Mies rakastui toiseen

Tiedän ettei nämä sanat välttämästi lohduta lainkaan tilanteessa jossa olet, mutta vastaan kuitenkin koska tunnen symptatiaa sinua kohtaa.

Sanot olevasi reippaasti alle kolmekymppinen, olet vielä nuori ja ehdit vielä rakastaa. Mutta sitä on turha vielä pohtia milloin on sen aika.

JOku sanoo että suhteen loputtua toipumisaika kestää kolmanneksen suhteen pituudesta. Sure rauhassa se aika.
Usein naisille tulee halu vetäytyä ihmisten parista ja sulkeutua kotiin. Se ei ole hyväksi mutta jos siltä tuntuu, että haluaa itkeä ja olla itsekseen niin tee juuri niin kuin haluat, anna itsellesi lupa surra vain siten uskon että pääset miehen yli ajan kanssa.

Tee asioita joista pidät ja yritä nauttia pienistä asioista.
Puhu ystävillesi.
Ole hyvä itsellesi.

ei vaikuta erityisen kypsältä; jos on ollut toisen kanssa viikon-kaksi niin on aika varhaista puhua rakastamisesta tai edes seurustelemisesta. Ymmärsinkö oikein, että miehesi on siis myös muuttanut tuon toisen naisen luo ("mies on jo uuden kultansa luona")?

En usko, että voit lopettaa omia tunteitasi "nappia painamalla", vaikka kuinka päättäisit lakata rakastamasta häntä. Anna tunteiden tulla, vaikka ne tuntuvatkin musertavilta. Itke niin paljon kuin itkettää, et mene siitä rikki. Pura vihasi hakkaamalla vaikka tyynyä, jos nyrkkeilysäkkiä ei ole saatavilla. Kirjoita päiväkirjaa, pese miehesi hammasharjalla vessanpytty, kirjoita hänelle kirje jossa kerrot tunteistasi (mutta älä lähetä sitä); on parempi surra ja vihata kuin masentua ja katkeroitua. Ja hanki tukea ystäviltä ja tarvittaessa ammattiauttajalta. Tuskaa kestää aikansa, ehkä viikkoja, ehkä kuukausia, mutta jokainen päivä vie aina hieman voiton puolelle - vaikka välillä tulee takapakkejakin. Jonakin päivänä sinä olet se, joka on selvinnyt ja miehesi todennäköisesti joko pyrkii häntä koipien välissä takaisin tai ajautuu suhteesta toiseen, koska ei uskalla jäädä yksin.

Voimia, selviät kyllä, niin on selvinnyt moni meistä muistakin.

Minun tarinani hamassa historiassa on samanlainen. Kyllä siitä hengissä selviää, vaikka välillä epäilyttää kovasti. Itke kun itkettää, mene vaikka suihkuun itkemään, sen jälkeen on hyvä ja raikas olo. Sure kun siltä tuntuu. Suru kestää aikansa, se on kuin aalto.. tulee, vyöryy päälle, hukuttaa ja sitten taas laimenee tullen kohta uudelleen. Jokaisen suru on yksilöllinen, toisella kestää kauemmin kuin toisella. Anna surulle aikaa.

Päätin silloin, että en riitele. Käyttäydyin miestä kohtaan asiallisesti koko ajan, en tapellut, en huutanut, en syyttänyt. Hammasta purren näyttelin hänelle tyyntä tyyliin "No höh, mene jos siltä tuntuu ja jos siellä on parempi olla, omapahan on elämäsi". Aikanaan sitten mies vinkui takaisin, mutta en halunnut jatkaa enää. Niin syvällä surussa kävin, että tunteeni häneen vihdoin kuolivat.

Voithan sinä häntä ikuisesti rakastaa, eihän siinä mitään pahaa ole. Et vain voi hänen kanssaan enää elää jos hän meni pois.

Kaikkea hyvää sinulle!

ja erityisesti hänen suremiseensa kannattaa käyttää korkeintaan yksi minuutti.
Ei ole senarvoinen, että kannattaa kuluttaa omaa
kallista aikaansa. On turha kyyneltäkään vuodattaa.

