Jos sanon että olen 20-vuotias nainen ja seksiä on tullu harrastettua yli kahdenkymmenen kanssa,niin tiedän että moni ajattelee että horo ja ei vain halua panostaa seurusteluun.
En tiiä missä mättää,mutta mistään orastavista suhteista ei tule mitään vaikka mielestäni asiat eivät ole menneet pieleen.Mies on kiinnostunut todella pari viikkoa ja wham,se siitä,ilman järkevää selitystä.
Se tekee todella ilkeetä,mutta ei sitä voi näyttää.
En näytä 24/7 joka paikassa kulkiessani mielestäni horolta,vaan ihan normaalilta(tarkoitan nyt arkista ulkomuotoani).Viikonloppuisin tietenkin tulee panostettua.
Kaiken kaikkiaan en ole halunnut että miehet vain kertyisivät,mutta niin siinä käy kun suhteet ei onnistu ja tulee monesti hylätyksi vaikka annetaan ymmärtää aivan muuta.Se aiheuttaa sitten sen että tunnen itseni epäonnistuneeksi ja yksinäiseksi jos ilta päättyy ilman potentiaalista pokaa.
On myös eräs ihminen kehen minulla on ollu on/off suhde koska hän ei halunnut ikinä jäädä minun luokseni vaikka muuta en ole yhtä paljon halunnut viimeiseen kolmeen vuoteen.Eli monesti ilta päättyy siihen että jos olen yksin,itken tämän ihmisen takia silmät päästäni.
Pahoittelen vuodatusta,mutta kaikkea tätä ei ystäville voi kertoa.Ja sitten liikkuu paljon huhuja tietysti seikkailuistani viikonloppuisin kun kukaan ei lopulta tiedä mitä alla piilee.Aina ei ole kyse helposta luonteesta tai yksinkertaisesti "huoramaisuudesta".
Ymmärtääköhän joku..
En tiiä missä mättää,mutta mistään orastavista suhteista ei tule mitään vaikka mielestäni asiat eivät ole menneet pieleen.Mies on kiinnostunut todella pari viikkoa ja wham,se siitä,ilman järkevää selitystä.
Se tekee todella ilkeetä,mutta ei sitä voi näyttää.
En näytä 24/7 joka paikassa kulkiessani mielestäni horolta,vaan ihan normaalilta(tarkoitan nyt arkista ulkomuotoani).Viikonloppuisin tietenkin tulee panostettua.
Kaiken kaikkiaan en ole halunnut että miehet vain kertyisivät,mutta niin siinä käy kun suhteet ei onnistu ja tulee monesti hylätyksi vaikka annetaan ymmärtää aivan muuta.Se aiheuttaa sitten sen että tunnen itseni epäonnistuneeksi ja yksinäiseksi jos ilta päättyy ilman potentiaalista pokaa.
On myös eräs ihminen kehen minulla on ollu on/off suhde koska hän ei halunnut ikinä jäädä minun luokseni vaikka muuta en ole yhtä paljon halunnut viimeiseen kolmeen vuoteen.Eli monesti ilta päättyy siihen että jos olen yksin,itken tämän ihmisen takia silmät päästäni.
Pahoittelen vuodatusta,mutta kaikkea tätä ei ystäville voi kertoa.Ja sitten liikkuu paljon huhuja tietysti seikkailuistani viikonloppuisin kun kukaan ei lopulta tiedä mitä alla piilee.Aina ei ole kyse helposta luonteesta tai yksinkertaisesti "huoramaisuudesta".
Ymmärtääköhän joku..
Vastaukset 26
Vanhimmat
sun täytyy aloittaa jokainen mahdollinen tuleva suhde sillä hemmetin panemisella!?
odota ensin vaikka se väh. pari viikkoa(jonka jälkeen sanoit, että mies häipyy) ja katso, vieläkö se sama tyyppi on kuvioissa mukana ja mieti vasta sitten sitä seksiä.
