Oletteko opetelleet puolisonne kielen vai hän teidän? Miten ymmärrätte toisianne? Onko sattunut mitään hassua tai ongelmallista? Meillä ei ole oikein yhteistä kieltä vaan mies puhuu auttavasti suomea sekä sujuvasti 3 muuta kieltä. Minä puhun sujuvaa englantia jota mieheni ei osaa, sekä kouluruotsia ja sekalaisia otteita muutamasta muusta kielestä. Mies ehdotti, että opeteltaisi molemmat kunnolla ruotsi, kun tällä hetkellä sillä voisi selvitä helpommin. Hän osaa paremmin kuin minä. Mä kuitenkin ajattelen, että ehkä olisi parempi vaan opiskella toistemme äidinkielet ja samalla kulttuuria niin ehkä tulisi vähän enemmän ymmärrettyä toisen kulttuuriakin...
kieliongelmia
pohditaan nyt tätäkin
28
3139
Vastaukset
- Jos Suomessa
niin miehen on opeteltava kunnolla suomea, muutenkin kuin sinun takiasi. Täällä ei pärjää työelämässä, ellei osaa suomea ja mielellään myös englantia.
Miehen kannattaa välittömästi aloittaa suomen kielen opinnot, jos asutte Suomessa. Työvoimatoimistosta ja eri oppilaitoksista, kuten työnväenopistoista ja iltalukioista, saa tietoja ja apua. Voitte aloittaa tutkimalla niiden Internet-sivuja. Jos todella asutte Suomessa, niin toimikaa nopeasti, koska tammikuu on jo pitkällä. Ruotsin hän voi opetella sitten, kun suomen kieli on hallinnassa.
Tietysti sinun on kohteliasta opetella myös miehesi kieli, niin voit pitää yhteyttä hänen sukulaisiinsa. Ei muuta kuin kirja käteen, kuulokkeet korville tai kurssille, jos sellaisia järjestetään. - ei pohtimalla parane
En halua sanoa mieheni kotimaata, mutta sanon nyt kuitenkin ettei hän ole mistäänpäin Afrikkaa. Hän EI HALUA oppia suomea, mikä ottaa minua suuresti päähän. Tämän takia hän ei löydä töitä, ja on kokoaika pyytämässä minulta tulkkausapua. Hänellä on nyt oleskelulupahakemus vetämässä, ja melkein toivon ettei sitä hyväksyttäisi.
- kansalaisuutta
ei ilman suomen (tai ruotsin) taitoa saa. Enemmistökieli suomen opiskeleminen on mielestäni ainoa järkevä valinta, jos Suomessa asutaan.
On täysin varma totuus, että Suomesta ei saa töitä, ellei osaa suomea eikä edes halua oppia sitä. Eikö työvoimatoimisto voi määrätä miestäsi suomen kurssille, tai sulkea rahahanat? Vai elätätkö sinä häntä?
Ei vaimon tehtävä ole olla tulkki eikä kielenopettaja eikä rahapuu. Vaimolla on ihan muita hommia. Eikä miehen tehtävä ole olla iilimato, joka imee vaimostaan kaiken, minkä irti saa.
Suomen kielen voi kyllä oppia, mutta työtä se vaatii. Mutta kun miehelläsi ei muitakaan töitä ole, hän voi mainiosti panostaa opiskeluun ainakin 40 tuntia viikossa. Eiköhän jotakin tartu päähän. - ei pohtimalla parane
kansalaisuutta kirjoitti:
ei ilman suomen (tai ruotsin) taitoa saa. Enemmistökieli suomen opiskeleminen on mielestäni ainoa järkevä valinta, jos Suomessa asutaan.
On täysin varma totuus, että Suomesta ei saa töitä, ellei osaa suomea eikä edes halua oppia sitä. Eikö työvoimatoimisto voi määrätä miestäsi suomen kurssille, tai sulkea rahahanat? Vai elätätkö sinä häntä?
Ei vaimon tehtävä ole olla tulkki eikä kielenopettaja eikä rahapuu. Vaimolla on ihan muita hommia. Eikä miehen tehtävä ole olla iilimato, joka imee vaimostaan kaiken, minkä irti saa.
