Kaikille teille haluaisin esimerkinomaisesti kertoa, että sen oman kumppanin ja toisen naisen/miehen vertailu keskenään ei kannata. Se ei vaan toimi.
Itse ryhdyin pitämään kakkosta kun omassa suhteessani arki alkoi. Itsetunto koheni huomattavasti kun sai taas osakseen flirttiä, naurua ja "aitoa kiinnostusta". Oma kumppani menetti merkityksensä silmissäni ainakin joksikin aikaa.
Tietenkin vertasin näitä kahta naista toisiinsa ja mietin että kumman ottaisi. Kaksoiselämä ajan päälle ei nimittäin enää viehättänyt. Olisin halunnut viettää aikaa enemmän kakkosen kanssa, mutta oma naiseni oli myös mukava ja teimme mahtavia reissuja yhdessä.Intohimoa oli vain ajoittain.
VAlitsin kakkosen, koska siinä tuntui olevan enemmän menoa ja meininkiä. Siis erosin avovaimostani. Nyt kun aikaa on kulunut yli puoli vuotta, kiinnostus on alkanut lopahtaa tähän entiseen kakkoseen. Muutimme yhteen ja siitä alkoikin sitten taas parisuhde. Kutuajan jälkeen tämänkin kakkosen flirtti väheni (tai haki uuden kohteen) eikä hän enää niin intensiivisesti kuunnellut jokaista sanaani ja ymmärtänyt minua täysin. Onhan se ymmärrettävää että ne on vain niitä ensihuuman juttuja. (joita nyt ajateltuna oli silloin entisen avovaimonikin kanssa).
Itseänikin rupesi tympimään. Kun kakkoseni tapasin alkujaan, vaikutti hänen maailmansa todella mielenkiintoiselta. Nyt kun siihen on päässyt osaksi, se tuntuu ihan yhtä tavalliselta kuin muidenkin. Ymmärrän että viehätys oli siinä uutuuden tunteessa, siinä että kun menin hänen luokseen, hän oli meikannut, tuoksui ihanalle, pukeutui seksikkäisiin alusvaatteisiin jne. Oli halukas (okei, oli avovaimonikin), hänelle sai kertoa juttuja niinkuin olisin halunnut niiden olevan ja hän uskoi koska ei tiennyt toisin. Siis menneisyydestäni, töistä jne. Avovaimon kanssa ei voinut niillä rehennellä, kun hän tunsi minut niin hyvin. No, varmaan ymmärrätte itä tarkoitan. Oli hienoa kertoa liioiteltuja asioita itsestäni ja toinen kuunteli mielenkiinnolla, kehui ja nauroi.
Kuitenkin asian ytimeen. Ykkösen ja kakkosen vertailu siinä mielessä että kumpi on parempi (kumpaan vaihtaa) ei toimi. SIKSI että ykkösen tuntee niin hyvin, ettei uutuudenviehätystä ole. Ykkönen tuntuu tasaiselta,ja vaikka hän on todella hyväkin kumppani, tuollaiseen tilanteeseen "ajautunut" on juuri sen uutuudenviehätyksen perässä. Joten pisteet menee kakkosen puolelle. Sitä miettii, että jos nyt katselen aikani, jos se avopuolisokin olisi vähän samanlainen niin pitäisin hänet...katsotaan nyt kumman kanssa on kivempi olla...
Totuus on että se oma suhde menee vi**iksi, kun omat ajatukset ovat muualla. Näivettyy entisestään. Sitä on niin sokea näkemään että se on omaa syytä. Ja niinpä sen pistää puolison ominaisuudeksi.
Ja näin ollen kakkosen kanssa on kivempaa. Ensihuumaa puolisonsa kanssa ei enää muista ja tällä kertaa kaikki tunteet on vahvempia (?)...
Sen voin sanoa, että vertailua voi suorittaa vasta kun kakkosen kanssa on asunut yhdessä edes puolet siitä ajasta kuin avokin kanssa. Kahta eri suhteen vaiheessa olevaa ei voi keskenään verrata.