Kuuleppas tyttö hyvä.
Tiedän mistä puhun koska olen ollut samanlaisessa pyörityksessä vaikka olenkin mies.
Sun täytyy itsellesi myöntää että olet särkynyt enkeli joka hakee syynsä elää iskemällä pokia kuvitellen sen tuovan lohtua pahaan oloon,ja edes pieni hetki illasta tuntevansa olevan elossa.
Niin minulla kuin sinullakin on syynä haava sielussa,vanha rakkauden kohde on torjunut ja samalla loukannut sisintä.
Et ymmärrä tätä vielä nyt,mutta kenties vanhempana naisena mutta kuvittelet nyt ainoastaan haittana olevan pelko huonon maineen leviämisestä mutta suurin paha onkin oman itsesi muuttuminen tietämättäsi.
Symbolisesti voisikin sanoa että tahtomattasi sinulle jää vauhti päälle ja kun haluasit vihdoin rauhoittua huomaatkin ettet hallitse tunne elämääsi ja et saa vauhtiasi pysähtymään.
Sydämmesi on kovettunut,et kestä uutta mahdollista suhdettasi koska et tunne enää oikealla lailla,et osaa rakastaa oikealla tavalla...niin siinä käy.
Lopulta löydät suhteen,tiedät kaiken olevan kohdallaan ja sen että hän on juuri oikeanlainen sinulle mutta kun et saa tunteitasi pysymään aisoissa,aloitat joko levottaman ravaamisen salaa mieheltäsi tai alistut eloon josta et saa oikeanlaista mielihyvää.
Tuolla menolla tuhoat itseäsi,lopeta siis jos vielä pystyt!
Itsellä kävi juuri niin, että ensirakkauteni hylkäsi minut neitsyyteni takia. Kaikki näytti ensin olevan hyvin, mutta silloin kun hän sai kuulla että olen kokematon, hän pisti välit totaalisesti poikki.
Sen seurauksena olen sitten hurvitellut ja ajatellut, että hankitaan nyt sitä kokemusta sitten jos ei kokemattomana kelpaa.
Olen tietysti yrittänyt saada sitä pysyvää parisuhdetta, mutta miehet ovat aina häipyneet. Ahdistaa tämä ainainen yksinäisyys. Olen alkanut jo epäilemään omaa olemassaoloani, kun joudun olemaan aina vain yksikseen.
On se kyllä säälittävää jos pitää ruveta harrastamaan semmoista josta ei pidä yhden miehen kommentin takia. Kunnon miehet eivät vain valitettavasti kauheasti arvosta naisia jotka tekevät tuommoista joten kannattaisi hankkia sitä itseluottamusta muilla tavoin. Huono ihminen semmoinen mies on joka neitsyyden takia naisen hylkää.
Olen samaa mieltä, sun tilanteessa taitaa olla kyse siitä, että tunnet itsesi hylätyksi kun se poika jonka kanssa sulla on on/off suhde ei välitä sinusta syvemmin.
Yrität ehkä helpottaa oloasi etsimällä aina uutta valloitusta, mutta voisinpa melkein sanoa, että ei se olo sillä parane.
Sun pitää selvittää se on/off juttu nyt lopullisesti että se ei jatkuvasti paina mieltäsi. Uutta suhdetta voit harkita sitten kun sydämesi ei enää itke sen yhden pojan perään.
Tsemppiä.
Tiedän kyllä, että on säälittävää, mutta sitä se rakkaus teettää. En ole pystynyt tuntemaan samoin enää ketään kohtaan. Asiat vain menivät näin ja se on valitettavaa.
uskomattoman rasittavaa mihin tilanteeseen yksikin ihminen voi ajaa.ja kuten huomaa,yksin jouduin tänään kotiin tulemaan kun ei oikein kotiinkaan vietäviä ollut.ja vituttaa ja on ikävä.huomenna uusiks,jos vaikka tapais jonkun.kaikkea voi toivoa..