Suomen kielen voi kyllä oppia, mutta työtä se vaatii. Mutta kun miehelläsi ei muitakaan töitä ole, hän voi mainiosti panostaa opiskeluun ainakin 40 tuntia viikossa. Eiköhän jotakin tartu päähän.Mieheni ei usko tarvitsevansa suomea, koska on jo oleskellut maassa toisenlaisen oleskeluluvan turvin muutaman vuoden. Eikä mielestään ole kertaakaan tarvinnut suomea (ei niin, kun minä toimin tulkkina). Nyt on kuitenkin vailla työtä, joten olemme hakeneet oleskelulupaa 2v. yhdessä asumisen perusteella. Eli työkkäri ei auta, ja minun täytyy elättää. Mietin, pitäisikö vain sitkeästi odottaa oleskelulupaa, jolloin (myönteisessä päätöksessä) mies joutuisi työkkärin kautta pakolliselle suomen kielen kurssille. Mutta onko siitä mitään apua, jos motivaatiota opiskelulle ei ole.
- kansalaisuutta
ei pohtimalla parane kirjoitti:
Mieheni ei usko tarvitsevansa suomea, koska on jo oleskellut maassa toisenlaisen oleskeluluvan turvin muutaman vuoden. Eikä mielestään ole kertaakaan tarvinnut suomea (ei niin, kun minä toimin tulkkina). Nyt on kuitenkin vailla työtä, joten olemme hakeneet oleskelulupaa 2v. yhdessä asumisen perusteella. Eli työkkäri ei auta, ja minun täytyy elättää. Mietin, pitäisikö vain sitkeästi odottaa oleskelulupaa, jolloin (myönteisessä päätöksessä) mies joutuisi työkkärin kautta pakolliselle suomen kielen kurssille. Mutta onko siitä mitään apua, jos motivaatiota opiskelulle ei ole.
tullut pakkomielle siitä, että hän ei tarvitse suomea. Se on kyllä täysin väärä käsitys. Työelämässä pärjäävät ilman suomea vain jonkin alan huippuosaajat ja diplomaatit (monet heistäkin opiskelevat suomea) tai sitten lainsuojattomat, pimeitä töitä paiskivat etnisten ravintoloiden työntekijät. Nämä ihmiset jäävät suurelta osin yhteiskunnan ulkopuolelle, ja varmasti heidän on vaikea viihtyä täällä.
Jos miehesi pääsee joskus kurssille, oppii hän siellä ainakin jonkin verran kieltä. Ehkäpä hän innostuu, kun huomaa, ettei se ole mahdotonta.
Melkoisen kivireen olet vedettäväksesi saanut. Pitää olla paljon rakkautta, että sitä jaksaa vuodesta toiseen. Parisuhteessa antamisen ja ottamisen pitäisi olla vastavuoroista.
Vielä yksi neuvo, jota et tosin ole pyytänyt: harkitse tarkoin, haluatko saada lapsesi tämän miehen kanssa, ja mitä siitä seuraa.
- menee näin
asumme suomessa ja ehdoton tae ulkomaalaisen työllitymiselle on suomen kielen osaaminen.mieheni ymmärtää sen ja on opiskellut hanttihommien lisäksi iltaisin suomen kieltä.nyt hän on opiskelemassa ammattiin koska haluaa suomalaisen ammatin jotta voi olla osallisena perheemme toimeentuloon.mielestäni fiksua.koita saada miehesi ymmärtämään ,että kielitaito (suomi) on todella tärkeää.ruotsilla ei pärjää kaikkialla ja jos enkkua ei osaa jota taas me valtaväestö osaamme,on palikat aika huterasti käsissä.minä ymmärrän mieheni kieltä jotenkin mutta en juurikaan puhu.selviän täällä asuvien sukulaisten kanssa suomen ja heidään kielen sekasotkulla höystettynä enkulla. enkä halua opetella enempää koska mieheni vanhoillinen perhe kotimaassa toivoo mieheni yhä hakevan vaimon kotikylästäään jne.vaikkakin he pitävät minusta .?? mieheni puhuu useita kieliä ja minäkin jonkin verran.asumme nyt siis suomessa ,joskus haluaisin asua ihan jossauin muuaalla ja silloin haluamme oppia kyseisen maan kielen.en tiedä teidän elämäänne tarkemmin mutta ajatukseni on ,että miehesi opettelee suomea enemmän (ehdottoman tärkeää) ja sinä hänen kieltänsä jos vierailette maassa ja tapaatte sukulaisia jne.