Huonon miesvalinnan olet tullut tehtyä. No, lohdutukseksi voin sanoa että puolet ihmisistä ei osaa valita oikeanlaista kumppania kun suurin osa pariskunnista eroaa. Eikä se mikään ihme olekaan kun ei järkeä ole Jumala suonut kaikille ihmisille, ainoastaan eläimelliset vaistot joiden mukaan jotkut miehet toimivat.

selviää usko pois.
Vaikeata rakkaus on kitkeä pois mutta kuten tuossa aiemmassa viestissä oli niin suhtaudu rauhallisesti mieheesi ja tosiaan kitke tunteesi pois sillä hän tulee häntä koipien välissä vielä kinumaan takaisin luoksesi. Ja jos otat hänet takaisin niin hän tekee sinulle sen joskus taas uudestaan.
Elämä ei yhteen mieheen lopu ja paras voi sulla olla vielä edessä joten älä heitä lusikkaa nurkkaan. Etsi ilo pienistä asioista ympäriltäsi, älä odota mitään suurta ja ihmeellistä tapahtuvan.
Onnea matkallesi toivon.

Hei Kissamummo!
Haluan lohduttaa ja tukea sinua, vaikka itse olen samanlaisessa tilanteessa ja tarvitsen itsekin rohkaisua, jotta jaksan elää. Minäkin olen ollut viisi vuotta naimisissa, yhteiseloa on yli 10 vuotta. On kaksi lasta, asuntolaina... niin tyypillinen tarina, että ihan hävettää. Ja nyt joudun muuttamaan lapsineni kodistamme pois, koska mieheni rakastaa toista naista. Olen täysin vereslihalla ja välillä pelkään, etten selviä tästä hengissä. Pelkään myös, että jään lopppuiäkseni yksin ja katkeroidun. Sitä en halua. Ja vaikka nyt tuntuu, etten halua edes elää, niin luvataanko itsellemme, Kissamummo, että elämme edes uteliaisuuden vuoksi. Siis edes siksi, että näemme, mitä elämällä on meille vielä tarjota. Koita jaksaa, niin minäkin teen.

Tästä on jo aikaa 10 vuotta mutta kuuden vuoden kihlauksen jälkeen mieheni samalla tavalla rakastui toiseen ja katosi sille tielleen.. menivät naimisiin ja tekivät lapsen ja erosivat.. koko kuvio vei heiltä aina vuoden kutasakin.( asia mikä lohduttaa mua.)
Silloin hän oli löytänyt sen oikean naisen jotta mitä aikailemaan, kehui käydessään minulle.. Ja minä olin kuolla.. sairaslomalla ja vailla mitä. Ystävät pitivät yhteyttä ja auttoivat kun sitä seuraa todella kaipasin ja olen heille ikuisesti kiitollinen.
Mutta kun sain muutettua pois siitä talosta ja uuden elämän alkuun niin toipuminen alkoi.. talo myytiin ja asiat järjestyi ajan kanssa.
Neuvoisin teitä puhumaan ja puimaan asiat kuitenkin perusteellisesti läpi. Ei oo helppoo mutta me emme niin tehneet ja näin painajaisia muutaman vuoden.. Ja ymmärtelin hänen reaktioitaan ja ajatuksiaan jopa neljä seuraavaa vuotta kun itse jouduin aivan samoihin tilanteisiin ja joku teki samoin kuin itse olin toiminut niissä tilanteissa.. ei mitään ihmeellisiä tilanteita, mut kuitenkin. Tajusin miksi hän ei ollut onnellinen kanssani ja altistui rakastumiselleen.. sehän jostakin johtuu kuitenkin. Jokin on pielessä suhteessa ollut jos niin käy.. ja tavallaan urkenee sitä kautta ulospääsy suhteesta jos ei ole sisua hoitaa asiaa muuten vaik on tyytymätön.. -en tiedä päteekö teoriani aina mutta näin ajattelin omalla kohdalla..
Yritä saada hänet puhumaan asiat jotka eroon johti ja muutenkin. Pääset helpommalla kuin pähkäilet vuosikausia jälkeenpäin mitä tapahtui ja minkä takia. Kiinni saaminen on hankalaa koska tuskin hän tahtoo enää kullankallista aikaansa sulle, entiselle antaa mutta yritä.
Itse en ole ollut katkera hänelle sen jälkeen kun hyvin ymmärsin miksi meille niin kävi.
Voimia sulle.. elämä kyllä jatkuu ja olet entistä vahvempi tämän jälkeen.