Tää on tosi raskasta. Ollaan oltu kohta 3 vuotta naimisissa ja yhä petyn mieheeni harva se päivä. Pahinta on se että hän valehtelee koko ajan. Vaikkakin pienistä asioista kuten tänään yhteisen 2 vuotiaan lapsemme pesemisestä. Olemme eri vuoroissa töissä ja on erittäin helppo valehdella päivän tapahtumista. Hän ei vaan vieläkään tajua vaikka on jo monesti jäänyt kiinni valehtelusta että en ole niin tyhmä etten huomaisi valheita. Hän myös "salaa" käyttää aineita joista väittää pysyvänsä erossa. Mikä ihme siinä on ettei voi myöntää olevansa laiska tai koukussa? Tai vaikka ajattelematon ? Paljon vähemmän se minua loukkaisi kun tämä jatkuva valheiden esiintulo !!!
Olenko minä vanhanaikainen kun pidän rehellisyyttä kaiken perustana ? En voi luottaa häneen enään suuremmissakaan asioissa kun luottamus kokoajan saa kyytiä.
En paljoa uskalla hänelle asioita puhua kun oikeasti pelkään hänen suuttumistaan (hän on joskus käynyt päälleni), enkä todellakaan jaksa tapella jostain hänen nettiseikkailuistaan pornosivuilla tahi lapsen tai kodin laiminlyönnistä. Mielummin hoidan kodin hoidon itse hammasta purren ja nielen hänen känniset solvauksensa kun alan tappelemaan.
Minä olen niin poikki etten jaksa tapella. En vaan jaksa, se on tosi raskasta.
Hän myös lakkasi haluamasta minua seksuaalisesti jo vuosia sitten. Mielestäni olen hyvinkin timmissä kunnossa näin 34 vuotiaaksi eikä ole edes kaljamahaa niinkuin eräillä. Kun huomasin sen ettei häntä meikäläisen kroppa kiinnosta, lopetin seksin vonkuamisen. Sekään ei ollut oikein. Hänkin lopetti sen "kostoksi". Emme siis ole harrastaneet seksiä taaskaan yli kahteen kuukauteen. Eipä sillä, ei minuakaan enään paljoa kiinnosta jos ukko tekee sen vain siksi että minä haluan, ei siksi että hän haluaisi minua. Tahtoisin tuntea itseni haluttavaksi taas. Siksi jo harkitsenkin vakavasti joko eroa tai rakastajaa. Sitä on jo niin kiukkuinenkin (niinkuin vanhatpiiat tai nunnat) ettei kai tälläistä tuittupäätä enään voi halutakaan.
Okei. On hänessä hyviäkin puolia. Hän on paljon huomaavaisempi (tai ainakin oli joskus ) kuin minä. Muistaa sanoa kulta ja muistaa pussata ja halia. Minä olen aina niin poikki tähän puurtamiseen (=kodinhoito) ja puutteessa ja väsynyt että tuntuu että useammin nykyään ärsyttää kun pussatuttaa.
Kuitenkin hän katselee pornoa ja runkkaa usein vaikka minuun ei voi koskea. Todella alentavaa minulle. Ja viimeisimmät lääppimiset/pyllyn nipistykset hän on tahallaan ajoittanut sellaiseen hetkeen että olemme esim. saunassa hänen 11vuotiaan poikansa kanssa tai hänen ystävänsä läsnäollessa.Se on turvallista. Ei ainakaan johda panoon.... tosi ärsyttävää ja läpinäkyvää.
Mitä ihmettä tekisitte tässä jamassa ? Onko hyviä vinkkejä ? Mietin että terapia olisi ehkä tarpeen minulle vai olisiko ero parempi ratkaisu. Mutta jos toista rakastaa ja yhä toivoo sitä muutosta ? Taitaa kyllä toivo hiipua pikkuhijaa.
Vai olisiko parasta alkaa pelaamaan hänen peliään? Hänen omaa elämäntyyliään? Ottaa vähän viinaa kun huvittaa huolimatta siitä onko lapsi paikalla, tehdä mitä huvittaa ja valehdella loput jota ei ole huvittanut tehdä. Ja tyydyttää seksuaalisuutensa muualla ? Osaisinkohan edes valehdella ? Minulle tulisi siitä varmaan kovat omantunnon tuskat.
Noo, okei ei hänkään IHAN kaikkea tiedä, vaan ei ole huomannut kysyä.... eli en ole valehdellut....
Olenko minä vanhanaikainen kun pidän rehellisyyttä kaiken perustana ? En voi luottaa häneen enään suuremmissakaan asioissa kun luottamus kokoajan saa kyytiä.
En paljoa uskalla hänelle asioita puhua kun oikeasti pelkään hänen suuttumistaan (hän on joskus käynyt päälleni), enkä todellakaan jaksa tapella jostain hänen nettiseikkailuistaan pornosivuilla tahi lapsen tai kodin laiminlyönnistä. Mielummin hoidan kodin hoidon itse hammasta purren ja nielen hänen känniset solvauksensa kun alan tappelemaan.
Minä olen niin poikki etten jaksa tapella. En vaan jaksa, se on tosi raskasta.