- Anonyymi
Kannattaisikohan sinunkin opetella suomen kielen kirjoitustaitoa?
- ja tulos oli,
että aina pitää osata sen maan kieltä, jos asuu. Kulttuuria ei voi oppia ymmärtämään ellei osaa kieltä. On ihan yks hailee onko se oppinen vaikeeta tai pitää ko. kielen soinnusta, opetella pitää, jos aikoo maassa pärjätä.
- mies suomea
puhuva ja nainen eri äidinkieltä, mutta yhteinen kieli on englanti. Kumpikaan ei tule toimeen toisen maassa toisen kielellä. Olemme päättänyt muuttaa jonnekin, missä englanti on yleinen kieli ja silloin kumpikin tulee arkiasioissa toimeen, ehkä kumpikin saa työtä myös.
Minä en voi pakottaa naistani oppimaan suomea, kun sitä ei maailmassa puhu kuin max 5 miljoonaa ihmistä.- pakottaa
oppimaan suomen kieltä eikä tekemään mitään muutakaan. Mutta jos asutte Suomessa, on erikoista, että vaimosi ei opiskele suomea vapaaehtoisesti. Varsinkin, kun työnsaanti ja arkiasioissa toimeen tuleminen näyttää teilläkin riippuvan siitä.
Sillä, että suomea puhuu vain 5 miljoonaa ihmistä, ei ole mitään merkitystä, jos te asutte Suomessa. Se on pelkkä laiskuuden tekosyy.
- Suomeen?
En voi mitenkään ymmärtää miksi hän haluaisi opiskella ruotsia? Suomessa puhutaan suomea ja ruotsilla pärjää aika vähissä paikoissa. Haluaako hän kuitenkin jäädä Suomeen? Kuulostaa kyllä aika idioottimaiselta tuo mikä kerroit. Ja tosiaan vaimon tehtävä ei ole miestään elättää. Jos ei työ (ja siihen liittyvä vaivannäkö, kuten suomen kielen opiskelu) maita, ei pidä syömänkään.
Sitten vielä vähän kummastuttaa se, että miten yleensä päädyitte yhteen, jos varsinaisesti yhteistä kieltä ei ole?
Anyway, jos asenteet eivät muutu, en oikein ymmärrä kuinka voisit tuossa tilanteessa onnelliseksi tulla.. - menja
Puhumme miekkosen äidinkieltä, puhuin sitä jo ennen miekkosen tapaamista. Ensin hän olisi halunnut puhua enkkua kanssani, kun se olisi ollut tasapuolisempaa, kun ei ole kummankaan äidinkieli. Alkuun sitä yritettiin, mutta naurettavaksihan se meni.Vähän keinotekoista kumminkin, ja jää väistämättä vähän teennäiseksi, kun ei ole kummankaan äidinkieli. Päädytään vähitellen puhumaan jotain kielisotkua jossa on jotain puolihuolimattomia suoria lainauksia muista kielistä jne.
Miehen suomen opiskelu ei ole vielä ollut kovin ajankohtaista, mutta lasta hankittaessa se tulee kyllä väistämättä eteen. Miten puhun muka lapsilleni esim. illallispöydässä 'kukin puhuu lapselle äidinkieltään' -periaatteen mukaan suomea, jos vieressä nököttää isä, joka ei ymmärrä keskustelusta kuin pari sanaa?- mutta
voin kertoa, että lapsen hankkimiseen menee useimmilta ihmisiltä vähemmän aikaa kuin suomen kielen opettelemiseen.
Kieliopinnot kannattaisi aloittaa heti paikalla. Mitä kauemmin opiskelee, sitä paremmin oppii.
Luettuani tämän viestiketjun, en voi kuin hämmästellä osaa kommenteista. Lienevätkö provoja tai sitten ihmiset eivät ymmärrä omaa parastaan.
Koska aluksi tapasimme ja asuimme Englannissa, puhuimme keskenämme englantia. Kun muutimme Suomeen, vaimo meni heti suomenkielen kurssille. Kun hän sai oleskeluluvan, hän meni kotouttamisohjelmaan, jossa vielä maksetaan puolison tuloista riippumatonta kotouttamistukea. Siis rahaa valtiolta siitä hyvästä, että opiskelee asuinmaansa kieltä. Ja joku ei viitsi moista etuutta käyttää. Minusta se on täysin käsittämätöntä.
