Puin takkini, olin lähdössä töistä. Tulit naulakkoon sattumalta samaan aikaan. Luulin sinun jo lähteneen, olihan jo myöhä. Hämmennyin: miten voit olla juuri tuossa, juuri nyt. Menin lukkoon kun yritit ystävällisesti jututtaa enkä reagoinut tutulla virnistävällä olemuksella. Muutuit itsekin etäiseksi ja täytit hiljaisuuden jollakin työasialla. Emme lähteneet samaa matkaa, pakenin kuin teinityttö. Olin illalla niin surkuna.
Tänään en nähnyt sinua koko päivänä, olit niin kiireinen. Kirosin omaa kömpelyyttäni. Ja juuri kun olin taas lähdössä, sieltä astelit kohti kimaltavin silmin. Ei tarvittu kuin muutama ystävällinen sana, hymy ja kaikki oli taas hyvin. On lämmin olo.
Tänään en nähnyt sinua koko päivänä, olit niin kiireinen. Kirosin omaa kömpelyyttäni. Ja juuri kun olin taas lähdössä, sieltä astelit kohti kimaltavin silmin. Ei tarvittu kuin muutama ystävällinen sana, hymy ja kaikki oli taas hyvin. On lämmin olo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun ne pienet tärkeät hetket voi pilata, koska haluaa olla näyttämättä tunteitaan.
Tai ei uskalla näyttää tunteitaan...
Itsekin toisinaan pilaan kivat hetket lähes totisella ilmeellä ja työasialla, mutta hetken päästä saatan naureskella jonkun kanssa ihan muita juttuja.
On niin vaikeaa olla hymyilevä, mutta ei liian hymyilevä - tietääpä toinen ne tunteet tai ei, oli hänellä tunteita minua kohtaan tai ei.
Oman lisänsä tuovat työpaikalla työkaverit, joiden edessä pitäisi olla cool ettei jutut lähde kiertämään.