Mitä mieltä? Moni sanoo, että elämässä on tehtävä valintoja ja syyllistää muuttamisesta. Pakotanko puolisoni ja murrosikäiset lapseni muuttamaan mukanani? Rakastan miestäni, mutta hän ei suostu lähtemään täältä mihinkään. Onko oikein, jos äiti on viikot pk-seudulla siivoamassa tms? Matkaa 600 km.
On kuulemma itsestä kiinni tämä muuttamishomma, voiko yläasteikäiset lapset jättää keskenään silloin kun puoliso on työmatkoilla? Isovanhempia ei ole avuksi, he ovat palvelutalokuntoisia ketkä vielä eläkkeellä ovat. Muu suku on työssäkäyvää eikä asu täällä.
Eli vaihtoehdot
1. Työttömänä ilman tulevaisuutta paskalla paikkakunnalla
2.Perheen pakottaminen muuttamaan
3. Itse muualle, perhe selvitköön miten parhaaksi näkee
4. Joku muu, mikä?
Uudelleenkouluttautumisen olen jo kertaallen tehnyt ja ajatellut kyllä hakea jälleen kerran uudelle alalle opiskelemaan, mutta sen näkee vasta kesällä, pääseekö.
On kuulemma itsestä kiinni tämä muuttamishomma, voiko yläasteikäiset lapset jättää keskenään silloin kun puoliso on työmatkoilla? Isovanhempia ei ole avuksi, he ovat palvelutalokuntoisia ketkä vielä eläkkeellä ovat. Muu suku on työssäkäyvää eikä asu täällä.
Eli vaihtoehdot
1. Työttömänä ilman tulevaisuutta paskalla paikkakunnalla
2.Perheen pakottaminen muuttamaan
3. Itse muualle, perhe selvitköön miten parhaaksi näkee
4. Joku muu, mikä?
Uudelleenkouluttautumisen olen jo kertaallen tehnyt ja ajatellut kyllä hakea jälleen kerran uudelle alalle opiskelemaan, mutta sen näkee vasta kesällä, pääseekö.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siis elossaolevat isovanhemmat, eläkkeellähän he luonnollisesti ovat. Oma äitini on kuollut aikoja sitten.
Olet hankalassa tilanteessa kieltämättä. Miten oikein jouduit sinne "paskalle paikkakunnalle"? Miten olette tähän asti tulleet taloudellisesti toimeen? Miksi miehesi ei halua muuttaa? Onko hänellä siellä työ/kotipaikka? Onko teillä omistusasunto siellä? Jos asut 600 km pääkaupunkiseudulta niin se lienee aika pohjoisessa tai idässä? Siellä asuntojen hinnat ovat ihan erilaiset kuin pääkaupunkiseudulla. Mutta on kai niitä lähempänäkin siivoustöitä kuin 600 km:n päässä? Eikö kotipaikaltasi tosiaan löydy sellaista työtä mitä voisit tehdä? Entä kouluttautuminen jollakin alalle jossa voisi tehdä
etätyötä? Oman yrityksen perustaminen? Jos ei siellä tosiaan ole teille kenellekään oikein elinehtoja niin mikä teitä siellä pidättelee? Oletko ollut työvoimatoimiston työnhakuvalmennuksessa? Siellä saa hyviä vihjeitä ja uusia keinoja itsensä työllistämiseen. Onnea elämääsi!
Miten olette tähän asti tulleet taloudellisesti toimeen? Kohtalaisesti, tarkalla talouden pidolla. Miksi miehesi ei halua muuttaa? Onko hänellä siellä työ/kotipaikka? Molemmat
Onko teillä omistusasunto siellä?on
Jos asut 600 km pääkaupunkiseudulta niin se lienee aika pohjoisessa tai idässä? Totta Siellä asuntojen hinnat ovat ihan erilaiset kuin pääkaupunkiseudulla. totta
Mutta on kai niitä lähempänäkin siivoustöitä kuin 600 km:n päässä? On, muutakin, mutta auton tarvitsee puoliso
Eikö kotipaikaltasi tosiaan löydy sellaista työtä mitä voisit tehdä? Aika epätoivoiselta näyttää
Entä kouluttautuminen jollakin alalle jossa voisi tehdä etätyötä? On jo koulutus, mutta etätyö vaatii usein ensin sen töihin pääsemisen.
Oman yrityksen perustaminen? Kokeiltu on, olen tähän liian kiltti persoona, en pärjännyt yksin.
Jos ei siellä tosiaan ole teille kenellekään oikein elinehtoja niin mikä teitä siellä pidättelee? Puoliso ja lapset haluavat olla täällä.
Oletko ollut työvoimatoimiston työnhakuvalmennuksessa? Olen. Pääsin joitain vuosia sitten useinkin haastatteluihin, mutta en töihin. Minulle on usein sanottu, että osaan tehdä erittäin hyvän hakemuksen, noissa haastattelutilanteissa siis, mutta aina on ollut se yksi parempi. Nykyisin ei kutsuja ole kuulunut, voi johtua siitä, että 40 tuli täyteen.
