Olen tämän palstan vakioseuraaja, vaikka en ole mitään nimimerkkiä rekisteröinytään. Tulin vaimoni taholta petetyksi puolisen vuotta sitten ja siitä saakka olen täällä roikkunut. Säälittävää, täytyy myöntää.
Olen tehnyt syväluotaavan analyysin tämän palstan tilasta.
Täällä on selvä lynkkausmeininki. Pettäjä-äijiltä munat pois ja ero vireille ja kakkosille (kesti vähän aikaa että tajusin tämän ykköset, kakkoset asetelman) ollaan pahana, kun ovat houkutelleen meidän Eeron pahoille teille. Petetyksi tulleet miehet ja pettäjänaiset on selkeä vähemmistö, mutta niitäkin täällä onneksi pyörii. Olen siis miettinyt mistä tämä lynkkausmeininki johtuu ja nyt olen sen tajunnut.
Suurin osa niistä jotka sitä eroa täällä jokaiseen pettämistarinaan ratkaisuksi tarjoaa on niitä akkoja, joita minä kutsun "happamiksi". Olin nimittäin itse sellainen vaimolleni. Aina pahalla päällä, aina vaatimassa oikeuksiani ja kai jo vähän tunteetkin oli kuolleet vaimoani kohtaan. Vaimoni sen sijaan oli minulle aina yliystävällinen, silloinkin, kun oli sivusuhde(?).
No meillä happamilla on usein jo ennen pettämisen vireilletuloakin sellainen fiilis, että vastapuolen naama aina välillä ärsyttää. Sitten kun tulee ilmi että toinen on pettänyt, antaa se meille happamille syyn ja oikeutuksen eroon.
Eli suurin syy siihen että sitä eroa tarjoillaan lääkkeeksi onkin se että sitä eroa on jo mietitty ennen sitä pettämistäkin, mutta pettäminen antaa sille sinetin.
Itse olen kuitenkin sen verran perverssi, että en tietenkään ota eroa. En helvetissä. Nythän minulla on katuva vaimo. Siis paras mahdollinen! Antaa piparia aina, kun pyydän ja kaikki vähän erikoisempikin seksin saralla menee läpi. Voin käydä huoletta itse vieraissa, kun rouvakin kävi ja ilman mitään tunnontuskia. Koskaan en ole aiemmin käynyt, koska sen verran kunnioitusta meidän lapsia kohtaan minulla on ollut.
Olen tehnyt syväluotaavan analyysin tämän palstan tilasta.
Täällä on selvä lynkkausmeininki. Pettäjä-äijiltä munat pois ja ero vireille ja kakkosille (kesti vähän aikaa että tajusin tämän ykköset, kakkoset asetelman) ollaan pahana, kun ovat houkutelleen meidän Eeron pahoille teille. Petetyksi tulleet miehet ja pettäjänaiset on selkeä vähemmistö, mutta niitäkin täällä onneksi pyörii. Olen siis miettinyt mistä tämä lynkkausmeininki johtuu ja nyt olen sen tajunnut.
Suurin osa niistä jotka sitä eroa täällä jokaiseen pettämistarinaan ratkaisuksi tarjoaa on niitä akkoja, joita minä kutsun "happamiksi". Olin nimittäin itse sellainen vaimolleni. Aina pahalla päällä, aina vaatimassa oikeuksiani ja kai jo vähän tunteetkin oli kuolleet vaimoani kohtaan. Vaimoni sen sijaan oli minulle aina yliystävällinen, silloinkin, kun oli sivusuhde(?).
No meillä happamilla on usein jo ennen pettämisen vireilletuloakin sellainen fiilis, että vastapuolen naama aina välillä ärsyttää. Sitten kun tulee ilmi että toinen on pettänyt, antaa se meille happamille syyn ja oikeutuksen eroon.
Eli suurin syy siihen että sitä eroa tarjoillaan lääkkeeksi onkin se että sitä eroa on jo mietitty ennen sitä pettämistäkin, mutta pettäminen antaa sille sinetin.
Itse olen kuitenkin sen verran perverssi, että en tietenkään ota eroa. En helvetissä. Nythän minulla on katuva vaimo. Siis paras mahdollinen! Antaa piparia aina, kun pyydän ja kaikki vähän erikoisempikin seksin saralla menee läpi. Voin käydä huoletta itse vieraissa, kun rouvakin kävi ja ilman mitään tunnontuskia. Koskaan en ole aiemmin käynyt, koska sen verran kunnioitusta meidän lapsia kohtaan minulla on ollut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet varmaan sitten myös vaimollesi kertonut vieraissa käynnistä ja sallit sen myös hänelle?
Tekstisi perusteella - olisikohan se ero teidänkin tapauksessa paras vaihtoehto?
ja ylemmyydentunne huokuvat kirjoituksestasi.
Jos olisin vaimosi, en antaisi minkäänlaista "piparia" vaan lähtisin viivyttelemättä kävelemään.
ja katkeruudella kulutat itsesi loppuun muutamassa vuodessa.
Itse olen kans se petetty, mutta en voisi ajatella asiaa sinun laillasi.
elämä kuule jatkuu. Eikä sitä tiedä, mitä sieltä kulman takaa on taas tulossa yllätyksenä elämään. Pyrin olemaan ihminen, äiti, joka voi katsoa lapsiaan silmiin ilman häpeää tai pelkoa siitä, että jäisin heille kiinni pettämisestä. Lapsissa tulevaisuus on kuitenkin. Antaisinko omien/mieheni virheiden kertaantua heissä? Voisinko antaa heille eväitä elämää varten, rohkaista rehellisyyteen ja korkeaan moraaliin, jos olisin elänyt huoran lailla?