Nyt vinkki loppuelämään:
Sellaiset asiat, joita itse teet, eivät vain mene niin.
Jos muuta väität, tulet kiikkustuolissakin manailemaan, kuinka toisilla onni suosii kaikessa ja sulla ei ikinä.
Kerro sitten minulle miten voin pitää ihmisen lähelläni vasten tämän tahtoa? Asiat vain menevät niin, että miehet eivät minusta kiinnostu vakavassa mielessä.
Taidan ymmärtää sinua paremmin kuin uskotkaan..Olen jokseenkin samanlainen,ikää kylläkin sua 12v.enemmän ja kokemuksiakin taatusti tuplana ellei triplana,ja se ei ole mikään kehu..todellakaan!En tajua miksi mikään suhde ei pidemmän päälle onnistu,vika kai sitten minussa itsessäni vaiko onko muka kaikissa tapaamissani sitten vika?Seuraa saan aina kun haluan,joistakin välillä hiukan pidempiaikaistakin,siis pari viikkoa ja noin,mutta aina kaikki lopahtaa kuitenkin.Useimmiten kylläkin omasta halustani,ei vaan nappaa kuitenkaan olla..Ja jos itse satunkin ihastumaan kunnolla johonkin niin sellanen suhde on sitten jo heti tuhoon tuomittu,en vaan ymmärrä?Voiko olla mahdollista että ulkonäölläni provosoin muut vain luulemaan että musta ei saa oikeesti mitään pitempiaikaista vai mikä hitto tässä mättää???Ei kai auta kun jatkaa etsintää,kait se munkin toinen puolisko jostain löytyy...tai sitten ei...
Tää oli kuin mun elämästä...seuraa saan aina jos haluan ja yleensä miehet ovat tavallista komeampia ja jne. Mut siihen se sit jää, korkeintaan yhden illan juttuun tai pariin kuukauteen.
Ja mulla ongelmana se että haluaisin tutustua hiukka "tavallisemman" näköisiin miehiin, ei aina näihin mister finlandeihin..kun tuntuu ettei niistä kuitenkaan tunnepuolella saa mitään irti.Mut nää tavalliset ei esim. baareissa tule tutustumaan minuun....ihmeellistä...olen nätti ja kauniskin, mutta ei kai nyt miehet sitä pelkää???:)
se heti olla sängyssä sen uuden miehen kanssa. itselläni alkoi ystävyys ihanaan mieheen ja meni melkein kaksi vuotta ennenkuin mentiin sänkyyn. ihana oli tutustua ensin miehen sisimpään ja ajatusmaailmaan ja vasta sitten kokeilla muuta. ja suhteemme on pysynyt lämpimänä ja tiiviinä sänkykokeilujenkin jälkeen. ties vaikka elämäni mies on hän.
siinähän se ongelma onkin kun tulee niin vajaavainen olo ihmisenä jos ei pane.ja yksinäinen.ja muutaman kerran oon miehen huomaamatta jopa sen panemisen jälkeen itkenyt.sairaaltahan tuo kuulostaa.siksi ei kovin mukavalta tunnukkaa ja tällaisia yksityiskohtia ei kavereille sitten pysty kertomaan.
tiedän että olen surkea pääsemään ylitse siit vanhasta suhteesta mutta nyt näitä alkavia suhteita on ollut niitäkin,ettei heti ole annettu.vasta vähän ajan päästä ja siitä se lähtölaskenta uuteen hylkäämiseen sitten alkaakin parin viikon päästä.ei kehtaa kellekkään enää edes myöntää että miestä lakkasi vain taas kiinnostamasta vaikka alku ollut ihan lupaava.ja sitten taas mennään ja haetaan uusi ihminen helpottamaan oloa.kateeksi käy nuo onnellisen näköisen parit,vaikka tiedän niidenkin monen suhteen alkaneen seksistä.ei vaan mulla..
