onko teillä kokemuksia siitä, että pariskunnasta toisella on jotain henkilökohtaisia ongelmia ja painolastia menneisyydestä ja se sitten vaikuttaa negatiivisesti koko parisuhteeseen? Miten ootte pärjänneet asian kanssa vai erositteko juuri niiden toisen ongelmien takia? Esim. heikko itsetunto, lapsuudessa koetut traumat, luottamuspula jne jne...
Miten sitä voisi suhtautua mahdollisimman positiivisesti siihen omaan kumppaniin, jolla niitä ongelmia on? Miten sitä jaksaa tukea ja rakastaa häntä, kun välillä tuntuu niin vaikealta? Pelottaa, että mitä kaikkea uutta paskaa näistä ongelmista aiheutuu.
Miten sitä voisi suhtautua mahdollisimman positiivisesti siihen omaan kumppaniin, jolla niitä ongelmia on? Miten sitä jaksaa tukea ja rakastaa häntä, kun välillä tuntuu niin vaikealta? Pelottaa, että mitä kaikkea uutta paskaa näistä ongelmista aiheutuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Riippuu kovasti ongelmista.
Jos kyseessä on väkivalta, lopetan suhteen.
Jos kyseessä on päihdeongelma, lopetan suhteen.
Jos kyseessä on rikollisuus, lopetan suhteen.
Jos kyseessä on epärehellisyys, lopetan suhteen.
Jos kyseessä on hankala exä, käyn rauhoittamassa exän ja selvittämässä asian perusteellisesti.
Jos kyseessä on mielenterveyden ongelma, olisin puolison tukena. Ja hakisin itselleni apua jaksamiseen.
Kaikkia exiä ei rauhoiteta.
Pääsääntönä voisi pitää sitä, että kun ongelmia käsitellään. Siis jos hän käsittelee niitä ja puhuu niistä, niin silloin hän ainakin on menossa kenties eteenpäin. Traumoissa yleensä tarvitaan ammattiauttajaa, jos kyse on muustakin kun siitä, että isä antoi kerran koivuniemenherraa persauksille, kun hajotin tahallani ikkunan. Itsetunto-ongelmat monesti saattavat juontaa juurensa niistä traumoista. Luottamuskysymys onkin toisenlainen. Itselläni on ollut suhteen alussa luottamuspulaa vanhojen parisuhdehaavojen vuoksi, mutta ne menevät ohi, kun huomaa, ettei toinen kieroilekaan mitään ja välittää ihan oikeasti.
Riippuu ongelmien asteesta. Kehottaisin kysymään jostakin parushdeterapeutilta tarkempaa neuvoa. Hän ehkä osaisi arvioida tilanteen ja sen tarvitaanko muutakin apua, kun pussaamista silloin kun on paha mieli.
Huumee, alkoholi ja muut vastaavat onglemat ovat eri juttu. Ne vievät mennessään niin syvälle, eikä kyse enää ole juuri hänestä vaan vyyhti on paljon syvempi. Mieti mihin itse pystyt? Jättäminen ei aina ole ainoa vaihtoehto, mutta ei myöskään jääminen.
Seurustelin vuosia mielenterveysongelmaisen kanssa. Toiste en siihen ala.
Loputtomiin sitä paskaa ei vaan jaksa, vaikka ulkopuoleltakin saisi apua.
Jos toista rakastaa, häntä on valmis tukemaan. Mutta pitää tuntea myös omat rajansa. Keskustelkaa.
mielenterveys ongelmista kärsivän kanssa. Lopulta hänen metkut ja syytökset olivat päättömiä ja hulluja. Onneksi tämä sairas lähti omille teilleen vaikka hyvinkin useasti koitin tätä tyttöä järjissään pitämään. Kohta tämä tytönen on vieläkin sekaisempi kun tajuaa mitä teki.