Jos olisimme jääneet englantiin, puhuisimme keskenämme englantia. Molempien kielitaito olisi kehittynyt luonnollisessa ympäristössä. Jos olisimme muuttaneet Japaniin, olisin minä puolestani aloittanut japaninkielen opinnot.
Käytännöllisyys ennen kaikkea. Voihan sitä hienoja periaatteita olla, mutta tiedän sekä itsestäni, että vaimostani, ettei hyvän kielitaidon oppiminen käy kädenkäänteessä edes natiivien ympäröimänä.- bidrali
Suomea puhutaan molemmat, turvaudutaan välillä englantiin (todella harvoin), toista alkaa lähinnä ärsyttää, jos toinen alka enkkua palpattaa, jos on kyseessä asia minkä voi selittää helpommin suomeksi. Toinen juttu on sitten kun miehen mielestä vain hänen "Simpsonien Abu"-tyylin ääntämyksensä on selkeä ja oikea;D Minä en kuulema osaa sitten yhtään ääntää tai ylipäätään ymmätrrä englantia:O Minulta se kuitenkin on kinuamassa neuvoja kun pitää lähettää tekstiviesti englanniksi veljelle italiaan:D (bengalin kirjoittaminen ei ole niin helppoa ilman sanskriitteja, toinen kirjoittaa khob (todella) ja toinen kirjoittaa saman sanan khub tai kup tai kop tai kb tai... sitten siinä pitäisi tietää mitä tarkoitetaan... ihan hyvä, että käyttävät englantia keskenäänkin:D)
Yleensä vihaisina puhutaan englanniksi, ainakin mies... todella vihaisena hän sitten selostaa omalla kielellään kun ei ole tarkoituskaan että minä ymmärtäisin, on vain tarkoitus ärsyttää.
Olen minä vähän bengalia opetellut.. suunnilleen merkit osaan ja lukemaan pystyn... en vain ymmärrä mitä luen;D
Fraaseja olen oppinut jonkun verran, joskus niitä voi soveltaa, bengalin sanavarastoni on liian pieni järkevien pitkien lauseiden muodostamiseen ja verbit taipuvat miten sattuu:(
Kuunnellessa saatan ymärtää sanan sieltä toisen täältä... mikä aiheuttaa joskus väärinkäsityksiä...
Suomeksi puhuessa ei siis ole mitään ongelmia, kyllä minä äidinkieleni sanat tunnistan vaikka vähän väärin äännettynäkin;D- pohditaan nyt tätäkin
Meillä on suomi vähän niinkuin perusmuoto käytössä. Usein puhutaan äänilläkin esim. jos halutaan pestä auto sanotaan "vien auto fis-fis" :D. Erään kerran mies halusi pestä ikkunat ja selitti mulle "pestä lasi fis-fis" ja minä pöhkö menin pesemään sille juomalasin -> vähänkö katto mua viistoon, kun tulin takaisin juuri kuurattu juomalasi kädessä...
Mä olen kyllä yrittäny puhua ruotsia, koska sitä hän puhuu sujuvasti, mutta sit hän hermostuu kun en saa sanotuksi riittävän osuvasti tai en ymmärrä sanoja...
Ja sitten täytyy vielä sanoa, ku alko tietty ottaa pattiin (...tiedän ei tarttis...) joidenkin oletukset ja ennakkoluulot... Minä suomalaisena käyn töissä ja saan liksaa hieman alle suomalaisen keskitason, suurimmaksi osaksi siksi koska olen nainen ja suomessakaan ei tuo tasa-arvo tunnu aina toimivan. Miehelläni on kuitenkin minua parempi palkka, eikä hän ole koskaan hakenut suomessa asuessaan sossusta tai työkkäristä rahaa, vaan aina tehnyt ahkerasti mitä tahansa töitä on sattunut saamaan. Se on kannattanut, sillä nyt hänellä menee ihan hyvin suomalaisittainkin.