Näytät todella tehneen paljonkin työllistymisesi eteen. Mutta älä lannistu.
Yritä päästä "työkokeilun" kautta näyttämään osaamistasi. Siten pääsin itsekin viimeisimpään työpaikkaani jossa olin sitten yli 2 vuotta. Työvoimatoimisto auttaa järjestämisessä ja saa siitä ainakin päivärahan ja ylläpitokorvauksen niin ettei ihan tarvitse puolison elätettävänä olla.
Olen itsekin tehnyt pätkätöitä viimeiset 15 vuotta. Taas jäin vuodenvaihteessa työttömäksi kun projekti jossa olin mukana saatiin loppuun. Olen terveydenhoitoalalla, sinne työllistyy aika hyvin mutta kolmivuorotyö rasittaa. Uskon että pian olen taas töissä. Ja olen sentään jo 50 täyttänyt.
Kiitos, kirjoitinkin jo toisen jutun tuonne ylemmäksi. Työkokeiluun todella voin päästä, kävin äsken asioilla ja se selvisi. Mutta jäi vielä vähän epäselväksi käytännön asiat. En haluaisi kokeilla enää kahvinkeittoa, sitä olen jo harjoittelemassa ollut ja tuella tekemässä. Jotenkin tuntuu pöljältä lähteä työkokeilemaan alaa, missä on ollut pidetty työntekijä ja nopea oppija. Kokemukset myös osoittavat, että aina ei tykätä harjoittelijasta jolla on osaamista omaa takaa. Mutta nämä aina julkisissa, jospa pääsisi yksityiselle kokeilemaan jotain.
Pääset toki työkokeiluun ihan mihin vaan työnantaja ottaa, vaikka yksityiselle. Työvoimatoimiston kautta pääsin ihan "oikeaan firmaan" jonne itse toivoinkin. Ja työllistyinkin sinne sitten, työkkäristä maksettiin jopa työnantajalle tukea jotta se työllistyminen toteutui. Ota rohkeasti selvää kaikista mahdollisuuksistasi, kyllä sinulle vielä paikka löytyy.
Olin tosiaan viimeksi työttömänä aika kauan sitten, nyt olin osittain omaishoitajana ja tein pientä yritystoimintaa siinä samalla, siksi olen näin erikoisessa tilanteessa, eli siis sen yrityskokeiluni lopetin ihan vasta äskettäin. En perinteisenä omaishoitajana, tää sairas koulua käyvä lapsi on monimutkainen asia selittää. Joten olen ihan pihalla näistä asioista, kun ovat niin paljon muuttuneet. Tästä tunnistetaan varmaan, mutta liekö niin väliäkään, en minä mitään pahuutta ole tehnyt.
Ratkaisin ongelmasi.
Toisaalta minulle rupeaa selviämään miksei Helsingissä ole työtä.
mutta sekin satuttaa, kun syytetään näistä neljästä:
1. Sosiaaliturvan taso.
No sairaanlapsen hoitoon on saatu tukea, se on mennyt sairaalamaksuihin ja lääkkeisiin yms. sekä tietenkin lapsilisää, mutta ei työttömyyteni takia luonnollisesti. Korvauksia kun ei saa, ne tuskin voivat olla liian isot
2. Alkoholismi.
Olen ollut kolmesti eläessäni päissäni, opiskeluaikana kaikki 80-luvulla
3. Työhaluttomuus
Kukaan ei voi sanoa toisen työhaluista, työhaluttomia löytyy kyllä työpaikoiltakin palkkaa nauttimasta. Ihminen, joka leimaa toisen työhaluttomaksi siksi, ettei tämä ole saanut työtä, on typerä ja nämä ihmiset aiheuttavat sitä työttömyyttä asennevammoillaan välillisesti itse, joten joutavatkim maksaa veroja.
4. Haluttomuus lähteä kotiseudulta. Tämä ei ole kotiseutuani ja unelmani on päästä täältä pois. En kyllä ole viihtynyt kovin hyvin silloinkaan kun on töitä ollut, mutta vähän paremmin kuitenkin. Pienten lasten kanssa tämä oli ok paikka, mutta enää ei ole pieniä lapsia.
Tuo ympäristöön rakastuminen on jo uhkaava oire.
Mitä ihmeellistä siinä on että pistää hynttyyt läjään ja kuskaa ne toiselle paikkakunnalle.
Jos ukkosi on todella noin paikkarakas niin vahinko on jo tapahtunut.
Ei sen vuoksi kannata mattoja halki leikata.
Me muutimme lasten kanssa paikkakuntaa minun työni perässä neljästi.
Turhat tavarat karisivat kyydistä pois luontevasti.
Onneksi vaimoni on niin joustava ettei asiasta syntynyt mitään eripuraa.
Meillä 12 ja 13 vuotiaat penskat asuivat keskenään omakotitaloa kolme viikkoa yhteen menoon ilman hämminkiä.
Käytännön asioiden hoito ei ole ongelma.
Kasvatuksellinen vaikutus pitemmällä tähtäyksellä voi sitä olla.