Haet ilmeisesti jonkinlaista hyväksyntää miehiltä sen seksin
muodossa. Et kai oikeasti luule, että se seksin harrastaminen
tarkoittaa sitä, että mies pitää sinua kiinnostavana tai
välittää sinusta? Eihän se niin mene. Moni mies voi harrastaa
seksiä naisen kanssa, johon ei tunne mitään kiinnostusta,
kunhan pillua vaan saa.
Sama kysymys kuin muiltakin: Miksi sinun täytyy mennä heti
sänkyyn niiden miesten kanssa? Miksi et voisi illan päätteeksi
vaikka antaa vaan numeroa ja pyytää soittamaan jos vielä
kiinnostaa? Tutustuisit ensin hiukan ja katsoisit kiinnostaako
miestä oikeasti. Kyllä sitä seksiä ehtii sen parin ensimmäisen
tapaamisenkin jälkeen harrastamaan.
Miksi muka olisit epäonnistunut, jos lähdet illan päätteeksi
ilman miestä? Onko muka parempi vaihtoehto lähteä kenen
tahansa mukaan ja aamulla taas olla morkkiksessa ja tuntea
itsensä hylätyksi? Eikö olisi parempi tutustua johonkin
oikeasti mielenkiintoiseen kuin harrastaa satunnaisia
panoja tuntemattomien miesten kanssa?
Eivät ne panot ainakaan sinun yksinäisyyttäsi paranna.
Kun miehet kerta toisensa jälkeen häviävät sänkykeikan
jälkeen, alat luultavasti tuntemaan itsesi arvottomaksi,
jota kukaan ei voi rakastaa.
no ymmärrän pointin mutta kaikki ei aina ole kovin yksinkertaista.en edelleenkään ole jokaisen kanssa ollut ensimmäisellä kerralla,joiden kanssa suhteita olen yrittänyt ja kovin nopeasti vain hävisivät.moni asia on sitten aiheuttanut sen että illan aikana välitän enemmän siitä että on joku kuin että ei ole.silloin ei pamahda yksinäiseksi ja harvemmin on morkkistakaan aamulla.lähinnä tuntuu että tulipahan vältettyä yhden viikonlopun yksinäisyys.enkä todellakaan odota jokaisen miehen välittävänkään..enhän itsekkään välitä.oon vain huomannut ainakin vuoden ajan että koen itteni aina arvottomaksi jos ei ole ketään.eli tämän jutun pointti oli nyt tämä,että joskus voi olla tällaisetkin syyt kaikkien kanssa säätämisen takana,mutta näistä henkisistä ongelmista eroon päääseminen onkin sitten vaikeampaa.ei se riitä että päätän vain olla erossa kaikesta koska se on huomattu etten silloin ole sen onnellisempi.
"...mutta näistä henkisistä ongelmista eroon päääseminen
onkin sitten vaikeampaa."
Tässä on koko jutun pointti. Ei tuo sinun käytöksesi ainakaan
sitä henkistä tuskaa yhtään helpota. Kahden vuoden päästä
olet luultavasti samassa tilanteessa, tai luultavasti olet
kaupan päälle menettänyt luottamuksesi miehiin.
On tietysti ihan oma päätöksesi, kuinka kauan haluat jatkaa
noin. Eivät ne perimmäiset syyt kuitenkaan mihinkään katoa
välttelemällä yksinäisyyttä "viikonloppusuhteilla".
Voi kuulostaa hiukan hömpältä, mutta voisit hakea vaikkapa
kirjastosta muutaman itsetuntemusta ja itsetuntoa käsittelevän
kirjan ja lueskella niitä. Niistä voisit saada jonkinlaisia
ajatuksia siitä, mikä sinut tuohon ajaa ja olisiko jonkinlaista
keinoa muuttaa käytöstä.
lähtevät läiskimään, jos ajatuksesi täyttää vain miten käydä kaupaksi ja panopuuksi viikonloppuisin.
