Miten kriisin yli voi päästä? Minä olen se, joka petti. Minun virheeni. Mutta aviopuoliso sanoo myös tuntevansa vastuuta siitä, millaiseksi meidän parisuhde yhdessä vaiheessa meni (ja jolloin pettäminen tapahtui). Kumpikin ollaan loukattu toisiamme, riidelty ja itketty. Kumpikin vielä välitetään toisistamme. Ollaan tajuttu, että näin ei voi jatkaa. Mutta mitä sitä pitää tehdä, että saa aloitettua uudelta pohjalta?
Siis, miten pääsee kriisin yli?
Siis, miten pääsee kriisin yli?
Vastaukset 10
Vanhimmat
...puolisosi luottamuksen takaisin.
Siinä sinulle työmaata.
Puolisosi voi tuntea vastuuta parisuhteen tilasta, mutta sinun nyt on ihan turha sen taakse lähteä omaa vastuutasi piileksimään. Sinähän siinä olet pettänyt.
Pettäminen tapahtui. Miten niin tapahtui? Sinä vain kävelit kadulla omiasi ajatellen ja yhtäkkiä se vain tapahtui?
Mitä tässä voi tehdä? Pitääkö mun muuttaa meidän yhteisestä asunnosta pois ja antaa kumppanille aikaa miettiä? Vai pitäisikö mun yrittää olla kumppanille niin hyvä kuin mahdollista, hyvitellä, kertoa kuinka paljon kadun, madella/rukoilla/anella anteeksi, luvata etten tee sitä uudestaan, vannoa rakkautta...? Ostaa kukkia, leipoa? En tiedä kumpi hänelle olisi parempi, se että häipyisin pois silmistä vai jäisin.
Se on nyt sitten kumppanin päätettävissä mitä hän haluaa tulevaisuudelta, jatkaa vai ei. Aion ainakin vastata rehellisesti hänen kysymyksiinsä, jos hän jotain haluaa kysyä.
Luottamuksen uudelleen rakentaminen... kuinka se tapahtuu?
keskustelua itsesi kanssa pettämiseesi. Näin minäkin teen ja olen menossa terapiaan juttelemaan näistä. Jotakin minun elämästäni puuttui kun pystyin pettämään 1½ vuotta !!! Jotakin sairasta minussa on :-(
Minä olen petetty ja jotain voisin täältä toiselta puolelta sanoa (siis mitä itse toivoisin). Ainakin yhden ison asian olette jo tehneet, kun olette rehellisesti puhuneet ja päättäneet jatkaa yhdessä(?). Vai onko kumppanisi pyytänyt miettimisaikaa päätökselle? Ei sun matelemaan kannata alkaa, mutta rehellisyys ja aito anteeksipyyntö korjaavat (kipeydestään huolimatta) jonkin verran asioita. Ehkä kannattaa miettiä yhdessä mitä hyvää ja huonoa suhteessanne on ja miten sitä voisi parantaa.
Luottamus palaa vasta ajan kanssa. Siihen asti suosittelisin, että yrität jaksaa sitä kyttäämistä ja kyselyä menoista ja tuloista, mitä varmaan on edessä. Sanoillasi ei ole niin suurta merkitystä, mutta teoillasi on. Eli baarireissut, jolloin puhelin on kiinni, eivät kasvata luottamusta, vaikka selittäisit mitä. :) Ajan kanssa se "kyttääminen" vähenee ja sitä nopeammin mitä paremmin voit näyttää, että olet todella sitoutunut suhteeseenne.
Psykologin juttusille menin. Ja aion käydä jatkossakin. Tää ei ole mikää yksinkertainen juttu. Mä olen pantannut vihaa sisälleni ja se on purkautunut sitten aina jotain muuta kautta ulos. Vituttaa jos parisuhde menee pilalle tässä, ja sydän särkyy ihan taatusti. Mutta onneks ainakin itselle nää ongelmat alkaa selvitä, ja ehkä sitä voi sitten tulevaisuudessa välttyä vastaavilta ongelmilta.
Naiseni petti mua vuosi sitten ja vieläkin olo on paska. Tosin olotila aaltoilee. Puhuimme vaikka kuinka ja riitelimme, mutta silti mieleni on tällainen.
