Minulla on juuri nyt oikeastaan aika kiva fiilis elämästäni ja sen suunnasta. Olen eronnut pitkästä suhteesta ja oloni on sellainen, että on aika löytää uusi itselleni parempi kumppani rinnalleni. Kasvoiltani rumana miehenä minulla on omat epävarmuuteni siitä kelpaanko varsinkin, koska nuorempana en kelvannut oikein kenellekään ja päädyin naimisiin sen naisen kanssa joka minut ensimmäiseksi kelpuutti. (Ihan kohtuu hyvä liitto meillä kuitenkin oli. Parempi varmasti kuin suurin
osa muista niin pitkään kestäneistä suhteista.) Nyt olen kuitenkin ilolla huomanut, että itse asiassa markkina-arvoni vähän yli 30v miehenä onkin noussut selvästi! Olen korkeasti koulutettu, hyvä tapainen, siisti ja luonteeltani avoin ja rauhallinen. Liikuntaa en harrastanut nuorempana, mutta aikuisiällä aloitin säännöllisen liikunnan harrastamisen. Alkoholin kanssa ei ole ongelmia, en tupakoi ja muutenkin minulla on terveet elämäntavat. Ylipainoa ei ole.
Kun tätä tilannetta vertaa niihin miehiin joiden kanssa jouduin "kilpailemaan" nuorempana, voi vain hymyillä. Näistä miehistä suurin osa on alhaisesti koulutettuja, liikunta on unohtunut, ylipainoa on kertynyt monelle, alkoholilla läträäminen on alkanut näkymään jne. jne. Entä sitten naiset? Itseäni kiinnostaa
älykkäät, empaattiset, mielellään korkeasti koulutetut, lapsettomat ja suunnilleen itseni ikäiset naiset. Koska naiset ovat nykyään keskimäärin paremmin koulutettuja kuin miehet ja nainen todennäköisemmin haluaa rinnalleen vähintään saman koulutustason omaavan kumppanin, koulutettujen miesten "markkina-arvo" kohoaa. Etenkin koska koulutetut naiset joutuvat kilpailemaan myös vähemmän koulutettujen naisten kanssa. Miehillehän tuolla asialla ei ole usein niin suurta merkitystä. Korkeasti koulutetut
omaavat myös todennäköisemmin terveemmät elämäntavat ja odottavat samaa kumppaniltaan...mikä on minusta tosi hienoa:-) Lisäksi moni nainen on ehtinyt nuorempana polttaa siipensä niiden miesten kanssa, jotka silloin tuntuivat niin ihanilta. Usein näiden naisten elämä ei myöskään ole pyörinyt
lasten tekemisen ympärillä ja aika moni heistä
onkin vielä lapseton. Kun kuvaan lisätään vielä yli 30v naisten vauhtiin päässyt rupsahtaminen ja lastenteon nopeasti lähestyvä eräpäivä,
ei asemani parisuhde markkinoilla olekaan niin heikko kuin nuoruuden kokemusteni perusteella olisin uskonut. Kaikille en edelleenkään
tietysti kelpaa, mutta kaikille en haluakaan kelvata. Yksi hyvä riittää. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
osa muista niin pitkään kestäneistä suhteista.) Nyt olen kuitenkin ilolla huomanut, että itse asiassa markkina-arvoni vähän yli 30v miehenä onkin noussut selvästi! Olen korkeasti koulutettu, hyvä tapainen, siisti ja luonteeltani avoin ja rauhallinen. Liikuntaa en harrastanut nuorempana, mutta aikuisiällä aloitin säännöllisen liikunnan harrastamisen. Alkoholin kanssa ei ole ongelmia, en tupakoi ja muutenkin minulla on terveet elämäntavat. Ylipainoa ei ole.
Kun tätä tilannetta vertaa niihin miehiin joiden kanssa jouduin "kilpailemaan" nuorempana, voi vain hymyillä. Näistä miehistä suurin osa on alhaisesti koulutettuja, liikunta on unohtunut, ylipainoa on kertynyt monelle, alkoholilla läträäminen on alkanut näkymään jne. jne. Entä sitten naiset? Itseäni kiinnostaa
älykkäät, empaattiset, mielellään korkeasti koulutetut, lapsettomat ja suunnilleen itseni ikäiset naiset. Koska naiset ovat nykyään keskimäärin paremmin koulutettuja kuin miehet ja nainen todennäköisemmin haluaa rinnalleen vähintään saman koulutustason omaavan kumppanin, koulutettujen miesten "markkina-arvo" kohoaa. Etenkin koska koulutetut naiset joutuvat kilpailemaan myös vähemmän koulutettujen naisten kanssa. Miehillehän tuolla asialla ei ole usein niin suurta merkitystä. Korkeasti koulutetut
omaavat myös todennäköisemmin terveemmät elämäntavat ja odottavat samaa kumppaniltaan...mikä on minusta tosi hienoa:-) Lisäksi moni nainen on ehtinyt nuorempana polttaa siipensä niiden miesten kanssa, jotka silloin tuntuivat niin ihanilta. Usein näiden naisten elämä ei myöskään ole pyörinyt
lasten tekemisen ympärillä ja aika moni heistä
onkin vielä lapseton. Kun kuvaan lisätään vielä yli 30v naisten vauhtiin päässyt rupsahtaminen ja lastenteon nopeasti lähestyvä eräpäivä,
ei asemani parisuhde markkinoilla olekaan niin heikko kuin nuoruuden kokemusteni perusteella olisin uskonut. Kaikille en edelleenkään
tietysti kelpaa, mutta kaikille en haluakaan kelvata. Yksi hyvä riittää. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli kaikki naiset haluaa sua hirmuisasti..
