Luvan saaminen menoihin

Monet miehet haluavat vaimoksi äidinkorvikkeen. Näitä on minunkin kaveripiirissäni. He tuntevat olonsa turvalliseksi äidillisen naisen kanssa ja haluavat elää kotoaan oppiman mallin mukaan. Melkoisia konservatiivejä siis.

Tähän samaan pakettiin kuuluu, että nainen on justiina ja miehen täytyy kysyä lupa omiin menoihinsa. Usein tähän vielä kuuluu ajatus, että mustasukkaisuus on rakkauden, ei luottamuspulan osoitus.

Minunkin kaverini kysyvät, saisinko vaimoltani luvan lähteä jonnekin. Kun sanon, että en tarvitse lupaa, niin sitten äijäillään jotain. He arvelevat, että vaimoni ei rakasta minua, koska ei vahdi minua. Olen tosin joskus joltain kysynyt, että pitäisikö minua vahtia? Etenkin kun tästä joukosta löytyy ne pari vieraissa virkistäytyjää. Kaikki kielletty kun on kivaa.

okei, eka reaktio tähä olis, "äh, normaalii ajattelematonta hölmöilyy". ilman syvällisempää tarkotusta. et ne tavallaan naljailis sun äijälle, et se tarviis sun luvan joka asiaan.

toisaalta ne noteerais kyllä sut, et ne ainaki jollai tasolla olis tajunnu tai ajattelis, et sun ukkos on sun ukkos ensisijaisesti. et ne olevinaan ainaki ottais sua huomioon.

onko sitte olevinaan huomioonottamine kovin kohteliasta, on eri juttu.

tai sanotaan näi, et se olis kohteliasta, jos se "lupajuttu" tehtäis hyvissäajoin. tarkoitan sitä, et sais järkättyy juttui silleen, et sopii sen menon eikä mitään muuta sille kohtaa.

muussa tapauksessa se olisi sitte kyseenalaistamista tai jotai rajanhakuu sille, et kuin paljo niillä on sanavaltaa teidä suhteen yli.

koska viimetipassa sillä "luvan pyytämisellä" ei oo mitään merkitystä ja täysin ajattelematonta edes pyytää lupaa tai mitään, jos sovittuja juttuja ei enää kunnolla ehtis siinä ajassa siirtää.

niille vois tän mielestä sanoo ihan hyvin, et lopettaa tollasen.

mut sit taas toisaalta, jos se on hyväntuulista läpänheittoo ilman mitään, nii kandee miettii sitäki sanomista ;) koska se sanomine saattaa aiheuttaa taas ymmärtämättömyyttä, koska ne oikeesti ei välttämättä tajuu mitä ajatuksii moine vois saada aikaan.

aika kimuranttii. ehkä ei kandee kelata liikaa, jos se ei oo ongelma. ettei vahingossa tee liialla pähkäilyllä siitä ongelmaa.

Tuo on ihan normaalia keljuilua miesten maailmassa. Siis toi vinoilu luvan kysymisestä.

Olen naimisissa ja kaverit vinoilevat aivan samaa. Vastaan että en tarvitse lupaa taikka sanon että hetkinen, kysyn asiaa... taikka keksin jotain uutta juttua, jotain aivan älytöntä. Toki sillein etten loukkaa vaimoani tai ketään muuta.

Tuo on aivan äijien juttua. Jotkut jaksavat, kuule, vuodesta toiseen jankkaa samaa hemmetin asiaa ja jopa samoilla sanoilla. Yksi työkaverikin jaksaa jankata, minut nähdessäni, sitä samaa vanhaa juttua, mikä tapahtui 20 vuotta sitten!

Jotkut ukot vaan jämähtävät. Heille se on turvallisenen elinympäristö ja he kokevat kauheana kaikenlaisen uudistuksen.

Tätä se vain on; jotkut tyypit kehittävät omat maneerinsa ja ne, kuule, jatkavat sitä loppuun asti.

Et voi arvatakaan, kuinka paljon olen saanut kuulla samanlaista apulannan jauhamista!

Aivan liian pitkä teksti...
En jaksanut lukea mutta eikö ole hienoa että kommentoin siitä huolimatta?

Itselleni aikoinaan ihmetystä aiheutti silloisen poikakaverin kaverit, jotka ihmettelivät kun olin sanonut poikakaverilleni "mene ja ole sen aikaa mitä olet". Toisen kaverin avovaimo oli aika vahtiva, toisen muistaakseni ei.
Minusta sanomisissani ei ollut mitään kummaa, itseasiassa ihan turha lause, koska tottakai hän sai viettää aikaa kavereidensa kanssa eikä hänellä mitään kotiintulo aikoja ollut.

Joskus ja vitsinä heitetty "saatko luvan" on ok, mutta pitääkö sitä jankata kun kerta toinen saa mennä ja tulla?! Jospa niitä kavereita itseään harmittaa?

ja muutamat miehet, joiden kanssa olen seurustellut, ovat tästä syystä epäilleet, etten välitä heistä (tai hänestä, kukin siis vuorollaan..). en takerru ja haluan välillä viettää aikaa myös ihan itse. nämä miehet olisivat ilm. halunneet kyttäävän pirttihirmun.

en jaksaisi aikuiselle miehelle jatkuvasti olla vakuuttelemassa, että rakastan häntä, kunn hän ei sitä millään usko. olenkin ajatellut, että pitääkö ryhtyä epäluuloisemmaksi ja vaatia kysymään lupa, että mies olisi tyytyväinen, kun miessuhteet ei muuten kestä ja onhan tätä mun osoittamaa luottamusta on usein käýtetty väärin.

No se nyt vaan on sellanen miesten "juttu". Ei siitä tarvii niin nenilleen ottaa. Vähän sama juttu ku "pitää kysyä hallitukselta lupa".

Tuolla joku sanoi hyvin, että jotkut miehet etsivät naisesta ns äidin korviketta ja tätä jäin todellakin miettimään, että ehkä asia voi olla näinkin. Ehkä jotkut miehet tarvitsevat tietynlaista huolehtivaa turvaa naisesta.

Mut anyway, ei ne mitään pahaa sillä tarkoita. Ens kerralla ku joku kysyy sulta noin, niin voit heittäytyä leikkiin mukaan ja sanoa:"Noh, jos se nyt tällä kertaa sais sitten mennä." Tietenkin asiasta kannattaa sopia etukäteen miehesi kanssa, kun olette sopineet, että lupia ei menemisiin kysellä. Se on vähän tökerö vastaus jos täräytät:"Menköön mihin itse haluaa." -tyyliin.

että suurin osa ihmisistä, on niin mustasukkaisia, että eivät suo toiselle omaa elämää ollenkaan, siis miehet ja naiset samanlaisia molemmat, mutta miehet kyllä vielä vähän enemmän mustiksia. Siksi niiden miehesi kavereiden ajatuksiin ei kertakaikkiaan voi mahtua sellainen asia, että jotkut parit voivat luottaa toisiinsa ja antaa toisen kulkea vapaasti, ilman että siihen tarvii erikseen lupia kysellä.
Suurimmassa osassa parisuhteita on nimittäin semmoinen käytäntö, että sitä lupaakaan ei heru, siis kummaltakaan osapuolelta, vaikka sitä kuinka kysyisi.