Suhdetta takana muutama vuosi. Asumme yhdessä, menimme juuri kihloihin ja naimisiinkin aiomme muutaman vuoden sisällä.
Mieheni vanhemmat ovat ainoa todellinen ongelma: Heidän on käsittämättömän vaikeaa tajuta että poika on jo aikuinen eikä mamman ja papan komenneltavissa. Anoppi saattaa soittaa aivan yllättäen ja "ilmoittaa" että mieheni pitäisi käydä ulkoiluttamassa perheen koirat kun hän ei itse ehdi. Tämä siitäkin huolimatta, että appiukko pääsee töistä aikaisin ja voisi aivan hyvin käyttää koirat pissalenkillä.
Mieheni pitäisi irrota milloin minnekin tapetoimistalkoisiin ilman mitään ennakkovaroitusta, isäpappa ilmoittaa hyvin määräävään sävyyn että hommia olisi.
Mieheni ei onneksi hypi vanhempiensa pillin mukaan, vaan tekee tyynesti mitä haluaa. Minun pinnani alkaa silti olla lopussa; en kolmekymppisenä kuuntee kohteliaisuudestakaan loputtomiin moista. Meidän menomme tai suunnitelmamme tärväytyisivät n. joka toinen kerta, jos appivanhemmat päättäisivät. Vaikea olla tahdikas ja samaan aikaan sanoa että herasväki voisi alkaa elämään omaa elämäänsä.
Mieheni vanhemmat ovat ainoa todellinen ongelma: Heidän on käsittämättömän vaikeaa tajuta että poika on jo aikuinen eikä mamman ja papan komenneltavissa. Anoppi saattaa soittaa aivan yllättäen ja "ilmoittaa" että mieheni pitäisi käydä ulkoiluttamassa perheen koirat kun hän ei itse ehdi. Tämä siitäkin huolimatta, että appiukko pääsee töistä aikaisin ja voisi aivan hyvin käyttää koirat pissalenkillä.
Mieheni pitäisi irrota milloin minnekin tapetoimistalkoisiin ilman mitään ennakkovaroitusta, isäpappa ilmoittaa hyvin määräävään sävyyn että hommia olisi.
Mieheni ei onneksi hypi vanhempiensa pillin mukaan, vaan tekee tyynesti mitä haluaa. Minun pinnani alkaa silti olla lopussa; en kolmekymppisenä kuuntee kohteliaisuudestakaan loputtomiin moista. Meidän menomme tai suunnitelmamme tärväytyisivät n. joka toinen kerta, jos appivanhemmat päättäisivät. Vaikea olla tahdikas ja samaan aikaan sanoa että herasväki voisi alkaa elämään omaa elämäänsä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Komentelevat appivanhemmat on aina paha paikka. Miehesi on elänyt vanhempiensa kanssa koko ikänsä, joten heille on syntynyt oma suhteensa. Voi olla, että miehesi voi esimerkiksi suuttua heille aivan surutta ja silti heidän välinsä on taas seuraavana päivänä kunnossa. Jos taas sinä suutut, voivat seuraukset olla paljon pahemmat.
Sinun tapauksessasi purkaisin tilannetta miehesi kautta. Hänen vastuullaan on pistää komentelevat vanhemmat kuriin. Tehokkainta olisi, ettei välitä kommennoista tuon taivaallista. Onhan se ikävää, jos vanhemmat komentelevat, mutta jos poika ei tee mitään käskettyä, luulisi komentelunkin loppuvan.
Tuleeko komentoja silloin, kun olette vierailulla appivanhempiesi luona? Siihen auttaa se, että poistutta paikalta aina, kun komentoja alkaa tulla. Tällöin miehesi vanhemmat huomaavat, että komentelulla he vain karkoittavat teidät.
Kaikki lähtee kuitenkin miehestäsi, joten sinun täytyy keskustella hänen kanssaan asiasta. Jos hän on tyytyväinen tilanteeseen, on sinun vaikea yksin tehdä mitään. Älä ainakaan yritä erottaa miestä vanhemmistaan, jos hän ei sitä halua. Siinä saattaa käydä niin, että mies ottaa etäisyyttä, muttei vanhempiinsa.
Käsitin kuitenkin kirjoituksestasi, että sinua ärsyttää appivanhempien komentelu, ei se, että mies tekee aina käskyjen mukaan. Jos pelkkä komentelu haittaa sinua ja jos ette saa sitä miehenne kanssa loppumaan, anna komentelun mennä toisesta korvasta ulos.
Mielestäni olet oikeassa, että appivanhemmilla ei ole mitään oikeutta komennella. Onneksi miehesi on samoilla linjoilla kanssasi. Päättäkää yhdessä, että te elätte omaa elämää ja he omaansa.
Meillä aikoinaan "taisteltiin" saman asian parissa. Oli pakko etääntyä appivanhemmsita johdonmukaisesti. Avunanto- ja myös kyläilypyyntöihin sanottiin ykeinkertaisesti, että ei nyt ehdi - selitellä ei tarvitse. Eikä muutenkaan tarvi tehdä tiliä tekemisistä, vaikka anoppi kuinka kyselisi, ja senkin asian voi hoidella ihan tyynesti. Alkuun se aiheutti loukkaantumista, mutta on ne vähitellen oppineet, ja välit on ihan korrektit. varmaan pidettäis enemmän yhteyttä, jos tuota ongelmaa ei olisi.
että sinun olisi parempi olla välittämättä koko asiasta. Ensiksikin, he ovat miehesi vanhemmat, joten ainoa oikea henkilö asiasta huomauttamaan on juuri miehesi. Toisekseen, kun miehesi ei kuitenkaan ole mikään "lammas", vaan osaa myös kieltäytyä hommista, jotta teidän menonne eivät peruuntuisi, niin se on oikein hyvä juttu. Kolmanneksi, ole tyytyväinen, että he eivät komentele sinua, silloin sinulla olisi varaa jo sanoakin jotain.
Mitäpä pahaa vanhempiensa auttamisessa on?, mutta tietysti "avunpyyntö" vois olla vähemmän komentelevan sävyinen. Voi tietty olla, että heidän perheessä on kautta aikojen totuttu "määräämään" asioista, eikä niinkään pyytämään apua, joten miehesi osaa suhtauta asiaan rennosti, eikä sen takia ota asiasta paineita.