1. "Eräpäivä"
2. "Rupsahtaminen"
3. "Kilpailu"
4. "Petetyt"
Hmm..
Onneksi tunteet/kemiat ratkaisee.
-------------------------
Niin se kylläkin on, että sitten jossain vaiheessa nainen haluaa miehen ja mieluiten ennen kolmekymmentä. Ei siinä mitään :)
------------------------
kaikki naiset minua halua, mutta ihan riittävän moni sellaisista jotka itseäni kiinnostavat. Ja niin kuin sanoin, yksi hyvä riittää. Analyysini on vähän inhorealistinen, mutta kyllä nuo asiat heijastuvat myös sinne tunne/kemia puolelle. Eivät ne ole irrallaan siitä maailmasta missä me elämme.
Eikö vaan olekin vapauttava tunne?
Itse olin koko nuoruuteni päähän potkittu ja parjattu heittiö, roska muiden silmissä. Sain joka päivä kuulla olevani liian ruma tähän maailmaan. En vain sopinut sen ajan käsityksiin kauniista tytöstä kun olin liian pitkä ja suuriluinen, ja käytin vääriä vaatteita.
Arpien umpeutuminen kesti kymmenen vuotta, jonka aikana keskityin vain opiskelemaan, en ihmissuhteisiin. Lähdin vaihtoon Austraaliaan ja toin mukanani hyvän itsetunnon. Tämän ja koulutus- sekä työkokemukseni turvin perustin oman yrityksen, joka pyörii tuottoisasti jo ilman minua.
Monta vuotta tein töitä saavuttaakseni sen mitä olen tänä päivänä, eikä nuo vuodet menneet hukkaan. Nyt 3-kymppisenä elän sitä nuoruutta, jonka monet haaskasivat jo teineinä. Joskus näen näitä monottajiani kaupungilla lykkimässä lastenrattaita kauppakasseja raahaten, elämästä väsyneenä raahustaen eteenpäin. En voi sille mitään, että tunnen oikeuden tapahtuneen kun tiedän monen riistäjäni jääneen alkoholisteiksi tai rivityöläisiksi, vailla mahdollisuutta kokea koskaan niitä asioita joita oma elämänlaatuni antaa minun nyt kokea.
Enkä ole enään yksin, vaan minulla on laaja ystäväpiiri ja perhe sekä villit vkonloput itseäni 10 vuotta nuorempien deittien kanssa. Nyt kun tunnen olevani elämäni vedossa, runko trimmattuna, silmät onnesta sädehtien, en halua vielä muuta kuin nauttia siitä kaikesta minkä olen itselleni rakentanut.
Elämä antaa kaiken, kun vaan tietää miten sen saa....
Jees, ei elämässä tosiaankaan ole mitään valittamista tällä hetkellä :)
Oon terve ja hyvässä trimmissä. Pian käyn läpi pienen operaation jonka jälkeen olen vielä terveempi. Kesäksi hankin juuri moottoripyörän jonka sarviin hyppämisestä en uskaltanut haaveillakaan seurustellessani (sen verran innostava kumppani :I
Haen yliopistoon joka on ollut mun haaveena pitkään, mutta vasta nyt uskon että älliä riittää sinne asti. Jos pääsykokeissa ei onnaa, jatkan vakituisessa työssäni jossa mua on siunattu ihanilla työkavereilla.
En jaksa murehtia sinkkuuttani, koska elämässä on kerrankin muutakin sisältöä (hyvä minä) eikä vähempää vois kiinnostaa monottajien elämä ;)
vie tämä on vapauttava tunne:-) Olen voinut huomata, että oli hiton hyvä asia, että en koskaan saanut itselleni niitä somia koriste naisia mistä nuorena ja tyhmänä haaveilin. Monet näistä nykyisin deittailemistani naisista ovat oikeasti PALJON itselleni sopivampia...älykkäitä ihania naisia joiden elämä on myös nousujohtoisella uralla... eikä heidänkään huippunsa osunut about 20v kohdalle.
eheh.. ja tuosta vahingoniloisesta peilaamisestako voimme päätellä itsetuntojenne kasvaneen normimittoihin? mutta...kiva jos saatte siitä tyydytyksenne.
Ei kyllä kannata ajatella että nyt tuolla menee huonommin ja mulla nyt paremmin, ei se ole noin yksoikoista.
Keskittyy vaan itseensä ja omaan onnellisuuteensa, ikinä mitään hyvää seurannut kadehtimisesta tai ylimielisestä asenteesta.