Mä henkilökohtaisesti iloitsen tästä mamu rakkaastani ja teen sen avoimesti, häpeämättä. On älyttömän kiva kuulla samantyyppisessä tilanteessa olevista ihmisistä. Se on henkistä rikkautta. Pitäisi pystyä keskittymään positiivisiin ja iloisiin asioihin/pohdintoihin eikä velloa omassa pahassa olossa ja levittää katkeruutta muihinkin. - bidrali
pohditaan nyt tätäkin kirjoitti:
Meillä on suomi vähän niinkuin perusmuoto käytössä. Usein puhutaan äänilläkin esim. jos halutaan pestä auto sanotaan "vien auto fis-fis" :D. Erään kerran mies halusi pestä ikkunat ja selitti mulle "pestä lasi fis-fis" ja minä pöhkö menin pesemään sille juomalasin -> vähänkö katto mua viistoon, kun tulin takaisin juuri kuurattu juomalasi kädessä...
Mä olen kyllä yrittäny puhua ruotsia, koska sitä hän puhuu sujuvasti, mutta sit hän hermostuu kun en saa sanotuksi riittävän osuvasti tai en ymmärrä sanoja...
Ja sitten täytyy vielä sanoa, ku alko tietty ottaa pattiin (...tiedän ei tarttis...) joidenkin oletukset ja ennakkoluulot... Minä suomalaisena käyn töissä ja saan liksaa hieman alle suomalaisen keskitason, suurimmaksi osaksi siksi koska olen nainen ja suomessakaan ei tuo tasa-arvo tunnu aina toimivan. Miehelläni on kuitenkin minua parempi palkka, eikä hän ole koskaan hakenut suomessa asuessaan sossusta tai työkkäristä rahaa, vaan aina tehnyt ahkerasti mitä tahansa töitä on sattunut saamaan. Se on kannattanut, sillä nyt hänellä menee ihan hyvin suomalaisittainkin.
Mä henkilökohtaisesti iloitsen tästä mamu rakkaastani ja teen sen avoimesti, häpeämättä. On älyttömän kiva kuulla samantyyppisessä tilanteessa olevista ihmisistä. Se on henkistä rikkautta. Pitäisi pystyä keskittymään positiivisiin ja iloisiin asioihin/pohdintoihin eikä velloa omassa pahassa olossa ja levittää katkeruutta muihinkin.Miehen veljen kanssa sitten on juuri tuollaista ääntelyä.. käytän vähän bengalia englantia ja suomea ja viittomista sekaisin niin kyllä hänkin sitten tajuaa vaikeammatkin asiat, jos mies ei tulkkaa... englannilla pärjätään noin muuten mutta jos pitää saada joku asia heti selitettyä on parempi ottaa kaikki yhteiset kielet avuksi (tai no suomesta ei oikein ole apua... jos toinen osaa vain hei hei, hyvä huomenta, kiitos, pävää ja hasta paska (en ole minä opettanut);D).
Miehen kanssa ei tarvitse juuri selitellä sanoja.. kuitenkin puheestakin suurin osa on pelkkää täytettä...pääasian voi usein sanoa pelkillä perusmuodoilla.
Itse haastan ihan normaalisti miehelle ymmärsi se tai ei... jos ei ymmärrä niin kysyy (jos ylpeys antaa periksi;D)
Vähän samanlainen kielijuttu oli tässä joulun alla... sanoin äidin haluavan joululahjaksi viinilaseja.. sanoin kyllä itse ostavani kun minulla on parempi tietämys äidin maun suhteen. No mies sitten tuli eräänä päivänä kauppareissulta ja iski alkokassin pöytään ja sanoi "siinä on anopin joululahja viini.";D
Sai juoda itse sitten lakkaviininsä... minä ostin ne lasit kuten olin sanonut... (nyt voi joku alkaa kähisemään että muslimi ei voi juoda viiniä mutta kuka on väittänytkään, että mieheni on harjoittava tai edes yrittäisi olla... vieläkin on sitä viiniä jäljellä... ei oikein taida maistua... eipä kyllä minullekkaan, varsinkaan kun mies on pitänyt sitä päivät pöydällä lämpimässä avattuna, hyh, en uskalla edes maistella) Tietysti ajatus oli hyvä siitä pisteet miehelle... mutta olisi voinut kysyä minulta ensin. - Kielistä kiinnostunut
bidrali kirjoitti:
Miehen veljen kanssa sitten on juuri tuollaista ääntelyä.. käytän vähän bengalia englantia ja suomea ja viittomista sekaisin niin kyllä hänkin sitten tajuaa vaikeammatkin asiat, jos mies ei tulkkaa... englannilla pärjätään noin muuten mutta jos pitää saada joku asia heti selitettyä on parempi ottaa kaikki yhteiset kielet avuksi (tai no suomesta ei oikein ole apua... jos toinen osaa vain hei hei, hyvä huomenta, kiitos, pävää ja hasta paska (en ole minä opettanut);D).
