkajärjestelystä, mutta siinä se. Lyhennykset lasketaan maksukyvyn mukaan, ja ne on neuvoteltavissa uudelleen elämäntilanteiden muuttuessa.
Näille ahneille ex-vaimoille minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa..ei riitä että te syyhkytätte kaiken itsellenne, v***uilette päin näköä, ja vedätätte itsellenne toisen työn tuloksen, ja panette ihmiset sossujonoon, vaikka tulot riittäisivätkin muuten..Ja tämä tuulipukukansa perustelee tätä toimintaa pitämällä sitä vanhemman velvollisuutena, ja yksinhuoltajan oikeutena.Hyvä suomi.Juuri näin.
Voimia sinulle Onneton.Älä ristiinnaulitse miestäsi.Koita keskustella hänen kanssaan asiasta tyyliin, "haluaisin pohtia kanssasi hieman pitkän tähtäimen suunnitelmia".Kerro haaveistasi, ja ota velkaneuvonta puheeksi.
Taistele elämääsi se mitä siltä toivot.Elämäsi miehen kanssa!!! :o)
Mahtavaa lukea juttuasi, sait vedet silmiini.Kiitos. Velkaneuvonta vain meillä ei onnistu. Minä en halua maksaa tämän naikkosen vaatimuksista. Aviovaimona siihen joutuisin.
Ei kestä kiitellä, kyllä homma on niin että nykysuomessa asiat niinkuin OIKEUS ja KOHTUUS ovat sellaisia että niistä viime kädessä päättävät sosiaalitantat ja nimismiehet.
Ymmärrän hyvin.Mitä sinä olet tehnyt väärin jotta olisit ansainnut velkavankeuden? Et mitään.Ei rakastuminen ole Suomessa rikos.Tämä kansa katsoo kaiken olevan kunnossa silloinkin kun jonkun velan takaajana joudut maksamaan sen pois.Kaikki on kunnossa vaikka kyseessä olisi selkeä petos sinua kohtaan ->alkuperäinen velallinen vain yksinkertaisesti on nostanut lainan, ja hävinnyt.
Onko teillä lapsia?
Jos ratkaisu olisi esim. muutto ulkomaille? Sinäkin koulutettuna ihmisenä hallitset kielet hyvin, ja saat taatusti töitä.Jos toi kuvio kiinnostaa, niin multa löytyy perspektiiviä tuohonkin..Nimittäin velat eivät seuraa kaikkialle...
Mulla on hyvä tilanne sikäli, että nykyinen vaimoni ymmärtää tilanteeni ja taistelemme yhdessä paremman huomisen puolesta.Tottakai velvoitteeni näkyvät varoissamme.Kumpikin vaan ymmärtää sen, että lopputulos on ARVOKKAAMPI kuin hinta mitä siitä joutuu maksamaan.
Listaamalla vaihtoehdot asian korjaamiseksi, ja niistä yhdessä jutteleminen hyvässä hengessä on hyvä startti.Tärkeintä on ettette joudu kelailemaan niitä yksin itseksenne.
Take care!
Miten niin ei velkaneuvonta onnistu? Jos miehesi hakee velkasaneeraukseen ja maksaa hänelle määrättävän summan niin voitte 5v päästä sitten mennä naimisiin, kun maksut on hoidettu? Voisitko rakastaa siihen asti ilman avioliittoa?
Me OLEMME jo aviossa, olleet monta vuotta. Kysymys on oikeudentajusta tässä asiassa. Miksi minä istun ne vuodet velkavankeudessa, kun en ole muuta tehnyt kuin rakastunut ja avioitunut miehen kanssa, jonka yhä haluan ? Onko ylivelkaisen asema tässäkin asiassa muita huonompi. Ei luulisi että rakastuminenkin on pannassa näiltä henkilöiltä. MINÄ joudun antamaan kaiken palkkani meidän elämiseen, jotta mieheni saisi maksaa velkojaan. Joudun luopumaan tulevaisuudesta, kun se rakastuessa yleensä on ruusunpunainen, minulla se on synkkä kuin korpi. On kyse jaksamisesta ylivelkaisen rinnalla, ei ylivelkaisena, vaikka minua niin kohdellaankin. En tiedä kauanko jaksan. Velat eivät ole minun, mutta helvetti on. Minunkin palkkani lasketaan lyhennyssuunnitelmaan. Olen kuin rikollinen, yhteiskunnan hylkiö, enkä ole muuta kuin rakastanut. Koska tämä maailma herää kylmyydestään?
Vielä elossa, tsemiä myös sinulle ja perheellesi.
Miksen sitä heti tajunnut... Epäoikeudenmukaista on, tiedän sen henkilökohtaisesti! Toisen velkavankeudesta kärsii kumppani, lapset ja oikeastaan koko suku!
Pärjäillään!