Osaatko puhuakaan mistään mies/meikki-juttuja kummemmasta?
Luetko päivän lehden? Pystyykö kanssasi keskustelemaan esimerkiksi tulevista vaaleista tai ilmaston tilasta ja sen vaikutuksista?
Kehottaisin baarien sijasta jotain kehittävämpää toimintaa, jossa hyvässä lykyssä tapaisit myös aivan toisen laisia miehiä kuin ainaiset baarikärpäset.
Jos jatkat itsesi naittamista tuohon tahtiin, kolmekymmpsienä olet läpikäynyt about 1000 miestä.
Kovin oli vaikea arvata että tällaistakin viestiä tulee.Eli se että ihmissuhdeongelmat on kasaantunut ja kun syitäkin luettelin ja seurauksena myönsin olevan tämän,haluat tietenkin tehdä minusta idiootin?
Kaikella tällä ei ole tekemistä älykkyysosamääräni kanssa,saati sen kanssa ettenkö osaisi puhua vaikka "ilmaston tilasta",minkä kätevästi valkkasit esimerkiksi tuolta keskustelujen etusivulta.
Ja tiesitkö että kohtalaisen tottuneena ja jo osaavana "iskijänä" sitä ei moni tuolla baarissa tiedä kuka olen.Sitä iskee kätevästi kuka sattuu sopimaan,ilman sen näkyvämpää naittamista.Tuntemattomathan eivät voi tietää ovatko he kohdallani numero 3,vai numero 74.
Ja kun mieli tuntuu näin tyhjältä ja yksinäiseltä,voin sanoa että siellä baarissakin ajatukset täyttää enemmänkin aina toivo mahdollisesta suhteesta,ei pelkkä kaupaksi käyminen.
Ja kovasti tässä toivon ettei minun kolmekymppisen elämäni ole tuota mitä ennustat,uhkaavalta tosin vaikuttaa kun tiedän miten suhteeni ovat menneet.
Jokainen suhde on oma erilainen tapauksensa,mutta jokainen tuntuu olevan niin vaikea ja epäonnistunut että touhu on menny tällaiseksi.Sehän tässä tuppaakin masentamaan..ja masennuksella on aina omat seurauksena,esim. tämä jatkuva iskeminen ja itkeskelyt.Älä siis leimaa minua pelkäksi mies/meikki-asioista keskustelevaksi.
Vapauta itsesi turhasta syyllisyydestä ja huonommuuden tunteesta. Se on ihan turhaa. Olen itse nyt 30v. Olen ehtinyt kokea suhteita kestoltaan yhdestä vuorokaudesta vuosiin ja kaikkea siltä väliltä. Voit itse muuttua ja löyttää todellisen tahtosi elää elämääsi. Sitten kyllä löydät myös rinnallesi sinulle sopivimman ihmisen.Kokemasi baarisäpinä odotuksineen ja pettymyksineen on ymmärtääkseni kaikilla samanlaista kuin olet kertonut. ei kenenkään kokemukset ole juurikaan kummempia,vaikka osa suhteista kestääkin pidempään. Älä ota asioita liian vakavasti. Jos oikeasti satutat itseäsi noin pahasti,on ehkä parempi, että laitat liinat kiinni miesten iskemisen suhteen. Ehkäpä,jos tutustut baarielämässäkin miehiin ensin kaverpohjalta ( se on ihan mahdollista ja erittäin tavallistakin!!!) niin joku kaveruus voi ajan kanssa johtaa johonkin rakastumiseen. Kerroit, että olet söpö ja kiva tyttö,joten varmasti sinuun halutaan myös pelkän ystävyyden merkeissä tutustua. Särkynyt sydän on ihan hyvä syy välttää vähän aikaa läheisempää tutustumista. Miehet ymmärtävät varmasti.Kokemusta on!