Hassua on se, että silloin olin varma vertailuni tuloksesta. Nyt olen päinvastaista mieltä. Avokin kanssa oli sellaisia omia juttuja, joita ei tämän nykyisen kanssa ole. Kumman kanssa sitä ajatukset sitten osuivatkaan paremmin yksiin...sen ensiihuuman jälkeen...
Todennäköisesti teen taas saman virheen koska olen jo kiinnostunut eräästä työkaveristani. Sinänsähän se on luonnollista, koska ihastuneena ei ajattele selkeästi vaan kaikki uusi on ihanaa ja tämän uuden elämä paljon mielenkiintoisempaa. Hän jaksaa aina antaa parastaan, kun tapaamme niin lyhyitä aikoja. Järkeni sanoo, ettei kukaan ole kokoaikaa sellainen kun antaa lyhyessä tapaamisessa olettaa. Tottakai se kakkonenkin haluaa minut itselleen ja tekeytyy mielenkiintoiseksi, "kuuntelee ja ymmärtää". Mutta vain aikansa. Sitten ruvetaan vaatimaan, kehut vähenee...
Kunpa olisin ymmärtänyt silloin verrata niin, että haluanko kakkosen kanssa viettää samanlailla arkea kuin avovaimoni kanssa vai olisiko arki avokin kanssa parempaa.
Itse ryhdyin pitämään kakkosta kun omassa suhteessani arki alkoi. Itsetunto koheni huomattavasti kun sai taas osakseen flirttiä, naurua ja "aitoa kiinnostusta". Oma kumppani menetti merkityksensä silmissäni ainakin joksikin aikaa.
Tietenkin vertasin näitä kahta naista toisiinsa ja mietin että kumman ottaisi. Kaksoiselämä ajan päälle ei nimittäin enää viehättänyt. Olisin halunnut viettää aikaa enemmän kakkosen kanssa, mutta oma naiseni oli myös mukava ja teimme mahtavia reissuja yhdessä.Intohimoa oli vain ajoittain.
VAlitsin kakkosen, koska siinä tuntui olevan enemmän menoa ja meininkiä. Siis erosin avovaimostani. Nyt kun aikaa on kulunut yli puoli vuotta, kiinnostus on alkanut lopahtaa tähän entiseen kakkoseen. Muutimme yhteen ja siitä alkoikin sitten taas parisuhde. Kutuajan jälkeen tämänkin kakkosen flirtti väheni (tai haki uuden kohteen) eikä hän enää niin intensiivisesti kuunnellut jokaista sanaani ja ymmärtänyt minua täysin. Onhan se ymmärrettävää että ne on vain niitä ensihuuman juttuja. (joita nyt ajateltuna oli silloin entisen avovaimonikin kanssa).
Itseänikin rupesi tympimään. Kun kakkoseni tapasin alkujaan, vaikutti hänen maailmansa todella mielenkiintoiselta. Nyt kun siihen on päässyt osaksi, se tuntuu ihan yhtä tavalliselta kuin muidenkin. Ymmärrän että viehätys oli siinä uutuuden tunteessa, siinä että kun menin hänen luokseen, hän oli meikannut, tuoksui ihanalle, pukeutui seksikkäisiin alusvaatteisiin jne. Oli halukas (okei, oli avovaimonikin), hänelle sai kertoa juttuja niinkuin olisin halunnut niiden olevan ja hän uskoi koska ei tiennyt toisin. Siis menneisyydestäni, töistä jne. Avovaimon kanssa ei voinut niillä rehennellä, kun hän tunsi minut niin hyvin. No, varmaan ymmärrätte itä tarkoitan. Oli hienoa kertoa liioiteltuja asioita itsestäni ja toinen kuunteli mielenkiinnolla, kehui ja nauroi.