Miehen kanssa ei tarvitse juuri selitellä sanoja.. kuitenkin puheestakin suurin osa on pelkkää täytettä...pääasian voi usein sanoa pelkillä perusmuodoilla.
Itse haastan ihan normaalisti miehelle ymmärsi se tai ei... jos ei ymmärrä niin kysyy (jos ylpeys antaa periksi;D)
Vähän samanlainen kielijuttu oli tässä joulun alla... sanoin äidin haluavan joululahjaksi viinilaseja.. sanoin kyllä itse ostavani kun minulla on parempi tietämys äidin maun suhteen. No mies sitten tuli eräänä päivänä kauppareissulta ja iski alkokassin pöytään ja sanoi "siinä on anopin joululahja viini.";D
Sai juoda itse sitten lakkaviininsä... minä ostin ne lasit kuten olin sanonut... (nyt voi joku alkaa kähisemään että muslimi ei voi juoda viiniä mutta kuka on väittänytkään, että mieheni on harjoittava tai edes yrittäisi olla... vieläkin on sitä viiniä jäljellä... ei oikein taida maistua... eipä kyllä minullekkaan, varsinkaan kun mies on pitänyt sitä päivät pöydällä lämpimässä avattuna, hyh, en uskalla edes maistella) Tietysti ajatus oli hyvä siitä pisteet miehelle... mutta olisi voinut kysyä minulta ensin.Musta on aika hauskaa ja tavallaan toisiamme lähentävääkin, kun meille on syntynyt tavallaan oma kieliympäristö eli tiedetään mitä toinen milläkin tarkoittaa. Aika usein kun mies puhuu suomea niin muut ei oikein ymmärrä mitä hän tarkoittaa, vaikka mulle se on ihan päivän selvä homma. Sitten on aika hauska vertailla esim. eri kielten sanontoja, tosin mä tiedän lähinnä suomalaisia, mutta mies useammasta kielestä. Sanonnat ovat usein samoja, samantyylisiä tai osuvia ihan meidänkin kulttuuriin. Kuinka ilahduttavaa!!!
- Suhina67
Tavatessamme asuimme molemmat Suomessa, mieheni suomenkielentaito oli auttava. Aluksi puhuimme enemmän englantia kuin suomea, mutta aika pian taitojen kartuttua puhekieleksi kotona tuli suomenkieli.
Kun lapset syntyivät, mieheni oli hieman laiska puhumaan heille omaa kieltään, joten he puhuivat ainoastaan suomea, jollain tavalla ymmärsivät toista kieltä.
Nyt kun olemme asuneet kaksi vuotta mieheni kotimaassa, lapset ovat täysin kaksikielisiä ja minä yritän puhua heille pelkästään suomea. Kotikieli mieheni kanssa on suomenkieli ja olen tässä parissa vuodessa oppinut mieheni kieltä sen verran, että saan perusasiat hoidettua ihan OK!
Mielestäni, jos Suomessa asuu. suomenkielen taito on lähes välttämätön. Jokainen tietty tekee omat ratkaisunsa, mutta Suomessa kielen opiskelu on helppoa ja edut kyllä kannattaa hyödyntää. - pohditaan nyt tätäkin
Eli en ole muutamaan päivään päässyt täällä käymään ja huomasin että joku ystävällinen "mamu-rakastaja" on käynyt täällä mun nimissä vastailemassa... Varmaan sitä tapahtuu täällä paljon kun en ole rekisteröitynyt...
Eli mieheni puhuu auttavasti suomea ja sujuvasti ruotsia. Tämä on tärkeää jo hänen työnsä kannalta. Hänellä on ollut oma yritys jo 12 vuotta suomessa joten siinä ajassa jo oppii jotain... Tullessaan suomeen hän opiskeli ruotsin, mutta minä en sitä osaa niin, että osaisin syvimpiä tuntojani puida. Taas hän ei pysty syvällisesti keskustelemaan suomenkielellä ja hänellä itsellään on jo tavallaan 2 äidinkieltä entuudestaan. Välillä sattuu epätoivoisia ja/tai hassuja tilanteita, kun ei ihan satasella ymmärretä toisiamme... - tyhmä wh
arabiaa tai persiaa ...ja ne ihme koukerot...ei kertakaikkiaan onnistu...eikä mun kieli käänny ääntämiseen. tää on kauheeta! enkä edes ymmärrä kunnolla. jostakin syystä turkkia kykenen hahmottamaan, mut mitä mä sillä teen...