Yksinäisyys ei ole ongelma, vaan itsetunto.
Ystäviä sinulla kuitenkin käsittääkseni on.
Suosittelen, että hoidat ensin oman elämäntilanteesi kuntoon ennenkuin lähdet kumppania etsimään. Oikeasti, kannattaa järjestää muutakin elämänsisältöä kuin nuo viikonloppusuhteet ja miesten perään märehtiminen.
Ota tyttö itseäsi niskasta kiinni ja tee elämällesi jotain. Kukaan muu ihminen ei tule ja nosta sinua pois tuosta kuopasta, kiipeä sieltä pois itse! Olet nuori, sinulla ei ole vielä mitään kiirettä perheen perustamisessa. Jos viikonloppusuhteista jää kakan maku suuhun, lopeta ne kokonaan. Baareista tuskin löydät muuta kuin pimpin perässä juoksijoita.
Onko sinulla harrastuksia tai muita aktiviteetteja viikonloppupanojen lisäksi?
Onko sinulla kunnianhimoa minkään asian suhteen (esim. opiskelu, ura, ammatti, urheilulaji, yms.)?
Sitten muutama miettimisen arvoinen TÄRKEÄ kysymys:
Mitä haluat elämältäsi?
Tee vaikka miellekartta ja pohdi kuinka voit saavuttaa unelmoimasi elämäntilan/elämän.
Mihin olet tyytyväinen?
Mihin olet tyytymätön ja miksi?
Onko näille tyytymättömyyden tunnetta aiheuttaville tekijöille mitään tehtävissä?
Jos on, mitä?
Mikäli pohtiminen tuottaa tulosta, kannattaa ryhtyä tekemään töitä "paremman tulevaisuuden" eteen.
Kerran täällä eletään ja on sääli jos elämä menee hukkaan vain sen takia, että ihminen ei kykene ymmärtämään mikä on oman hyvinvoinnin kannalta parasta.
Jos jäät pyörimään nykyiseen tilanteeseesi, en usko että homma ainakaan sinun eduksesi kääntyy.
Näillä neuvoilla et välttämättä kumppania saa, mutta voit parantaa elämänlaatuasi ja päästä pois ahdingostasi mikäli oikein näitä neuvoja sovellat. Kaikki on itsestäsi kiinni. Tsemppiä!
Noh,alotan sanomalla että on minulla on alaani liittyvä työpaikka jostai tykkään paljon.Ja myös urheilen.Perhesuhteissa ei vikaa,ja hyviä ystäviä on.
Ainut asia jonka olen alkanut tuntemaan omakseni on juuri tuo itsetuntoasia.Voin sanoa olevani fiksu,nätti ja elämässä pitäisi olla paljonkin sisältöä..mutta jotkut asiat ovat sitten onnistuneet murtamaan tämän käsityksen,että olenko sittenkään kaunis ja hyvä keskustelukumppani?On liian monta kertaa tullut hylätyksi nyt muutaman vuoden sisään,ja ei siinä vielä mitään,mutta joka kerta mies on vaihtanu johonkin toiseen kenen kanssa ollut/on edelleen paaaljon pidempää kuin minun.Jossainhan homma siis kusee jos mä olen kiva ihminen juuri sen pari viikkoa?Ja kaverit luulevat että olen kohtalaisen tyytyväinen tähän sinkkuuteni ja jatkuvaan iskemiseen,ja tietävät totuuden ehkä joka kolmannesta hylkäyksestä.Se vasta tekisi liian pahaa itsetunnolle myöntää jokaisen suhteen oikea laita.
Hyvinhän sinulla näyttää muuten menevän.
Löytyy työpaikka, harrastuksia, ystäviä, pidät huolta itsestäsi. Mikä mättää?
Jotenkin tuntuu siltä, että haet vääränlaisia miehiä vääristä paikoista tai sitten pelästytät miehet jollain tavalla (liika tarrautuminen, puhe jälkikasvun hankkimisesta tjsp.) En usko, että nuo miesten äkkilähdöt johtuvat ulkonäöstäsi.