Kuitenkin asian ytimeen. Ykkösen ja kakkosen vertailu siinä mielessä että kumpi on parempi (kumpaan vaihtaa) ei toimi. SIKSI että ykkösen tuntee niin hyvin, ettei uutuudenviehätystä ole. Ykkönen tuntuu tasaiselta,ja vaikka hän on todella hyväkin kumppani, tuollaiseen tilanteeseen "ajautunut" on juuri sen uutuudenviehätyksen perässä. Joten pisteet menee kakkosen puolelle. Sitä miettii, että jos nyt katselen aikani, jos se avopuolisokin olisi vähän samanlainen niin pitäisin hänet...katsotaan nyt kumman kanssa on kivempi olla...
Totuus on että se oma suhde menee vi**iksi, kun omat ajatukset ovat muualla. Näivettyy entisestään. Sitä on niin sokea näkemään että se on omaa syytä. Ja niinpä sen pistää puolison ominaisuudeksi.
Ja näin ollen kakkosen kanssa on kivempaa. Ensihuumaa puolisonsa kanssa ei enää muista ja tällä kertaa kaikki tunteet on vahvempia (?)...
Sen voin sanoa, että vertailua voi suorittaa vasta kun kakkosen kanssa on asunut yhdessä edes puolet siitä ajasta kuin avokin kanssa. Kahta eri suhteen vaiheessa olevaa ei voi keskenään verrata.
Hassua on se, että silloin olin varma vertailuni tuloksesta. Nyt olen päinvastaista mieltä. Avokin kanssa oli sellaisia omia juttuja, joita ei tämän nykyisen kanssa ole. Kumman kanssa sitä ajatukset sitten osuivatkaan paremmin yksiin...sen ensiihuuman jälkeen...
Todennäköisesti teen taas saman virheen koska olen jo kiinnostunut eräästä työkaveristani. Sinänsähän se on luonnollista, koska ihastuneena ei ajattele selkeästi vaan kaikki uusi on ihanaa ja tämän uuden elämä paljon mielenkiintoisempaa. Hän jaksaa aina antaa parastaan, kun tapaamme niin lyhyitä aikoja. Järkeni sanoo, ettei kukaan ole kokoaikaa sellainen kun antaa lyhyessä tapaamisessa olettaa. Tottakai se kakkonenkin haluaa minut itselleen ja tekeytyy mielenkiintoiseksi, "kuuntelee ja ymmärtää". Mutta vain aikansa. Sitten ruvetaan vaatimaan, kehut vähenee...
Kunpa olisin ymmärtänyt silloin verrata niin, että haluanko kakkosen kanssa viettää samanlailla arkea kuin avovaimoni kanssa vai olisiko arki avokin kanssa parempaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Kunpa olisin ymmärtänyt silloin verrata niin, että haluanko kakkosen kanssa viettää samanlailla arkea kuin avovaimoni kanssa vai olisiko arki avokin kanssa parempaa."
- tarkoitatko tällä siis, että jos olisit osannut arvioida oikein, eläisit edelleen tämän "exavovaimosi" kanssa arkea?
Et ole tainnut päästä eroon entisestä, etkä nykyisestä, kun jo kolmatta haikailet. Et pysty koskaan rehellisesti mitään vertailuja tekemäänkään, kun olet aina "keskeneräisessä" tilanteessa. Olet ihminen, jolle mikään ei riitä, etkä ole tyytyväinen koskaan. Jos et onnea löydä itsestäsi, ei kukaan muukaan sitä sinulle pysty tuomaan. Pitää olla tasapainossa itsensä kanssa, jotta voi sen oikean löytää. Muuten vain seikkailee...ja teitähän riittää, seikkailijoita. Onko täällä enää kukaan vakavissaan?
sinussa ja olet sen varmaan ymmärtänytkin.
Pitkä liitto voi olla paljon enemmän ,kuin pätkäsuhteet.Sinut tunnetaan ja sinä tunnet ja silti jokainen päivä on uusi.