Tänään on fiilis, että nyt perkele akka saa lähteä. Viime viikolla suunnittelimme asuntomme remonttia ja sitä edellisviikolla oli puhetta lapsesta.
Se mikä laukaisee nuo vihan tunteet on epäselvä. Viinaa en ole ottanut, mutta kiirettä on tosin ollut.
Eli se miten matelet, ei merkitse mielestäni mitään. Mua suorastaa häiritsi, kun naiseni järjestelti kaiken maailman "seremonioita" ja mielisteli. Esimerkkinä muistan, naiseni teki kolmen ruokalajin illallisen. Kun tulin töistä oli pöytä katettu koreaksi. Söin kyllä, olen perso ruoalle, mutta sitten käytiin keskustelu. Mun mielestä tollainen mielistely menee yli. Eipä sitä aiemminkaan mitään olla mielistelty, niin miksi nyt sitten. Siitä mua syyllistettiin, kun petos paljastui, että hän saa kuulemma tehdä kaiken. Mä kun otan imurin käteen, niin alkaa sellainen vittuilu, etten osaa jne. Sama koskee mitä tahansa kotityötä, vaikka olen naistani enemmän elänyt itsenäisesti ja tykkää jopa kotihommista.
Se, että yrittää materialla ja mielistelyllä saada tehtyä tekemättömäksi on turhaa. Tärkeämpää on keskittyä siihen, että mikä laukaisi ongelman parisuhteessa ja siihen, että pystyykö molemmat osapuolet elämään asian kanssa. Se on vaikeaa päättää. Kokemuksella voin sanoa.
on. Minä olen pettänyt miestäni ja olen kanssasi samaa mieltä että mielistey ja mately on peestä. En siis sitä ole käyttänyt. Enemmänkin me puhumme siitä mikä meni pieleen, että minä moiseen ryhdyin. Saapi nähdä kuinka tässä käy mutta huonossa suhteessa on kurja elää joten mieluummin sitten yksin.
Ihan samanlaista aaltoliiketta on minullakin. Välillä silmitön viha ja uho että nyt se ..tanan huora lähtee, mutta seuraavana päivänä mietitään jo lastentekoa... muuttuuks tää tästä joskus (2 kk mennyt)?
vaatii ,eikä mikään tule kuitenkaan olemaan niin kuin ennen. Mieheni petti ja yrittää nyt hyvittää.Tuntuu pahalta ,että hän on kaikki nämä vuodet tiennyt mistä pidän ,mitä haluan.No nyt ,kun jotenkin itse en enää jaksa ja viimeinen virhe tuli tehtyä hän yrittää.
Ei teot auta ,paitsi ehkä puhuminen.Minua on auttanut kirja "Läsnä ja lähellä" Kaija Maria ja Lari Junkkarin ,josta pätkä...Rakkaus ei perusolemukseltaan ole tunne ,vaan ensisijaisesti suhde ,johon mahtuvat kaikki tunteet.Jos aikoo pitää huolta siitä ,että rakkaus kestää ,näistä vaikeista tunteista on itse kunkin otettava vastuu.Samalla on tietoisesti ravittava myötätuntoa ,iloa ja kiitollisuutta parisuhteessa.
noh. minun vaimo petti ruotsinlaivalla kun oli työporukan kanssa matkassa. Pahinata oli se kaikki tyylittömyys että mun paras kamu ajautuu niin alas ja tyylittömasti että siellä piti vehdata. Ja kaikkein pahinata oli se, että kohde oli mun liikekumppani (vaimoni tietämättään). Välillä tuntuu että meidän suhde parani kun asioita käsiteltiin ammattilaisten avustuksella jne. Meillä on ollut tyylikäs elämä ja mäkin jopa "puhun ja pussaan" eikä seksiäkään koskaan ole puuttunut. On se niin vaikeeta toisinaa kun viha nousee pintaa ihan sunntain aamulenkilläkin. Kun vaimo jäi sähköpostistaan kiinni koitti kiistää kaiken. Voitte kuvitella kun liikekumppanini kehui hoidelleensa misun Tampereelta jne. Oli siinä mulla narut vedeltävinä ja kaiki paljastui kuin hannu hanhelle konsanaan. No mutta vieläkään en tiedä mitä teen kun aiasta on jo 6 kk. Lapset pidättelee! Ehkä mulla on uusi elämä odottelemassa?