Jos jotain vakavampaa ja kestävämpää olet hakemassa, kannattaisi ehkä kokeilla toisenlaista lähestymistapaa miehiin. Kyllä seksi voi joissain tapauksissa johtaa kestävään parisuhteeseen, mutta pelkästään sen varaan ei kannata laskea.
Miehiä on moneen junaan ja useat nuoret miehet juoksevat vain seksin perässä haluamatta sitoutua.
Kokeile edetä hitaammin, tutustu kumppani-kandidaattiisi, pitäkää hauskaa, keskustelkaa maailmanmenosta tai ylipäänsä mistä vaan.
Ei sinne petiin mikään kiire ole.
Tuntiessasi toisen ihmisen paremmin, voit myös turvallisin mielin kysyä, missä ollaan menossa ja että haluaako hän suhteelta jotain vakavampaa.
"Jossainhan homma siis kusee jos mä olen kiva ihminen juuri sen pari viikkoa?"
Kaksi viikkoa ei ole pitkä aika.
Luultavasti miehillä on ollut aivan muut intressit kuin sinulla tai sitten sinulla on piirteitä, joita nämä miehet eivät arvosta (kaikissa meissä on myös negatiivisia luonteenpiirteitä). Mene ja tiedä.
Vanhoissa suhteissa ei kannata roikkua, jos niistä ei tule muuta kuin pahaa mieltä. Elämässä tulee aina vastaan pettymyksiä, mutta ne pitää hyväksyä ja niistä on vain päästävä yli, muuten ei hyvää seuraa.
Tuossa tarjottiin naiselle miehen mallia. Naisen elämäntehtävä on kuitenkin häntä tukevan miehen etsiminen ja tyydyttäminen, jotta mies haluaa pitäytyä naisessa. Miehen elämäntehtäviä sitten ovatkin nuo luetellut opiskelu, ammatti ja muut yhteiskuntaa tai ainakin hänen jälkeläisiään hyödyttävät saavutukset
Naisen olisi paras antaa isänsä valita itselleen sopiva mies, jos hän nyt suinkin on käytettävissä eikä täysin sopimaton tehtävään. Hän ei ole liukkaiden "pelimiesten" harhautettavissa ja tuntee miehet muutenkin paremmin.
Harvoin nainen saa itseään nostettua yhtään mihinkään, vaan siihen vaaditaan johdon omiin käsiinsä ottava mies, joka ymmärtää miehen aseman suhteessa naiseen suojelevaksi ja määrääväksi. Tällainen mies harvoin haluaa muiden miesten naisia, mutta Suomessa tämäkin on tavallisempaa kuin muualla maailmassa, joten rehellisesti entiset sukupuolisuhteensa selostamalla voi tulla hyväksytyksi. Salauksen paljastuessa, mikä kuitenkin tapahtuu jossakin vaiheessa, mies oikeutetusti hylännee naisen.
Tähän samaan väitteeseen yhtyy mieheni, joka oli täysin pentu 30-vuotiaaksi asti vaikka onkin akateemisesti koulutettu. Koulutuksella ei ole väliä.
Jos aikoo vakavaan suhteeseen alle 30-vuotiaan miehen kanssa, niin on ymmärrettävä se tosiasia, että hän ei tajua perheenperustamisen päälle mitään eikä ymmärrä, minkälainen nainen on. Tämä tietämättömyys aiheuttaa nuorissa miehissä levottomuutta ja nuorten naisten on erittäin vaikea ymmärtää ja hyväksyä sitä.
Me olemme ihan eri puusta veistettyjä. Varsinkin nuoret miehet ovat hyvin itsekeskeisiä. He tyydyttävät omia intressejään, omia tarpeitaan ja kunnianhimoaan, mutta he eivät pysty mihinkään järkevään suhteeseen nuoren naisen kanssa ennenkuin he oppivat antamaan naiselle sen arvon, mikä sille kuuluu.