- ihmettelen suuresti..
Kuinka on mahdollista ääntää persiaa? Kurdi nyt jotenkin menee, mutta ei sekään ihan helppoa ole.
- ihmettelen suuresti...
Kuinka on mahdollista ääntää persiaa? Kurdi nyt jotenkin menee, mutta ei sekään ihan helppoa ole.
- gira_sole
Tutustuimme toisiimme englanniksi, jota puhumme kumpikin sujuvasti. Nykyisin "kotikielenämme" on italia, jonka olen suhteemme aikana saanut hiottua aika sujuvaksi. Mieheni pärjää suomen kielellä monissa arjen tilanteissa ja keskusteluissa - hirveän syviin keskusteluihin se ei kuitenkaan vielä kelpaa:-)
Meistä on ollut hauska seurata toisen edistymistä oman äidinkielen opinnoissa. Virheitä teemme päivittäin ja olemme niille oppineet nauramaan - omillemme ja toisen omille! - whin
suomea puhutaan kumpainenkin. englantia osataan myös. ja minä kouluruotsilla. mies suht hyvällä turkilla pärjää. ja tietysti äidinkielellään, johon ei mun ajatusmaailma taivu.
monesti naureskelen, en tietysti päin näköä, kun suuttuessaan miehen suomi menee niin huonoksi että (varsinkin kirjoitus), heheee, ei sille voi ees olla vihanen. muuten siis suomi on älyn hyvää. - opettelen
Heippa!
Me puhutaan englantia ja kreikkaa...Mies osaa muutamia lauseita ja sanoja suomeks ja saa luvan opetella enemmänkin, koska lapsemme tulevat puhumaan sekä kreikkaa, ett suomea...Muuten ei olisi väliä oppiiko suomea, koska asummme Kreikassa. Me puhutaan suomea. Englanti olisi yhteinen hyvä kieli. Mutta kodin ulkopuolinen maailma on suomenkielinen.
Olen opetellut myös miehen äidinkieltä. Mutta sanavarastoni on suppea.
Sellaista makuuhuone kieltä.- Anonyymi
Opettelin thain kielen sen verran hyvin, että pärjään jokapäiväisessä kielenkäytössä. Tähän auttoi, että vaivauduin opettelemaan paikalliset kirjaimet, jolloin tiedän miten sanat lausutaan "oikein". Eli ei tarvitse turvautua tönkköihin translitterointeihin.
Lausutaan "oikein", tarkoittaa, että vielä on opiskeltavaa luetusta tekstistä, toonien päättely. Noh, yleensä kyllä tulen ymmärretyksi kontekstista, vaikka joku tooni olisi pielessä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensitreffit Jenni laukoo viinilasin ääressä suorat sanat Jyrkin aikeista: "Mä sanoin, että älä"
Voi ei… Mitä luulet: kestääkö Jennin ja Jyrkin avioliitto vai päättyykö eroon? Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde212586- 1482244
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän292222Hullu liikenteessä?
Mikä hullu pyörii kylillä jos jahti päällä? Näitä tosin kyllä riittää tällä kylällä.522129Niina Lahtinen uudessa elämäntilanteessa - Kotiolot ovat muuttuneet merkittävästi: "Nyt on...!"
Niina, tanssejasi on riemukasta seurata, iso kiitos! Lue Niinan haastattelu: https://www.suomi24.fi/viihde/niina-lahti211722Kun Venäjä on tasannut tilit Ukrainan kanssa, onko Suomi seuraava?
Mitä mieltä olette, onko Suomi seuraava, jonka kanssa Venäjä tasaa tilit? Ja voisiko sitä mitenkään estää? Esimerkiks3871613Ano Turtiainen saa syytteet kansankiihoituksesta
Syytteitä on kolme ja niissä on kyse kirjoituksista, jotka hän on kansanedustaja-aikanaan julkaissut Twitter-tilillään961546- 2881436
Varokaa! Lunta voi sataa kohta!
Vakava säävaroitus Lumisadevaroitus Satakunta, Uusimaa, Etelä-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanm131389- 1321379