On se kummallista tuo elämä. Miten suuresta rakkaus ja välittäminen voi hiipua ja muuttua joksikin ihan muuksi? Kun luin jotain vanhoja sähköposteja minun ja kumppanini välillä, niistä suorastaan huokui se rakkaus ja toisesta välittäminen.. Mihin se oikein katosi? Nyt on vaan kriisi, suuri epävarmuus, ääretön määrä surua, kylmyys, syyllisyys, viha ja siellä jossain pilkahtelee pieni toivo, mutta välillä tuntuu, että kohta se viimeinenkin toivonmurunen katoaa...
Sydäntä särkee, kun miettii menneitä aikoja, kun oltiin niin onnellisia!!!! Sattuu... Miten tämmöisestä voi selvitä? Onko vielä jonain päivänä yhtä rakastunut olo kuin joskus silloin kauan sitten?
Sydäntä särkee, kun miettii menneitä aikoja, kun oltiin niin onnellisia!!!! Sattuu... Miten tämmöisestä voi selvitä? Onko vielä jonain päivänä yhtä rakastunut olo kuin joskus silloin kauan sitten?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei, koin tuon saman hämmennyksen jokin aika sitten. Kyseessä oli tosin salattu suhde, mutta parin vuoden mittainen kuitenkin. Pistin itse jutun hyllylle syksyllä, ja luin parin vuoden takaisia sähköposteja. Oikeastaan oli suorastaan huvittavaa lukea, kuinka toinen vannoi ikuista rakkauttaan, kertoi ettei ole elämää ilman minua, kuinka saan hänet pilveen, kuinka hän tarvitsee minua. Silloin jo yritin jarruttaa jutun syntymistä, toinen ei antanut. Nytkin ollaan vielä tekemisissä, mutta ne suuret tunteet, tai varsinkin niiden ilmaisut ovat jääneet historiaan. En kaipaa suhdetta yhtään, kaipaan noita ihania viestejä.
Sinäpä sen sanoit. Kaipaat vain ihailua. Minä olisin antanut rakkautta.
T: eräs hyllytetty
päässäsi. Mitä huvittavaa on vakavissa tunteissa? Pidät vain itseäsi koossa laittamala kaiken huvittavaksi. Aika yksipuolista on sinunkin rakkautesi tai pikemminkin IHASTUKSESI ollut, kun nyt naurattaa. Nykyään ihmiset luokittelevat ihastumiset ja himot rakkaudeksi. Voi, voi..
Hyvä pointti! Voi ikävöidä sitä rakastumisen tunnetta, ei niinkään kyseistä immeistä. Kokemusta tästä on...
Kuinka saada tunne säilymään edes hieman pidempään?
Rakkaus on kaaosta. Sitä käy kaikki tunnetilat läpi ja siksi rakkaus on niin repivää. Alkuhuuma kun on ohi, niin alkaa rakastaminen. Siinä sitä koetellaan ihmistä.
Teen nyt eroa ja itken vaan koko ajan ja muistelen kaikkia hyviä asioita. Muistelen suhteemme alkuaikoja ja kaikkia kivoja juttuja ja itken huonoja asioita. Tunnen olevani paska ihminen, kun luulen, että en ole rakastanut tarpeeksi. Olen niin pettynyt, kun asiat eivät menneet niin kuin olin kuvitellut. Yhteiset koettelemukset musersivat. Kumppani väitti suutuksissaan, että en ole koskaan rakastanut ja sitten pillahdin taas itkuun, että olen aina rakastanut ja halunnut pelkkää hyvää, mutta kun tästä ei tule mitään. Sitten taas halattiin ja pussailtiin ja vannottiin rakkautta.
Olen yrittänyt sanoa sitä ja tätä, mutta kun mikään ei mene perille. Voin kertoa, että kumppanilla on alkoholiongelma. Se tässä onkin hirveää. Älykäs ja lahjakas ihminen pilaa elämänsä liiallisella alkoholinkäytöllä. Tavallaan halusin muuttaa kaiken, mutta en pystynyt tekemään mitään, mikä olisi muuttanut asioita. Toinen on kiltti ja hyvä kaikille, mutta jos ei välitä itsestään ja terveydestään, niin se särkee minut. Ensin on opittava rakastamaan itseään ja sitten voi rakastaa muita.
En tiedä, miten tästä selviää. Olen hirvittävän huolissani ja pelkään sitä, että toinen tekee itselleen jotain tyyliin kävelee auton alle tai saa sydänkohtauksen. Toisaalta olen ollut niin voimaton, että joinakin epätoivon synkeimpinä hetkinä on käynyt mielessä, että haluaisin pois näistä kärsimyksistä. Sitten olen rukoillut Jumalalta apua ja toivonut, että kaikki asiat vielä järjestyvät.
onnellisia? Oliko toinen varmasti samalla aallollla aidosti ja rehellisesti koko sielullaan? Sillä rakkaus ei niin vaan kuole. Jotta parisuhde toimii pitää nähdä vaivaa sekä keskustella vapaasti asioista, kaikista fiiliksistä karrikoimatta.
Itsessäsi ei tietenkään ole mitään vikaa.
Vain toisessa. Mieti pitkään, mitä yleensä kirjoitat. Mene itseesi.
Sosiaalityöntekijä