Nainen on elämän eteenpäin viejä. Nainen synnyttää ja huolehtii jälkikasvusta, jos mies ei sitä tee. Miehen tehtävä on rakastaa ja suojella naista. Jos hän ei täytä edes sitä tehtävää, niin mies on luuseri.
Minulla on vähän samanlaisia murheita. Baarielämässä ja muutenkin työelämässä ja kaveripiirissä saan kyllä helposti huomiota miehiltä,mutta suhteet kaatuvat alkumetreillä tai alkavat suoraan sänkyyn hyppäämällä ja jatkuvat aikansa pelkästään seksin merkeissä. Olen tietoisesti lopettanut seksin harrastamisen ensi tapaamisella ja olen myös päättänyt tutustua paremmin miehiin,joista olen itse oikeasti kiinnostunut. Muutamilta entisiltäni olen joskus myöhemmin kysynyt ihan suoraan, että miksi kiinnostus lopahti. Yksi asia,jota en todellakaan tinennyt, oli esimerkiksi se, kuinka ärsyttävänä miehet olivat kokeneet innottomuuteni asioita kohtaan. Yleisin vastaukseni kaikkiin ehdotuksiin oli kuulemma aina "ihan sama". Miehet olivat myös kokeneet minut kylmänä ja passiivisena,koska en epävarmuuttani koskaan soitellut heille päin tai tehnyt mitään aloitetta suhteen syvenemisen suhteen. Otin opikseni. Yeitän olla avoimempi ja reippaampi näyttämään tunteeni.
että oli samantyyppinen ongelma. Miehet ja paikkakunnat vaihtuivat, kun vuoden aikana muutin neljä kertaa paikkakuntaa. Salasin tämän salaisen ongelman kaikilta muilta paitsi itseltäni. Yritin koko ajan paeta, mutta en tiennyt, että mitä. Olin tietoinen tekemisistäni ja niiden huonoista seurauksista, mutta en kyennyt muuttumaan. Jälkeenpäin ajateltuna olin rikki, mutta en osannut myöntää sitä itselleni. Minun oli vain pärjättävä ja elin kaksoiselämää. Menin ravintolaan vetävät kuteet niskassa ja iskin.
Jossain vaiheessa päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, kun oli kaikki opiskelut ja kaikki ja ajattelin, että kohta juoksen junan alle, että pääni ei enää kestä. Menin lääkäriin ja otin yksilöterapiaa kolme vuotta kaksi kertaa viikossa. Vietin neljä vuotta selibaattia. Minulla ei ollut mitään seksikontakteja neljään vuoteen. Ajatella! Ajattelin, että minun on jotenkin saatava itseni kasaan. Terapiassa selvisi yhtä ja toista kotioloista ja että olin joutunut aivan uskomattomista tilanteista selviytymään jo pikkulapsesta, suoranaisesta perhehelvetistä. Henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Äiti henkisesti väsynyt, vanhemmat erosivat, isä löysi uuden naisen ja jätti minut yksin.
Lopulta tapasin Miehen. Siitä on neljä vuotta aikaa. Hän on ainoa mies, jonka kanssa olen saanut orgasmeja ja se on aivan uskomatonta. Olen saanut seksualisuuteni takaisin ja hän ei jätä minua, vaikka minulla on paha olla.
En ole vieläkään helppo luonne, mutta kuitenkin lahjakas ihminen. Vuosiin en ole käynyt ravintoloissa kuin pari kertaa vuodessa. Nykyään on harrastuksia ja ihan muuta elämää. Tunnetaso saattaa heikkoina hetkinä heilahdella ja saatan itkeskellä yksin, mutta muuten menee hyvin.
Joten sinuna hipsisin terapiaan ja alkaisin hoitamaan itseäni. Tee se nyt.