hevosmakkara!

Minua ei suuremmin liikuta, jos joku viisivuotiaantasoinen, huonon itsetunnon omaava älykääpiö 'solvaa' minua. Tämä on oikeastaan ihan hauskaa. Ihan siviilissäkin moni ihminen oikein yrittää käydä hermoilleni siinä kuitenkaan onnistumatta. Ai että se varmaan ärsyttää, kun ensin vastapuoli heittelee minulle ärräpäitään ja yrittää keksiä jotain todella inhottavaa sanottavaa. Katson häntä halveksuen tylyllä katseella ja tokaisen tyynellä äänellä jotain vielä raskaampaa vastapainoksi. Ja ilman ensimmäistäkään kirosanaa. Jostain syystä lause ``Niin no, ainakaan minä en käytä miestenkalsareita, jonne on tungettu appelsiini palleja muistuttamaan´´ (sanoin tämän tytölle, joka pukeutuu ja käyttäytyy kuin poika) voittaa kummasti minulle lauotun ``Vituin huora lehmä, saatanan ämmä, lutka perse, huoraat varmaan isääski--´´.
Vittuilu pitää osata tehdä tyylillä ja ammattitaidolla. x). Kun joku tulee minulle laukomaan jotain päättömiä, en jaksa vaivata sillä päätäni, sillä niillä harvemmin on mitään tasoa järjestä puhumattakaan (palatakseni tähän kuvaan ammottavasta anuksesta, joka minulle lähetettiin) Ymmärrän, että joku haluaa koko maailmalle ilmoittaa, ettei hänellä ole pukamia, mutta että noin...
Piinatkoon siis rauhassa. Ehkä hevosmakkaralla on vaikeaa kotona, kun sen täällä purkaa kaikkine säälittävine viesteineen. Isä varmaan hakkaa ja äiti ryyppää tai jotain. x)Menisi terapiaan...