Hän myös lakkasi haluamasta minua seksuaalisesti jo vuosia sitten. Mielestäni olen hyvinkin timmissä kunnossa näin 34 vuotiaaksi eikä ole edes kaljamahaa niinkuin eräillä. Kun huomasin sen ettei häntä meikäläisen kroppa kiinnosta, lopetin seksin vonkuamisen. Sekään ei ollut oikein. Hänkin lopetti sen "kostoksi". Emme siis ole harrastaneet seksiä taaskaan yli kahteen kuukauteen. Eipä sillä, ei minuakaan enään paljoa kiinnosta jos ukko tekee sen vain siksi että minä haluan, ei siksi että hän haluaisi minua. Tahtoisin tuntea itseni haluttavaksi taas. Siksi jo harkitsenkin vakavasti joko eroa tai rakastajaa. Sitä on jo niin kiukkuinenkin (niinkuin vanhatpiiat tai nunnat) ettei kai tälläistä tuittupäätä enään voi halutakaan.
Okei. On hänessä hyviäkin puolia. Hän on paljon huomaavaisempi (tai ainakin oli joskus ) kuin minä. Muistaa sanoa kulta ja muistaa pussata ja halia. Minä olen aina niin poikki tähän puurtamiseen (=kodinhoito) ja puutteessa ja väsynyt että tuntuu että useammin nykyään ärsyttää kun pussatuttaa.
Kuitenkin hän katselee pornoa ja runkkaa usein vaikka minuun ei voi koskea. Todella alentavaa minulle. Ja viimeisimmät lääppimiset/pyllyn nipistykset hän on tahallaan ajoittanut sellaiseen hetkeen että olemme esim. saunassa hänen 11vuotiaan poikansa kanssa tai hänen ystävänsä läsnäollessa.Se on turvallista. Ei ainakaan johda panoon.... tosi ärsyttävää ja läpinäkyvää.
Mitä ihmettä tekisitte tässä jamassa ? Onko hyviä vinkkejä ? Mietin että terapia olisi ehkä tarpeen minulle vai olisiko ero parempi ratkaisu. Mutta jos toista rakastaa ja yhä toivoo sitä muutosta ? Taitaa kyllä toivo hiipua pikkuhijaa.
Vai olisiko parasta alkaa pelaamaan hänen peliään? Hänen omaa elämäntyyliään? Ottaa vähän viinaa kun huvittaa huolimatta siitä onko lapsi paikalla, tehdä mitä huvittaa ja valehdella loput jota ei ole huvittanut tehdä. Ja tyydyttää seksuaalisuutensa muualla ? Osaisinkohan edes valehdella ? Minulle tulisi siitä varmaan kovat omantunnon tuskat.
Noo, okei ei hänkään IHAN kaikkea tiedä, vaan ei ole huomannut kysyä.... eli en ole valehdellut....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ukkosi vaikuttaa olevan koukussa johonkin ,tyypillistä toimintaa.
Olet hänelle itsestään selvyys,josta hän ilmeisesti jollain tavalla välittää koska nipistelee mutta tilanteissa jossa homma ei johda mihinkään.
Neuvoni on että älä maksa pottuja pottuina vaan otat tiukan linjan,kerrot että jos ei tahti muutu otat eron.
Juu helppo sanoa. Hän ei myönnä valehdelleensa ja sanoo minun olevan terapian tarpeessa ja on valmis ottamaan eron. Tuntuu vaan pahalta erota ilman "kunnon" syytä koska ero olisi henkisesti todella raskasta. Enkä haluaisi lapsen tähden erotakaan. Enkä hoitaa lastanikaan yksin.
Viimeksi kun tapeltiin (tapellaan tosi harvoin) hän sanoi että lapsemme valitsisi hänet minun sijaan jos saisi valita !!!! (aika reilusti sanottu vai mitä...) Tuntui hetken todella siltä, mutta huomasin, että tämä johtuu vain siitä että lapsi pitää tärkeämpänä riehumista kuin kunnon hoitoa tai kodin puhtautta. Sitten kun tosi paikka tulee (pelottaa tai on on ollut kauan hoidossa) huomaan hänen onneksi kaipaavan enemmän äitiä. Kulta mussukka. Ihana. Välillä tuntuu että tapan itseni, mutta vain rakas lapseni saa minut muuttamaan mieleni.
Ja siitä koukusta. Olen itsekin yhtälailla koukussa, minä vaan myönnän sen, hän ei.
Ei silti tarvi pelätä että lapsi jäisi hoitamatta eikä täällä koskaan missään "tiedottomassa tai vastuuntunnottomassa" tilassa olla kumpikaan. Koukkuja on näet monenlaisia.
ei oikein kuulosta hyvalta. Onks naa vain sellaisia valkoisia valheita? Suhdehan perustuu luottamukseen. Tunnetko, etta hankin rakastaa sinua viela? Eli voisko viela yrittaa. Itse olen ollut joskus pitkaaikaisessa suhteessa ihmiseen joka kaiken aikaa lupaili kaikkea, mutta ei koskaan pitanyt lupausta. Hanella oli myos alkoholiongelma ja silloin talloin kaytti aineita. Meilla ei tosin suoraan valehdeltu. Mutta ei se meno siita muuttunut. Olen nahnyt hanta eron jalkeen, ja edelleenkin samanlainen, turhia lupauksia...eli han tykkaa elaa mukaavasti tehda mita huvittaa ilman vastuuta...mutta muuten oli mita ihanin ihminen.
Valkoisia valheita useimmiten. Eli jos ei ole jaksanut tai muistanut hoitaa lasta valehtelee tehneensä sen. Tai jos ei ole muistanut tai viitsinyt viedä kirjettäni postiin väittää sen tehneensä tai vastaavia.
Ehkä hän rakastaa minua vielä, ehkä minä olen vain kätevä kotitalouden ylläpitäjä. Tiedä häntä.